Kuvassa on kaunokirjoituskäsialaani vuodelta 1991 Italian matka-albumista ja äsken kirjoitettua.
Teen edelleen muistiinpanoja käsin ja kirjoitin alussa kaunokirjallisuutta käsin ja tein vasta seuraavat versiot koneella. Se oli vaivalloista, sillä kirjoituskoneeni oli vanha, käytettynä ostettu matkakirjoituskone. Parasta siinä oli väri: punainen. Minua kaduttaa kovasti, että heitin sen pois, sillä se saattaisi olla nykyään aika arvokas rahallisestikin. Ehkä joku pelasti sen roskiksista niin kuin minä pelastin ikivanhan painavan koneen, joka on tällä hetkellä Blogger-profiilikuvassanikin. Se lepää kuin iso koira divaanini vieressä.
Käsinkirjoittaminen ja tietoneella näppäileminen ovat aiheena blogikirjoituksessa Kynä on näppäimistöä väkevämpi
Siinä tuodaan esille myös äskettäin HS:n kuukausiliitteessä ollut artikkeli ja siinä esitetty mielipide, joka on nykyään keskustelunaiheena monissa maissa, se että kun kirjoitetaan käsin, useammat aivojen osat aktivoituvat.
"Lapset kirjoittavat ehjempiä virkkeitä käsin kuin näppäimistöllä. Esseistä tuli käsin kirjoitettuna pidempiä ja mielikuvituksellisempia - ja ne syntyivät nopeammin."
Käsin kirjoittaminen "aktivoi aivoissa visuaalisen hahmottamisen alueita."(Veera Jussila: "Hyvästit harakanvarpaille."- HS/kuukausiliite elokuu 2012, 42-47) Ottakaa Kuukausiliite esille ja lukekaa, jos ette ole vielä lukeneet.
Tulisiko kirjailijalle parempaa tekstiä, jos hän kirjoittaisi käsin? Onko käsin kirjoittaminen klassisten romaanien monipuolisuuden ja erinomaisuuden salaisuus? Tove Janssonkin kirjoitti käsin, mutta hänellä olikin hyvä käsiala. Se kelpasi painettavaksi, muiden käsin kirjoittaneiden piti viedä käsikirjoituksensa konekirjoittajalle, joka laittoi kirjailijan epäselvätkin harakanvarpaat luettavaan muotoon.
Siinä tuodaan esille myös äskettäin HS:n kuukausiliitteessä ollut artikkeli ja siinä esitetty mielipide, joka on nykyään keskustelunaiheena monissa maissa, se että kun kirjoitetaan käsin, useammat aivojen osat aktivoituvat.
"Lapset kirjoittavat ehjempiä virkkeitä käsin kuin näppäimistöllä. Esseistä tuli käsin kirjoitettuna pidempiä ja mielikuvituksellisempia - ja ne syntyivät nopeammin."
Käsin kirjoittaminen "aktivoi aivoissa visuaalisen hahmottamisen alueita."(Veera Jussila: "Hyvästit harakanvarpaille."- HS/kuukausiliite elokuu 2012, 42-47) Ottakaa Kuukausiliite esille ja lukekaa, jos ette ole vielä lukeneet.
Tulisiko kirjailijalle parempaa tekstiä, jos hän kirjoittaisi käsin? Onko käsin kirjoittaminen klassisten romaanien monipuolisuuden ja erinomaisuuden salaisuus? Tove Janssonkin kirjoitti käsin, mutta hänellä olikin hyvä käsiala. Se kelpasi painettavaksi, muiden käsin kirjoittaneiden piti viedä käsikirjoituksensa konekirjoittajalle, joka laittoi kirjailijan epäselvätkin harakanvarpaat luettavaan muotoon.
Yritän aina välillä saada aikaan kaunista käsinkirjoitettua tekstiä, mutta tuntuu ettei se millään onnistu. Tai jos onnistuukin, niin vähän ajan päästä rannetta pakottaa. Kyllä on ihminen mennyt heikoksi.
VastaaPoistaTuota käsinkirjoittamisen vaikutusta aivojen aktivoitumiseen en ole koskaan tullut ajatelleeksi. Mutta ehkä sitä itsekin kirjoittaa harkitummin käsin kuin koneella. Lause on ajateltava valmiiksi ennen kirjoittamista, koska kumittaminen ja uudelleenkirjoittaminen tuskastuttaa.
Minunkin käteni väsyy paitsi jos kirjoitan hyvälle paperille oikein hyvällä kuulakärkikynällä tai mustekynällä, joka olisi kaikkein paras. Käsialani huononi dramaattisesti jo ennen tuota vuotta 1991, kun allergiat phkesivat. Antihistamiinin ottaminen auttaa hiukan. Sairaudethän näkyvät hyvin pian käsialassa.
