Eurooppalaisia nuoria menossa Yhdysvaltoihin vaihto-oppilaiksi. Samassa pöydässä muiden teini-ikäisten kanssa tämän blogin kirjoittaja, vasemmalla pilkullisessa mekossa. Laseissa on vettä, mutta maljanjuontiote on viinimaiden tyyliä.
Suomi on muuttumassa rytinällä. Valta on siirtymässä oikealle, ja se aiheuttaa paniikkia vasemmistossa. Sitä on mielestäni "etelän median" epätoivoinen yritys kaataa hallitusta keinolla millä hyvänsä. Onhan suuri joukko toimittajia selvästi vasemmalla, minkä ymmärtää, kun ajattelee suomalaisen toimittajakoulutuksen historiaa.
Muutosta tapahtuu muuallakin kuin politiikassa. Me tavalliset kansalaiset voimme esittää mielipiteitämme julkisesti blogeissamme. Maahan on alkanut vähitellen muuttaa jälleen väestöä muista maista. Maahanmuuttajia pelätään, vaikka entiset maahanmuuttajat ovat sopeutuneet erinomaisesti. Vai ovatko juuri entisaikojen emigrantit muuttaneet Suomen siksi, mikä se on nyt, sivistynyt länsimaa? Ihmisiä eivät pysty estämään lopulta edes muurit ja rautaesiriput, sillä ihmiset haluavat olla yhteydessä toistensa kanssa yli rajojen. En tarkoita sitä, ettei ongelmista saisi puhua. Päinvastoin - avoin keskustelu on tarpeen, ja sitä on alkanut nyt harjoittaa myös paikkakuntani lehti Helsingin Sanomat.
Olen ihan ihmeissäni tämän sunnuntain lehdestä, sillä siinähän on lukemista vaikka kuinka paljon. Minua kiinnostaa erityisesti Picasso-näyttelyssä tehty haastattelu Anna Kortelaisesta.
Miltähän Picasso-näyttely tuntuu minusta nyt? Näin nimittäin vaihto-oppilaana legendaarisen Picasson 75-vuotisnäyttelyn New Yorkin nykytaiteen museossa, jossa se oli esillä kesäkauden 1957, ja pelkästään toukokuussa kävi näyttelyssä 100 000 vierailijaa. Olin viikon Scarsdalessa vieraana perheessä, jonka äiti oli taiteilija, ja hän vei minut taidenäyttelyihin ja katsomaan Broadway-musikaalia. Tarkoitus oli mennä kuuntelemaan myös Billy Grahamia, joka puhui samalla viikolla Yankee Stadiumilla, mutta sinne olivat kaikki tiet tukossa. Sekin oli tuon kesän suuria tapahtumia.
Picasson näyttely teki minuun suuren vaikutuksen. Olihan taide siihen aikaan lempiharrastukseni. Viivyin kaikkein kauimmin Guernican edessä, ihmettelin sitä, miten valtavan paljon yksityiskohtaisia luonnoksia Picasso oli työtä varten tehnyt. Näinkin muutama päivä sitten TV:ssä ohjelman Picassosta ja Guernicasta, johon hänen uransa huipentui, jalostui, mutta laski sitten alaspäin, ja Picassosta tuli poliittinen maskotti ja taiteilijana aika turhanpäiväinen. Vaikka pidän edelleen eniten Picasson varhaistuotannosta, arvostan sittenkin eniten Guernicaa taideteoksena. Se on hirvittävä samalla tavalla kuin jokin Shakespearen näytelmistä tai antiikin tragedioista.
Jo vain saa kirjoittaa blogeissaan. Mutta kuka niitä lukee. Informaatiota ja mielipiteitä on yksinkertaisesti liikaa.
VastaaPoistaSama se on tietysti ollut esim. Hesarissa, onhan siinä seassa ollut vaikka mitä, mutta ne ovat hukkuneet suureen massaan.
Ymmärrän kyllä tuon maahanmuuttopositiivisuutesi Kanadan kokemustesikin perusteella. USA on toinen esimerkki siitä kuinka maahanmuutto on ollut hedelmällistä.
Suomessa on toinen tilanne ja ehkä on toinen aikakin. Maahanmuuttajat eivät tule tekemään työtä vaan elämään tuilla. Pohjois-Amerikassa oli käsittääkseni niin suurina maahanmuuttovuosina ja ehkä nykyäänkin.
Maahanmuuttomyönteiset ovat enimmäkseen juuri niitä sinun kammoamiasi vasemmistolaisia. JM
JM,
VastaaPoistatiedän, että mielipiteeni eivät sovi mihinkään muottiin. Ihan niin kuin eivät Sinunkaan mielipiteesi.
Olemme muuttuneet siirtolaisuutemme vuoksi "maailmankansalaisiksi" (citizens of the world). Olemme itse kokeneet ja nähneet naapureissamme ja ystävissämme siirtolaisuuden eli maahanmuuttajuuden arjen kovuuden.
En ole oikeistolainen enkä vasemmistolainen. En kammoa esimerkiksi englantilaisen Labour-puolueen vasemmistolaisuutta enkä useimpien suomalaistenkaan edustamaa vasemmistolaisuutta.
Voisin olla keskustalainenkin, jos he lakkaisivat ihailemasta Kekkosta. Puolueet ovat käytännöllinen tapa hoitaa yhteiskunnan asioita. Ne pyrkivät yleensä kaikki toimimaan yleiseksi hyödyksi.
Mutta kammoan ehdottomasti sokeaa marksilaisuuden ruokkimaa vasemmistolaisuutta, joka on utopistista ja ytimeltään ihmisen vapautta tuhoavaa ajattelua. Sillä on taipumus jähmettyä dogmiksi, joka estää yhteiskunnan kehityksen.
Olemmehan nähneet, kuinka siinä ei ole hyväksytty esim. Siimeksen tai Urpilaisen edustamaa pyrkimystä siirtyä nykyaikaan. Siinä ei osata myöskään suhtautua maahanmuuttajiin asiallisesti ja ollaan taipuvaisia utopistiseen käsitykseen ihmisestä.
Meillä kaikilla on kiusaus käyttää hyväksemme yhteiskunnan sinisilmäisyyttä. "Kyllä valtio maksaa" ajattelu on hyvin yleistä niilläkin, jotka eivät tarvitsisi rahaa valtiolta.
Tässä historiallisessa tilanteessa koin tärkeäksi tukea kokoomusta, sillä se uskalsi muuttua. Sillä tavalla Suomi on alkanut muuttua.
Tilanne on tullut kuitenkin hyvin vaikeaksi koko maailmaa ravistelevan laman vuoksi.
Näitä meidän blogejammme luetaan yllättävän paljon. Uskon, että pienryhmillä on paljon vaikutusta yhteiskunnassa esitettiinpä ajatukset keskusteluissa, seinäkirjoituksina tai blogeissa. Samalla tavalla yleisönosastokirjoituksilla on paljon vaikutusta.