David Bowie surprised the world with his final album

Bluebird of Happiness

The bluebird, an old symbol of happiness in many cultures, is a symbol of freedom in David Bowie's  "Lazarus".

In memory of David Bowie, who surprised the world with his final album. The bluebird, an old symbol of happiness in many cultures, is a symbol of freedom in David Bowie's "Lazarus". Bowie käyttää tätä vanhaa onnellisuuden symbolia ylösnnousemuslaulussaan "Lazarus" vapauden symbolina. "Bluebird" on pohjoisamerikkalainen lintu. 

En tunne paljon ollenkaan Bowien musiikkia, mutta niinä harvoina kertoina, jolloin näin hänet vain lyhyen hetken TV: ssä, Bowien olemus kosketti, jäi mieleen. Tämä ei ole masentava video. Jos on Lasarus, on myös Jeesus. Ehkä Bowie palasi siihen, mitä oli oppinut saadessaan uskonnollisen kasvatuksen: kuolema ei ole loppu. Bowie laulaa: I'm in heaven.

David Bowie, Lazarus, the lyrics, laulun sanat
Lasarus videota on kuunneltu jo yli 30 miljoonaa kertaa. (Kaappi näyttää Narnia-kuvitusten kaapilta. Silläkin on siis kaksoismerkitys. Briteille Narnia-kirjat ovat lapsuuden vakiokirjoja.)

Sheffieldin piispa kirjoittaa Bowie ja Lazarus. Hän mainitsee myös muita kuolemaa koskevia lauluja Bowien tuotannossa.
http://www.sheffield.anglican.org/blog/bishop-of-sheffield/david-bowie-lazarus-and-resurrection





Butterfly is a symbol of resurrection.
David Bowie (8. 1.1947 – 10.1.2016)
The great star of popular music

Populaarimusiikin suuren tähden muistolle on myös tämän viikon värikollaasini  (Uudet värikollaasit 12, oranssi, keltainen ja vihreä) "Butterfly". Perhonen on ylösnousemuksen symboli.

Tommi Putansuu: Lordi. Mikä ilmiö!

Mr. Lordi eli Tomi Putansuu on ollut eräs kaikkein kiinnostavimpia ilmiöitä suomalaisessa lähihistoriassa. Hänen Euroviisu-voittolaulunsa Hard Rock Hallelujah ja ryhmän vauhdikas esiintyminen olivat täydellinen yllätys, viesti primitiivisestä Pohjolasta, myyttien maailmasta. Siinä oli rumuuden kauneutta niin kuin rupikonnassa, jota Putansuun roolihahmo kovasti muistutti. Musiikki vei mukanaan, ja sanat sisälsivät yllättävän monia aineksia.

Hannele kysyy blogissaan, muistammeko vielä Lordin ja ihmettelee, mitä Lordi tekee nykyään. En tiedä, mutta muistan, mitä hän teki vuonna 2006.

Otteita siitä, mitä kirjoitin Lordi-ilmiöstä  tuolloin blogissani:

 - Lähinnä tulevat mieleen Halloween ja vampyyrielokuvat. Lordin laulajat ovat niin rumia, ettei heitä kärsi katsoa.
Lordi, rupikonnain kuningas. (2006)

- Europe is a lady, and when a lady kisses a toad, he turns into a prince. But will it last?
Kuten tiedämme Eurooppa on nainen, ja naisen suudelma voi muuttaa rupikonnan prinssiksi.
Kuinka kauan lumous kestää? Eurooppa ja Lordi. A Lady's kiss. (2006)

 - Yksi ja toinen kukkahattutäti Euroopassa kyselee tänään: Miten ihmeessä meidän sukupolvemme kasvatti Lordin (= Tomi Putaansuu) kaltaisten hirviöiden ihailijoita? Mutta onko tuo ihme? Mehän luimme heille Maurice Sendakin ihania hirviökirjoja ja Muumi-kirjoja, joiden Mörkö on pelottava, mutta kaipaa tosiasiassa ystäviä ja kodin lämpöä. Mehän opetimme heidät rakastamaan hirviöitä? Vai opetimmeko? He ovat tainneet pitää hirviöistä aina, aivan kuten mekin pidimme lapsina kertomuksista, joissa oli mörköjä ja kummituksia. Möröt ovat kuuluneet aina satuihin. Ja nähtävästi sadut ovat tulleet takaisin aikuisten luo. Kukkahattutätien ikiomat hirviöt. How come we got kids who love Lordi? (2006)