VastaaPoistaTuollainen kone on, sain sen 10-vuotiaana. En kirjoita juuri koskaan kässin, korkeintaan ostoslistan, sekin päässäni (muistiharjoitusta :) En usko että esseistä tuli käsin kirjoitettuna pidempiä ja mielikuvituksellisempia - sillä koulussa nähnyt miten pitkiä koneella kirjoitetaan. Nykyään Ruotsissa lapset saavat läppärin koulussa jo alaluokilla. Tietokone on auttanut monta (usein) poikaa kirjoittamaan, joko ollut huono käsiala tai joitakin lukuhäiriötä, dysleksiä. Siis asiassa on kaksi puolta, koneet ei pelkästään "pahasta".
VastaaPoistaTutkimukseen otettava myös huomioon, minkä ikäisenä koneet lapset ovat saaneet käyttöönsä. Ruotsissa jo esikouluissa lapset saavat leikkiä iPadillä, ja nämä lapset oppivat sanoja, värejä ja muuta nopeammin. Meidän 3-vuotias lapsenlapsi on näppärä sekä tietokoneen hiirellä että iPadillä (hän jo alle 3-vuotiaana piirsi ihmisen kynällä, mikä hyvin aikaista. Hän osaa kirjaimia ja tunsi oman nimensä jo alle 3-vuotiaana).
VastaaPoistaHannele, asiassa on todellakin monia puolia.
VastaaPoistaMonelle aikuisellekin tietokone on ollt pelastava. Olin kirjoittanut lehtijuttuni koneella ja alkuversiot romaanista myös käsin. Kirjoituskone alkoi olla yhä hankalampi sormilleni.
En usko, että olisin kirjoittanut noita historiallisia romaaneja, jos nuorin lapsistani ei olisi opettanut minua käyttämään tietokonetta. Hän suorastaan pakotti minut opettelemaan - raahasi minut tietokoneen äärelle ja ohjasi alusta asti ja kirjoitin muistiin kaikki vaiheet. Eräs lasteni ystävistä toi miehelleni ja minulle useita käytettyjä tietokoneita, kun niitä myytin Nokialla pilkkahintaan.
Poikani osasi opettaa, sillä hän oli saanut itse tietokoneen jo lapsena ja ollut jo ala-asteella epävirallinen tietokone-ohjaaja kanadalaisessa koulussaan. Kotitietokoneet olivat silloin ihan uutta. Opettajat hakivat hänet tunnilta, kun heille tuli ongelmia tietokoneen kanssa. Hän tiesi, miten avuttomia aikuiset ovat alussa tietokoneen kanssa. Yliopistossa opettavat ystäväni kertoivat, että heilläkin on selkeät idioottivarmat ohjeet tietokoneen vieressä.
Tietokoneet ovat mullistaneet maailman. Nyt on vaikeaa tajuta, miten on voitu tulla toimeen ilman tietokoneita. Mutta -. No siitä kirjoitan toisessa kommentissa.
Olen kirjoittanut tästä aikaismeminkin.
VastaaPoistahttp://blogisisko.blogspot.fi/2008/10/tietotekniikan-opiskelua-viime.html
Hyvä lapsi sinulla.
VastaaPoistaOlethan nähnyt sen mustavalkoisen konttorikuvan noin 1930, täynnä halpapalkkaisia naisia kirjoituskoneen ääressä, kun ei ollut kopiointikonettakaan...
VastaaPoistaNythän joka luennoitsijoilla yliopistolla kaikki jutut muistitikussa, vanhatkin ovat oppineet.
Tässä aihesta lapset ja tietokone, lukeminen ja tietokone.
VastaaPoistahttp://blogisisko.blogspot.fi/2007/10/lukijan-aivot.html
Aiheesta keskustellaan kovasti. Mitä tapahtuu lapsen aivoille, jos hän ei opi ensin lukemaan kirjoja vaan alkaa heti käyttää tietkonetta? Muuttaako tietokone aivojamme?
Aikuisten , varsinkin iäkkäiden aivoille tietokone on hyväksi, jos he osaavat käyttää sitä monipuolisesti. Muuten tulee sama sohvaperuna-ilmiö kuin TV:tä katsottaessa.
Mutta lapset? Kannattaa seurata tilannetta. Jos minulla olisi nyt pieni lapsi, tekisin ihan niin kuin olen tehnyt ennenkin: ensin lapselle luetaan paljon ääneen vauvasta asti ja hänet ohjataan lukemaan itse kirjoja. Vasta sitten tulisi TV ja tietokone (Meillä nuorin oli 6-vuotias, kun hankimme television, levyjä, kasetteja ym oli ja kirjoja haettiin kirjastosta ostoskärryittäin.)
Tiedän,että tätä voidaan pitää dinosaurus-ajatteluna, mutta meillä ihmisillä on hyvin vanha systeemi aivoissamme. Ehkä käytännössä tietokone ja muut nykyajan vempaimet olisivat lyhyenä oheismateriaalina perinteiseeen kulttuuriin. Lapsuus on lyhyt. Ei silloin tarvitse vielä olla tietokoneen asiantuntija. Tarkoitan varhaislapsuutta.
