Pienessä eristäytyneessä maassa tulee helposti ihmeellisiä käsityksiä asioista. Kadotetaan suhteellisuudentaju.
Nykyajan maailmassa puhutaan monia kieliä, ja maailmamme on tulossa yhä enemmän rajattomaksi. Euroopan kannalta suomi on vähemmistökieli, kuten Bo Lönnqvist muistutti eilisessä Hufvudstadsbladetissa.
"Om något är en minoritet i dagens Europa är det finskan, ett slutet språk i marginalen, effektiv motverkande all utländsk influens. Ett språk som isolerar mer än det öppnar."
(Bo Lönnqvist: Minoritetens förbannelse. HBL/Debatt 19.11.2008)
Suomi tarvitsee suojelua. "Yksi tehtävämme on vaikuttaa siihen, että suomi säilyisi käyttökelpoisena kaikilla elämänalueilla, ei vain kotikielenä. Tiedekielenä suomi uhkaa väistyä englannin tieltä", kertoi Kielikellon päätoimittaja Sari Maamies HS:n haastattelussa. (Tarja Ollikainen: Kielenhuoltaja ei ole kielipoliisi. HS/Kulttuuri/Päivän tekijä 19.11.2008)
Suomen kielen säilyttäminen kotikielenäkin on todellinen ongelma ulkosuomalaisten eli suomalaisten siirtolaisten keskuudessa eri puolilla maailmaa. Erikoisen ja harvinaisen äidinkielemme säilyttämisen vuoksi en minäkään mennyt Kanadan vuosina töihin kodin ulkopuolelle. Kotiäidin työhöni kuului puhuminen ja puhuminen suomeksi ja savoksikin, lähinnä kuitenkin kirjakielen puhuminen ja kirjojen ääneen lukeminen, jotta äidinkieli siirtyisi lapsille.
Se siirtyi, helpotti paluumuuttoa ja on ollut heille ratkaisevan tärkeä työelämässä Suomessa. He hallitsevat suomen niin hyvin, että heitä ei Suomessa oikein uskota täysin englanninkielisiksi, jollaisia he olivat englanninkielisessä maassa. Pitäisi olla englanninkielinen nimikin. Vanhin lapsistamme on oikeastaan kolmikielinen, ja Ranskassa häntä pidetään kanadanranskalaisena ja Quebecissä ranskalaisena. Hän puhuu kuitenkin aitoa suomea, jossa on lievä savolainen sävy, josta hän on ylpeä.
On hyvin julmaa ja käsittämätöntäkin, jos nimenomaan Suomessa yritetään vaikeuttaa tässä maassa asuvien muiden kieliryhmien oikeuksia. Meillä jos kellä pitäisi olla ymmärrystä tukea muita samassa asiassa, oman äidinkielen säilyttämisessä. Tämä ei koske vain ruotsinkielisiä suomalaisia vaan myös tänne muuttaneiden siirtolaisten - sanomme heitä maahanmuuttajiksi - perheitä.
Täällä saatetaan kannustaa maahanmuuttajaperheiden vanhempia puhumaan lastensa kanssa suomea tai ruotsia, heille vierasta kieltä. Tällöin menetetään niissä perheissä läheinen tunneside vanhempien omaan kieleen ja kulttuuriin - sekä vanhempiin. Kieli on keskeinen osa ihmisen persoonallisuutta.
Maahanmuuttajaperheiden lapset oppivat suomen tai ruotsin parhaiten leikkitovereilta ja opettajilta. Mutta sitä ihmettelen, millä ajalla päiväkaudet tarhassa oleva lapsi ehtii oppia vanhempiensa kielen.
Lisäys:
Ihmettelen sitä, miksi suomalaisia ulkomailla sanotaan siirtolaisiksi, mutta Suomeen muuttavia ulkomaalaisia "maahanmuuttajiksi".
