Runoilija ja äiti Hallatar haluaa jakaa tänään hyvää mieltä eteenpäin. Yhdyn hänen toivotukseensa.
Haluan muistaa tänään kaikkia ulkosuomalaisia bloggaajia ja erityisesti kahta bloggaajaa, joille suomi ei ole enää tai ei ole ollut koskaan äidinkieli. Taiteilija Marja-Leena Rathje on muuttanut Suomesta lapsena Kanadaan, mutta lukee, puhuu ja kirjoittaa edelleen suomea. Se on suuri saavutus, sillä useimmat lapsina ulkomaille muuttaneet kadottavat siirtolaisuudessa vanhan kotimaansa kielen. Marja-Leena kirjoittaa omaa kulttuuriblogiaan englanniksi, joka on hänen nykyinen ensimmäinen kielensä.
Haluan jakaa nämä tunnustukset myös blogille, jonka kirjoittaja asuu Suomessa, mutta kirjoittajan äidinkieli on viittomakieli, toinen kieli suomi ja kolmas englanti - hänen miehensä on hollantilainen.
En ehdi lukemaan nykyään blogeja niin paljon ja niin usein, kuin haluaisin. Silloin tällöin teen retken johonkin blogiin ja luen siellä sitten pitempään.
Bloggaaminen on tärkeää, sillä blogeissa kieli elää ja kehittyy.
Kiitos myös lukijoille!
P.S. IE:ssä kuvat näkyvät rinnakkain. Onnistuuko muissakin?
Kuvat ja teksti menivät sekaisin Firefoxissa, joten muutin kuvat peräkkäisiksi.
On yllätys, jukruu, sain tunnustukset. Kiitos paljon ekasta tunnustuksistasi. :) =) Halit.
VastaaPoistaVoi, kiitos paljon tästä, Anna. Bloggaaminen on todella lahja minulle, hauska ja helppo tapa pitää yhteyttä suomeen ja suomalaisiin. Näin olen suomenkieltä säilyttänyt ainakin vähän. Kieli muuttuu ja näinkin pysyn jotenkin mukana, vaikka joskus täytyy katsoa sanakirjasta tai kysellä!
VastaaPoista(Kuvasi näyttää peräkkäisiksi Safarissa.)
Heiska,
VastaaPoistanäin blogissasi hienon kortin, jossa olevat renessanssivaatteet kiinnostivat.
Marja-Leena,
uudet keksinnöt tekevät elämän mukavammaksi. Olisipa ollut blogit, kun olin siirtolaisena.
Kyllä me Suomen suomalaisetkin joudumme katsomaan sanakirjasta sanoja. Minulla on kirpputorilta ostetut paksut tiiliskivimäiset nykysuomen sanakirjat ja muitakin sanakirjoja, joita käytän kirjoittaessani tai silloin, kun pelaan Scrabblea mieheni kanssa.
Monesti epäilen, että jotkut sanat, joita käytän, ovat joko omaa keksintöäni (me savolaiset!) tai vain savolaista puhekieltä. Sivistyssanojen suomenkieliset versiot myös muuttuvat jatkuvasti.
Pitkällinen asuminen englanninkielisessä maassa ja jatkuva englanniksi lukeminen ovat aiheuttaneet sen, että en ole aina varma suomen sanojen yhteenkirjoituksesta. Sitä pitää tarkistaa silloin tällöin. Nettiin ei voi siinä asiassa luottaa.
Allekkain ihan hyvin näkyvät. =)
VastaaPoistaJa kiitos taas siun sanoistasi... =)
*halaus*