Hannele, tälläkin asialla on puolensa. 1900-luvun alussa, vielä ainakin 1920-luvulla, yläluokan tytötkin menivät konekirjoituskurssille. Se oli muotia, sillä sai itsenäisyyttä. Esimerkiksi Agatha Christie teki niin, ja siitä oli hänelle valtava hyöty. Useimmat kirjailijat kirjoittivat käsin, ja heidän piti viedä joka versio konekirjoittajalle, joka tekisi ainakin puhtaaksikirjoittamisen.
VastaaPoistaMeidän naapurinamme asui Iisalmessa nainen, joka kirjoitti puhtaaksi oikeuden päätöksiä yms. Hän oli hyvin nopea ja oli ylpeä työstään. Hän saatttoi tehdä työtä ja olla myös kotiäiti. USA:n kouluissa konekirjoittaminen oli yksi oppiaine, sillä sai työtä heti lukion jälkeen.
Sihteerien ja konekirjoittajien väheneminen on aiheuttanut akateemisten ihmisten valtavan ylirasituksen. Tässäkin asiassa on puolensa. Ylikoulutetut ihmiset joutuvat tekemän rutiinitöitä, jotka toisivat toimeentulon lukemattomille ihmisille, joilla on vähemmän koulutusta ja kiinnostusta opiskeluun. Eräs lääkärini saneli kaiken sanelukoneelle, ja sihteeri kirjoitti sen ja antoi potilaalle, muta nykyään huippuasiantuntijalääkäritkin joutuvat toimimaan konekirjoittajina. Minusta se on koulutuksen tuhlausta.
Hannele, lapset ovat minun aarteeni.:)
Lukemaan oppiminen oli kaikilla erilaista: vanhin oppi koulussa ensin lukemaan ranskaa ja sitten suomea itsekseen eräänä päivänä, kun tultiin bussilla koulusta kotiin ja hän selasi suomenkielistä sarjakuvalehteä. Tytär oppi lukemaan 3-vuotiaana, kun olin näyttänyt hänelle sanoja korteilta. Hän luki läjän Lasten kultaisen kirjaston kirjoja, mutta kyllästyi lukemiseen pian. Leikkiminen pikkuveljen kanssa oli hauskempaa. Hän sanoo, että myöhemmin hän vain jatkoi suomeksi lukemista huomaamatta milloin se taas alkoi.
Nuorin oppi kyllä normaalin tapaan lukemaan ranskaa 0-luokalla, mutta suomenopettaja sanoi ekaluokalla, että lapseni oli heikkolahjainen, eikä opi lukemaan. Kerroin,että ehkä aapinen ei kiinnosta, kun meillä luetaan paljon ääneen. Opettaja moitti: Ei saa lukea ääneen! Poika ei opi koskaan lukemaan. " Kesälomalla lupasin markan jokaisesta kirjasta, ja kohta piti lopettaa maksaminen. Loppua ei ole tullut lukemiselle.
Opettajan sanat pahoittivat kuitenkin mieleni pitkäksi aikaa. Kun muutimme Kanadaan tämä poika haluttiin siirtää poikkeuksellisen älykkäiden erityisopetukseen. Kun muutimme Torontoon, hän osallistuikin sellaiseen ryhmään yläasteella ja lukiossa ja koulu sujui erinomaisen hyvin. Opettajien kannattaa olla varovaisia lausunnoissaan.
Aivojamme eivät muuttuneet muutamaan miljaardiin vuoteen, ei edes meidän sääret lyhentyneet, vaikka paljon istumme.... Jos nyt lapsi oppii SANOJA, käsitteitä, värejä tietokoneen avulla.... niin tuskin aivot kutistuvat... Liikaa LUKEMISTA pidettiin vaarallisena sata vuotta sitten... pelättiin että aivot ei jaksaisi... Oppimisessa paljon muotiasiaa. Meidänkin 8-vuotiasta poikaa pidettiin HÄIRITSEVÄNÄ, sanoin että luku- ja laskutaitoinen poika on KYLLÄSTYNYT... Ope lupas antaa vaikeempii tehtävii.
VastaaPoistaEi niitä pikku lapsia voi säilyttää jossain laatikossa ja sulkea telkut ja tietokoneet. Ja sitten poimia lapsi esille kun sopii... Nykyajan lapset elävät nykyajassa, ei 1950-lukua. Nykyään Vanhukset suurempi ongelma, kun ovat niin vähän kiinnostuneita tietokoneista, ei heillä kohta mitään paikkaa missä laskuja maksais, pankeissa ei edes käteistä... Nykyäjan lapset ja nuoret ottavat asiat LUONNOLLISESTI.
Koulutuksen tuhlausta, ehkä, niin ne insinööritkin itse hoitavat omat asiansa. Lääkäri kirjoittaessaan muistaa ehkä, mitä tehnyt..
Kyllä siinä on nyt pohtimista, miten toimia. Lapset ovat erilaisia, ja vanhemmilla on kullakin toiveensa, lapsihan ei valitse, joka tapauksessa vanhemmat vcalitsevat.
VastaaPoistaMummojen tulevaisuus pahempi kuin pikkulasten - maailmassa jossa kaikki toimii tietokoneella. Laskujakaan ei kohta saa missään maksaa, eikä junalippuja ostaa, jos ei pysy mukana.
VastaaPoista