lauantaina, joulukuuta 15, 2012

Vallankumous kirjojen maailmasssa


Otin eilen influenssarokotuksen ja sain miniflunssan, joka väsytti. Ajankuluksi luin vanhoja lehtiä.  Kesäkuun Writing Magazine oli jäänyt lukematta, ja sieltä löytyi kiinnostava ja ajankohtainen artikkeli. Sen aiheena olivat muutoksen tuulet kirjamaailmassa. Otsikko kuulosti yllättävältä. (Michael Allen: Winds of Change. There has never been a better time to be a writer. - Writing Magazine June 2012)

Lehti kertoo, että jopa sellainen kuuluisa kirjailija kuin Timothy Mo on siirtynyt omakustantajaksi. Syy: hän kokee, että kustantajat väheksyvät kirjailijoita. (Oikeastaan sana 'despise' tarkoittaa halveksivat, mutta se kuulostaa liian rajulta suomeksi sanottuna). Tällainen tunne ei ole tuntematonta Suomessakaan. Meitä suomalaisia järkytti se, miten eräs suuri kustantaja kohteli Sofi Oksasta, joka uskalsi esittää kritiikkiä. Oksanen on siirtynyt osittain omakustantajaksi aivan kuten Mo. Mutta pienessä Suomessa harva kirjailija uskaltaa esittää julkista kritiikkiä.

Kirjallisuusagentti Jonny Geller kirjoitti The bookseller-lehdessä, että kustantajien on pakko ryhtyä kohtelemaan kirjailijoitaan kunnioittavammin, kuunnella heidän mielipiteitään heitä koskevissa asioissa. Allenin mukaan Gellerin päätelmä on vallankumouksellinen. ("Geller's proposed change of attitude is revolutionary.")

Tammikuussa 2012 ilmestyi maailmassa enemmän kirjoja kuin koko vuoden aikana vuonna 1950! Kasvun syyt: print-on-demand, omakustantaminen ja joihinkin erityisaloihin keskittyneet pienet kustantamot. Lisänä tulevat e-kirjat.

Yllättävän paljon näyttää olevan Suomessa ennakkoluuloja omakustanteita kohtaan . Johtuuko tämä nuoren kulttuurin heikosta itsetunnosta? Esimerkiksi englanninkielisessä maailmassa on omakustannekirjailijoita ollut vaikka kuinka kauan.
Mutta mistä löytää oikea keino omakustantaa kirjojaan?

Lisäys:
“You must feel as I do, that our actual profession seems easy, but trying to get into print, dealing with publishers, seem to be overwhelming tasks.” Marcel Proust kirjeessä ystävälleen, kun ei löytänyt romaanisarjansa "Kadonnutta aikaa etsimässä" ensimmäiselle osalle kaupallista kustantajaa. Hän kustansi sen itse. 



3 kommenttia:

  1. Ihan hyvä suuntaus tuo omakustantaminen..:)))

    Hyvää kolmatta adventtia, Anna!<3333

    VastaaPoista
  2. Oikein hyvä asia.

    Huomasin hämmästyksekseni erästä kirjablogia lukiessani, että omakustantamiseen suhtaudutaan Suomessa oudosti. Marcel Proust (Kadonnuttaa aikaa etsimässä !), James Joyce, Mark Twain, Bernard Shaw, Virginia Woolfe, Beatrix Potter (Petteri Kaniini), Edgar Allen Poe, Alexander Dumas ja monet muut ilkesivät omakustantaa.:) Miksi emme me muutkin?

    Lukijat ratkaisevat, mikä heitä miellyyttää. Valtava mainonta ohjaa tietenkin paljon lukijoita. Aika ratkaisee kuitenkin lopulta, mitä jää jäljelle kirjojen tulvasta.

    VastaaPoista
  3. Suomessa ei taida olla ihan näin kamalia hylkäämislausuntoja, joita saivat mm Stephen KIng ym
    http://www.examiner.com/article/30-famous-authors-whose-works-were-rejected-repeatedly-and-sometimes-rudely-by-publishers

    VastaaPoista