Kuvassa oleva maljakko on häälahja, jonka saimme mieheni kummitädiltä. Tämä nainen oli sekä mieheni että minun soitto-opettaja. Mieheni otti soittotunteja kuusivuotiaasta asti ja kehittyi hyväksi soittajaksi. Minun pianotuntini loppuivat lyhyeen kuin kananlento.
Mieheni kummitäti kiersi antamassa soittotunteja kodeissa, ja äitini ystävä otti häneltä soittotunteja ja halusi kustantaa ne minullekin. Meillä ei ollut pianoa, ja menin joka viikko soittotunneille äitini ystävän luo ja sain myös harjoitella siellä. Eräällä tunnilla soitto-opettaja käski minun kirjoittaa paperille nuottiasteikon. Istuimme mahonkisen pikkupöydän ääressä. Eteeni tuotiin mustepullo ja mustekynä. Olin seitsemänvuotias.
Kun olin aikani raapustanut, tapahtui katastrofi. Mustepullo kaatui, ja muste levisi pöydälle. Minua lohduteltiin, että ei se mitään. Mutta siihen loppuivat soittotuntini. Kului muutama viikko, ja aina kun läksin soittotunnille, meninkin leikkimään ystävieni kanssa ja pistin nuottivihkon halkopinon väliin. Minua ei pakotettu menemään soittotunneille. Olen miettinyt oliko se hyvä vai huono ratkaisu.
Olisi sittenkin pitänyt käydä soittotunnilla eikä laittaa nuotteja halkopion väliiin ja mennä pelaamaan ajopeliä. Olisi pitänyt opetella edes Das wohltemperierte Klavier loppuun.
Lue lisää (tarina jatkuu)
Kiitos, kun piipahdit !
VastaaPoistaOlin onnekas, koska olin taltioinut kaikki kuvani, myös sen uudemman, jonka bannerin kuvan ystävällisesti lainasit.
Mutta kolmannen blogin, jonka vastuuhenkilö olen tällä hetkellä, kävi huonommin. Edelliset eivät tehneet tallennuksia laisinkaan. Blogielämä jatkuu siinä blogissa silti vauhdilla ja olen uusladannut ne kuvat mitkä minulla oli. Omaani päivittelen kakkujen ja Vävyni koiranhoidon lomassa :D
Tuo maljakko on muuten aivan ihana, niin muodoltaan, kuin väriltäänkin.
Samoin.:)
VastaaPoistaHyvinhän siinä kävi. MInä olin laittanut muutamia käsitöiden kuvia suoraan Vuodatuksen käsityöblogiini, esimerkiksi matkalla ollessani. Ovathan ne varmanakin tallessa muistikuilla ja muissa ulkoisissa muistilaitteissa. Valitettavasti en ole organisoinut kuviani mitenkään hienoon järjestykseeen.
Huono ratkaisu... vieläkin voit; mieheni meni alkeistunneille saksofonin kans 38-vuotiaana, poikamme häntä ens vähän opetti. Vanha ystävä oli vieläkin vanhempi kun aloitti kitarakurssit, en uskonut kun kuuntekin häntä.
VastaaPoistaMinäkin tunnen ihmisiä, jotka ovat aloittaneet soittamisen aikuisina.
VastaaPoistaOn niin monia asioita, joita haluan tehdä, On pakko tehdä valintoja. Minulla on aina jokin projekti menossa, johon yleensä keskityn. Nyt alkamassa ihan uusi.
Nämä blogit ovat ainoa harrastus kävelemisen ja valokuvaamisen lisäksi, kuin valokuva-albumeja, ei tule pölyä, eivät vie tilaa.
Olen itsekin tuota soittamisharrastusta miettinyt, että "olisiko sittenkin pitänyt"... Se jäi, kun menin lukioon, enkä yläasteellakaan ollut enää hirveän innokas. Toisaalta jos olisin hirveän innostunut, ehkä olisin jo asialle tehnyt ihan oikeasti jotakin.
VastaaPoista