maanantaina, lokakuuta 19, 2009

Rautapata



Meillä oli ennen Kanadaan muuttoa punainen emaloitu Sarpanevan rautapata, ja laitoin siinä usein ruokaa. Viime vuodet olen käyttänyt kaikenlaisia muita uuniastioita. Näin hulluilla päivillä klassisen rautapadan, jonka sai kohtuullisella hinnalla. Sitä ei voinut vastustaa. Onneksi on kännykkä, ja sain miehen kantamaan padan kotiin. Nyt on tarkoitus uudistaa rautapatamme laittamalla siinä ratatouille.

Olen alkanut kerätä reseptejä pataruokiin. Aion laittaa lähinnä kasvisruokia, joiden laittamiseen rautapata soveltuu erityisen hyvin, mutta padassa haudutettu kanakin on todella herkullista. Muuton aikaan söimme liikaa eineksiä ja muuta valmisruokaa, myös läheisestä kiinalaisesta ravintolasta ja thai-ravintolasta. Nyt on taas kotiruokien aika.

P.S. Koetan välttää kaikin tavoin valmisruokia. Niissä on paljon suolaa, sokeria ja kovetettuja kasvirasvoja, samoin niissä on soijaa. Olen allerginen soijalle, ja sitähän kaikessa, jopa suklaassa. Soija on suurbusiness, joka on vahingollinen myös luonnolle. Miksi ei käytetä kotimaista rapsia?

16 kommenttia:

  1. Rautapata muhittaa sekä lihat että kasvikset aivan uuteen makusfääriin!

    Iisi

    VastaaPoista
  2. Se on erinomainen. Tuli hyvä ratatouille.

    VastaaPoista
  3. Onnea uudelle rautapadalle. Sellainen valurautapadassa paistettu leipä, josta kerroin blogissani on aivan ihanaa. Vihje tuli aikanaan Iisiltä, suosittelen.

    VastaaPoista
  4. Rautapadassa muhitettu kana, siis oikein kana, vanha rouva, on niin hienoaromista ja maukasta, ettei pannulla paistettuja broilerin siivuja voi siihen verratakaan.

    Kun tytär oli pieni, laitoin meille lähes joka sunnuntai patakanaa. Muistan hyvin miten kuorin vaahtoa pois kiehuvan veden pinnalta, ja panin sitten joukkoon muutaman maustepippurin, pikkusipulin ja laakerinlehden sekä tietenkin vähän suolaa, ja joskus porkkananpaloja loppuvaiheessa. Ei mitään väkeviä mausteita. Sitten vaan kansi kiinni ja muutaman tunnin hiljainen kiehutus. Voi sitä tuoksu- ja makuaromia!

    Nyt vaan kokonaista kanaa ei tahdo löytää marketeista, joten ruokalaji on jäänyt.

    VastaaPoista
  5. Hyvä ja tunnelmallinen pata! Kansanperinteetkin tulevat mieleen. Nyt ilmojen viiletessä keitot ja pataruuat maistuvat, nam.

    VastaaPoista
  6. Iines,
    minulle tulee tuosta mieleen meidän äiti, joka laittoi lauantaisin leipien leipomisen jälkeen leivinuuniin lihapadan hautumaan. Siinä oli monenlaista lihaa, myös sisäelimiä, joita hän ranskalaisten tavoin osasi käyttää taitavasti, ja perheelle saatiin hyvää ruokaa edullisesti.

    Poikaystäväni, nykyinen mieheni, ja minä tulimme teinijuhlien tai treffien jälkeen meille keittiöön jatkamaan juttelua. Pöydälllä oli raakoja porkkananviipaleita pikkupaloiksi ja uunissa sitä paistia.

    Se oli samanlainen keittiö kuin Carl Larssonin keittiökuvassa.

    VastaaPoista
  7. Rita,
    rautapadassa on todellakin historiaa.

    VastaaPoista
  8. Oi. Parabéns por seu excelente blog. Gostaria de lhe convidar para visitar meu blog e conhecer alguma coisa sobre o Brasil e nossa luta contra o comunismo. Abração

    VastaaPoista
  9. Tänään silppusin kasariin kaikkia mahdollisia juureksia, vihanneksia, makaroonia sekä maukkaita mausteita ja kaadoin kolmeen kertaan syötyyn patasörsselin sekaan, jossa olivat jäjellä enää sisäpaistin pihvin jäännökset pehmytmassana.
    Tuloksena oli täyteläinen, eksoottisen makuinen, lusikoitava patamuhennosliemi, jota syömme taas ainakin kolmasti lämmitettynä.
    Vain vähän nestettä lisäten.
    Ja joka kerran maku syvenee ja jalostuu.

    Iisi

    VastaaPoista
  10. Rautapata on ihan parasta, millä uunipaistin voi valmistaa. =)

    Miekin olen etsinyt kirppareilta yms. Arvokkaita ovat. Käytetytkin.


    Sinulle olisi syksyinen tunnustus blogissani. Ole hyvä. =)

    VastaaPoista
  11. Kiitos, Una.

    Rautapadan ostamisessa on korkean hinnan lisäksi toinenkin ongelma: paino. Näin viime kesänä Hietalahden kirpputorilla oikein hienon rautapadan, mutta se olisi pitänyt kantaa kotiin.;)

    VastaaPoista
  12. Enimmäkseen ruostumatonta meillä, pojatkin pesevät sen rautapaistipannun ihan liian tarkkaan ;)

    VastaaPoista
  13. Minä olin pitkään ilman rautapataa sen vuoksi, koska se painaa niin paljon. Yritän nyt laittaa siinä ruokaa myös liedellä, jotta ei olisi padan nostelua uuniin ja pois uunista.

    VastaaPoista
  14. Valarautapadan hoito

    http://www.keskiaika.org/kirjasto/valurauta.htm

    VastaaPoista