Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
perjantaina, lokakuuta 16, 2009
Valoverho
Kuvan vasemmassa alakulmassa näkyy vastavalossa valoverho, jonka olen laittanut kokeeksi erkkeriin. Suurkaupungissa asuminen merkitsee yleensä sitä, että muut ihmiset ovat lähellä. He istuvat samassa bussissa ja raitiotievaunussa, he törmäävät vastaan tungoksessa, he seisovat vierellä tavaratalon rullaportailla ja ruokakaupan jonossa. Pidän siitä, että elämä kuhisee ympärilläni, mutta kaipaan samalla yksityisyyttä. Näin ajattelevat varmaan muutkin.
Kadun toisella puolen on korkeita kerrostaloja. Olen asunut tässä talossa kohta kaksi kuukautta ja olen nähnyt vain kerran jonkun henkilön katsomassa ulos ikkunasta. Vastapäisten talojen ikkunoissa on rullaverhoja, valoverhoja, laskosverhoja, puisia ja metallisia säleverhoja.
Istun pöydän ääressä kirjoittamassa. Tässä ikkunassa ei ole vielä valoverhoa. Verhot on vedetty useimmiten ikkunan eteen. Keittiössä on metalliset säleverhot, jotka toimivat siellä erinomaisesti. Ihmeellistä kyllä ne vaikuttavat tunnelmallisilta, koska ne siivilöivät valoa ja muodostavat kiinnostavia kuvioita vastapäiseen seinään. Makuuhuoneen ikkunoiden edessä on koko vuorokauden puuvillaiset toile de jouy -kuvioiset verhot. Entiset keittiönverhot, eräät lempiverhoistani. Ne ovat haalistuneen sinivalkoiset ja päästävät valoa sisään päivällä sopivasti ja pimentävät yöllä sopivasti.
Olen tottunut siihen, että edessäni on avara näkymä yli kaupungin ja saan katsella rauhassa ilos ikkunasta. Nyt tuijotan noita vastapäisiä taloja ja tunnen itseni tirkistelijäksi. Joku on sanonut, että paras näkymä kirjailijalle on ruma varastonseinä, sillä silloin mielikuvituksen on pakko lentää. En ole ihan varma siitä, onko tuo totta.
Labels:
books,
family stories,
Helsinki,
kirjailijan arki,
kirjailijat,
kirjallisuus,
kirjoittaminen,
orchids,
orkidea,
perhoskämmekät,
sisustaminen,
sisustus,
sukuhistoria,
Töölö,
valoverho
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Eilen englantilainen pappajengi televisiossa julkaisi, että valoverhot on keksitty tirkistelyä varten. :)
VastaaPoistaMeillä on myös täällä sälekaihtimet ikkunoissa. Ensin oli vaikea oppia katselemaan maisemaa raidallisena.
On totta, että esimerkiksi järven tai meren rannalla maisemia katsellessaan lumoutuu niin, että unohtaa ajatella mitä oli koneellaan tekemässä =)
VastaaPoistaKauniita nuo siun orkideasi. =)
Unelma,
VastaaPoistaehkäpä minun täytyy laittaa tähän työpöydän eteenkin valoverhot.:)
Una,
VastaaPoistaorkideat ihmetyttävät minua edelleen, vaikka minulla on ollut niitä jo viime vuosituhannen puolella. Ainakin eräs vuonna 2000 ostettu perhoskämmekkä kukkii edelleen silloin tällöin - kaunis keltainen perhoskämmekkä, josta olen ottanut valokuvia.
Orkideat ovat nykyään kloonattuja, minkä vuoksi ne ovat halpoja.
Täällä on se keltainen perhoskämmekkä, jonka sain äitienpäivälahjaksi vuonna 2000.
VastaaPoistahttp://www.flickr.com/photos/amnellanna/2172052773/in/set-72157608707440934/
Niin, itse asun niin että en peitä ikkunoita,
VastaaPoistavaikka naapurit ihan liki. Tykkään valosta, makuuhuoneessakin saa aurinko herättää.