Sofi Oksanen, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Tätä me olemme odottaneet. (YLEn haastattelu)
Antti Majander HS:ssa :"Sofi Oksasen uutuus on vaikeampi romaani kuin Puhdistus."
Sofia Oksasen kirjasta Puhdistus, oma arvioni . (= Koottu kommenteistani vuodelta 2008 heti sen jälkeen kun luin Puhdistuksen ensimmäisen kerran muutama päivä kirjan ilmestymisen jälkeen.)
Tämä uusi kirja ei voi olla samanlainen suuri tapaus, sillä "Puhdistus" on vedenjakaja. Meidän on pakko puhua suomalaisesta kirjallisuudesta ennen ja jälkeen "Puhdistuksen". Joillekin "Puhdistus" on vieläkin liian kova pala nieltäväksi. Minulle Puhdistus merkitsee totuuden voittoa. Uskon, että "Kun kyyhkyset katosivat" tulee olemaan suomalaisillekin vielä vaikeampi kestää, sillä meillähän niitä takinkääntäjiä on ollut ja meillä totuus ei ole suosiossa.
Olisi aika kaivaa esille myös se, mitä kirjoitin Sofi Oksasesta Kiiltomadon keskustelupalstalla monta vuotta sitten. Koin Oksasen täysin uutena ilmiönä suomalaisessa kirjallisuudessa, yleismaailmallisena kirjailijana.
"Sofi Oksanen - kolmannen kulttuurin kirjailija: Jokaisen suomalaisen kannattaa lukea Sofia Oksasen kirja Stalinin lehmät, joka kertoo suomalaisen isän ja virolaisen äidin tyttären identiteetin etsinnästä. Sofi Oksanen edustaa sitä kirjalijatyyppiä, joka --" (27.12.03 13:15)
Nyt pitäisi löytää jostakin kansiosta loppuosa. Olen kopioinut ja tallentanut ne Kiiltomadon keskustelut. joihin osallistuin.
Minulle tulee vieras illalla. Aloitan kirjan lukemisen vasta myöhemmin. Katselen kirjan ensimmäistä sivua ja ulkoasua. Näen, että on edessä ankara viikonloppu. Mutta tällaisia kirjoja olen odottanut jo monta vuosikymmentä. Puhdistavia, vaikka Sofi Oksanen sanoo, että tässä kirjassa ei ole "puhdistusta", vapauttavaa loppua. Tämä taitaa olla kovaa suursiivousta lähihistoriassa.
Antti Majander HS:ssa :"Sofi Oksasen uutuus on vaikeampi romaani kuin Puhdistus."
Sofia Oksasen kirjasta Puhdistus, oma arvioni . (= Koottu kommenteistani vuodelta 2008 heti sen jälkeen kun luin Puhdistuksen ensimmäisen kerran muutama päivä kirjan ilmestymisen jälkeen.)
Tämä uusi kirja ei voi olla samanlainen suuri tapaus, sillä "Puhdistus" on vedenjakaja. Meidän on pakko puhua suomalaisesta kirjallisuudesta ennen ja jälkeen "Puhdistuksen". Joillekin "Puhdistus" on vieläkin liian kova pala nieltäväksi. Minulle Puhdistus merkitsee totuuden voittoa. Uskon, että "Kun kyyhkyset katosivat" tulee olemaan suomalaisillekin vielä vaikeampi kestää, sillä meillähän niitä takinkääntäjiä on ollut ja meillä totuus ei ole suosiossa.
Olisi aika kaivaa esille myös se, mitä kirjoitin Sofi Oksasesta Kiiltomadon keskustelupalstalla monta vuotta sitten. Koin Oksasen täysin uutena ilmiönä suomalaisessa kirjallisuudessa, yleismaailmallisena kirjailijana.
"Sofi Oksanen - kolmannen kulttuurin kirjailija: Jokaisen suomalaisen kannattaa lukea Sofia Oksasen kirja Stalinin lehmät, joka kertoo suomalaisen isän ja virolaisen äidin tyttären identiteetin etsinnästä. Sofi Oksanen edustaa sitä kirjalijatyyppiä, joka --" (27.12.03 13:15)
Nyt pitäisi löytää jostakin kansiosta loppuosa. Olen kopioinut ja tallentanut ne Kiiltomadon keskustelut. joihin osallistuin.
Minulle tulee vieras illalla. Aloitan kirjan lukemisen vasta myöhemmin. Katselen kirjan ensimmäistä sivua ja ulkoasua. Näen, että on edessä ankara viikonloppu. Mutta tällaisia kirjoja olen odottanut jo monta vuosikymmentä. Puhdistavia, vaikka Sofi Oksanen sanoo, että tässä kirjassa ei ole "puhdistusta", vapauttavaa loppua. Tämä taitaa olla kovaa suursiivousta lähihistoriassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti