Makrokuvat: Marjat. Karhunvatukka ja mesimarja

En unohda koskaan niitä laajoja pensaita, joissa kasvoi villinä mehukkaita karhunvatukoita.  Paikka oli jokin USA:n etelävalloista. Oltiin telttailumatkalla, joka ulottui Missisipille Biloxiin ja New Orleansiin asti. Tämä kuppi löytyi zagrebilaisesta astiakaupasta.

 

Lapsuuteni suosikkimarja oli mesimarja. Niitä kasvoi mummolassa talon lähellä ojan pientareella, joka oli ikioma marjamaani, "lapsen marjat", kuten mummo sanoi. Muut eivät niitä syöneet.

Ojan toisella puolen oli lähde, jonka reunalla kasvoi maariankämmeköitä, jotka olivat elämäni ensimmäiset orkideat. Niitä vain katseltiin lähteellä käydessä, ei koskaan taitettu maariankämmekkää.
Makrokuvat : Marjat  Nyt Pieni Lintu -blogissa!

Karhunvatukat

Ostin toukokuussa Zagrebista tämän kauniin kupin, jossa on karhunvatukan kukan ja marjojen kuva. Olen ostanut saman tehtaan valmistamia luontoaiheisia astioita jo vuosia kirpputoreilta.

 Karhunvatukasta on tullut minulle samanlainen mystinen marja kuin mesimarjasta, jota söin lapsena mummolan ojanpientareelta. Kotipuutarhoissakin viljellään karhunvatukoita. Sellaista karhunvatukkaa en ole maistanut. Kaupasta ostettu ei maistu yhtä hyvältä kuin  marja suoraan luonnossa kasvavasta pensaasta. Osuimme nimittäin kerran camping-matkoillamme metsikköön, jossa kasvoi karhunvatukoita. Mesikka ja karhuvatukka.

Mesikka ja karhunvatukka

Mesimarjalla eli mesikalla on oma hienostunut makunsa. En osaisi verrata sitä mihinkään muuhun. Sen maku on unohtumaton.

Samalla tavalla unohtumaton on luonnossa kasvavan karhunvatukan maku. Viljeltyinä kumpikaan eivät maistu aidoilta.

Mesimarjoja olen syönyt Ylä-Savossa, karhunvatukoita Amerikan etelävaltioissa camping-matkoillamme.

Minun lapsuuteni Savossa mesimarjoja sanottiin mesikoiksi. Tätä sanaa on käyttänyt Kiantokin teksteissään. Mesikoita kasvoi isovanhempieni mailla vain yhdessä tietyssä paikassa, erään ojan reunustalla. Niitä oli niin vähän, että ne säästettiin lapselle eli minulle. Istuin ojan reunalla ja herkuttelin.

Olen edelleen sitä mieltä, että olen saanut kokea suurimmat kulinaristiset nautintoni lapsena mummolassa. Rautapadassa haudutettu lintupaisti, ternimaidosta valmistettu uunijuusto ja mesimarjat ovat johtoasemassa listallani, näin vaikka sukulaisissani ja ystävissäni on erinomaisia ruoanlaittajia ja olen saanut maistaa hyviä ruokia muuallakin.