Samoin ihmettelen sitä, miten harvoin käytetään Suomessa sanoja suomensomali, suomenvenäläinen, suomenamerikkalainen. Vrt vastaavat ruotsinsuomalainen, australiansuomalainen, kanadansuomalainen jne.
Bravo! Aivan niin. Siirtolaisena Kanadassa vanhempani puhuivat aina suomea kotona ja niinhän suomenkieleni säästyi vaikka ei aivan niin hyvin kun jos olisin käynyt koulua Suomessa. Mutta... vanhempieni englanninkieli pysyi heikkona. Verrataan muutamaan suomalais ystävien perheisiin jossa vanhemmat halusivat oppia ja harjoittaa englanninkieltä lapsiensa kanssa. Aikuisten englanti oli melko hyvä mutta lapset eivät osanut Suomea muutaman vuoden jälkeen!
VastaaPoistaSuomi on säilynyt sinulla erittäin hyvin!
VastaaPoistaMonet puhuvat lastensa kanssa englantia juuri tuosta syystä, oppiakseen itse englantia. Vastaavaa saattavat jotkut neuvoa Suomessa maahanmuuttajaperheille.
Meillekin saattoi Kanadassa joku (amerikkalainen) sanoa, että lapsemme eivät tulisi toimeen koulussa, jos puhuisimme heille suomea. Mutta asia on aivan päinvastoin. Kun lapsen kokonaispersoonallisuus ja ajattelu pääsevat kehittymään, hän pystyy omaksumaan paremmin asioita myös uudella/uusilla kielillä.
Lisäksi - vanhemmat siirtävät helposti oman ulkomaalaisen aksenttinsa ja kielivirheensä lapsilleen.
Luin aikoinaan paljon tutkimuksia tästä aiheesta, jo ennen kuin muutimme Kanadaan.
Ennen Yhdysvalloissa oli vallalla "sulatusuunisysteemi". Kaikki yritettiin muuttaa hetkessä amerikkalaisiksi. Mutta eihän se onnistu.
En tunne ollenkaan Ranskan nykyistä tilannetta siirtolaisten. Tai tunnen sen vain kanadanranskalaisten näkökulmasta ja opiskelijoiden näkökulmasta kerrottuna.
Lisään tuohon Ranskaan:
VastaaPoistaKäsitykseni on, että perinteisesti siirtolaisten lapset on ranskalaistettu onnistuneesti. Kulttuurin alalla emigranttien lapset ovat olleet aina keskeisiä.
Englannissa sama on tapahtunut paljon myöhemmin. On tapahtunut varsinainen Empire Strikes Back -ilmiö.
Mutta onko Ranskassa kehotettu vanhempia puhumaan lapsilleen ranskaa? Luulisin, että ei. Ranskalaiset ovat yleensä hyvin järkeviä ja käytännöllisiä. Ja kotia pidetään siellä yksityisalueena, jossa ihminen saa tehdä miten haluaa.
Näin olen ajatellut. En tiedä, olenko lainkaan oikeassa tässä asiassa.
Olipa hauska nähdä sinut blogini lukijakuvien joukossa. Ehkäpä minäkin saan naamani roudatuksi tänne jossain vaiheessa :D
VastaaPoistaJäin oikein miettimään noita sanoja: siirtolainen, emigrantti, maahanmuuttaja...
Hupaisa juttu huomata että minulla on tässä vieressäni lehdestä leikkaamani artikkeli: juuri tuo mainitsemasi "Kielenhuoltaja ei ole kielipoliisi" :)
Rita,
VastaaPoistablogisi näytti hyvin pirteältä vaikka olet kiireinen. Minä olen ollut viime aikoina ihan mökkihöperö remontin ja muiden kiireiden vuoksi.
Koetan laittaa tähänkin blogiin jotain uutta. Nähtävästi tarvitsen yhden sarakkeen lisää. Tämä muutos yhteen sivupalkkiin oli huono idea.