 - Hirviöt ovat aina kiehtoneet ihmisiä. Entisaikoina uskottiin ihmissusiin, yksisarvisiin, vampyyreihin ja lohikäärmeisiin. Tutkittiin vakavissaan näitä taruolentoja. Suosittuja tuliaisia olivat merimiehillä kaukomailta tuodut kuivatut merenneidot, jotka olivat kuitenkin taitavia huiputuksia. Apinan yläruumis ja kalan pyrstöpuoli ommeltiin huolellisesti yhteen. Kiinalaiset kauppiaat möivät myös "lohikäärmmeen luita", jotka olivat tosiasiassa muinaisaikojen eläinten hampaita ja luita ja siten todellisia aarteita arkeologeille ja museoiden kokoelmien kerääjille.
Kaikkein pelätyin oli ihmissusi. -- lue lisää:  Hirviöt ovat kiehtoneet aina ihmisiä (2006)

- Lordin mukaan hirviö on samaa luokkaa kuin Dracula ja Frankenstein. Minun mielestäni se liittyy yleisemminkin satuperinteeseen hirviöistä, joita maailmankirjallisuus on täynnä kansansaduista ja Odysseuksesta alkaen Lordi on erittäin kiiinnostava. Se osoittaa Lordin (= Tomi Putaansuu) älykkyyttä ja luovuutta. Ja me suomalaiset hyödymme siitä monin tavoin. Kukkahattutäti kommentoi. (2006)

Hard Rock Hallelujah! - laulun sanat löytyvät täältä Rautasilta-blogista

Tomi Putaansuu jääkaapin ovessa. Mr. Lordi, Tomi Putaansuu's picture on my fridge door.
Mitä sana 'putaansuu' tarkoittaa? What does the word 'putaansuu' mean?
Pohjoinen sisäpiirivitsi: sarvet päähän?
Tunteekohan Lordi meksikkolaiset naamioituneet vapaapainijat? Lucha libre.
Makasiinipalo ja Lordi toivat ennätysmäärän lukijoita.
Pääset näihin myös valitsemalla hakusanoista (labels) sanan "Mr Lordi", 'Putansuu' , jne

Ja vielä. Siihen aikaan kirjoitettu kommenttini:

Lordihan on postmodernin kulttuurin ilmentymä, monenlaisista aineksista koottu virtuaalihahmo, joka ilmestyy lavalle ja muuttuu melkein eläväksi. Lordin sanomakin vaikuttaa kovin postmodernilta. Hänen vakavuutensa askarruttaa minua. Mitä hän haluaa sanoa? Mihin hän vie nuoria? Hänen esiintymisemsä ei ole pelkkää viihdettä. Vai onko? 

Tulee mieleen Elvis, josta näin dokumenttielokuvan. Hänen suuret lahjansa jäivät kehittymättä, kun hänellä oli niin huono manageri.Hänestä olisi ollut parempaankin kuin pelkkään rahan hankkimiseen.Hänellä oli muuten erittäin kaunis puheääni.

Putaansuu on aivan eri ihminen puhuessaan englantia ja puhuessaan suomea. Kiinnostavaa. Hän on hyvin nuori ihminen. Hänen maailmansa muuttuu rajusti. Toivon, että hän selviää muutoksesta.

[ Myöhempi Euroviisulaulu Teräsbetonin "Missä miehet ratsastaa" edustaa pohjoista myyttistä linjaa laulun sanoissa.]

Lordi tekee nykyään taidetta (Putansuu/Mr. Lord in Wikipedia)

Populaarikulttuuri, politiikka, massamurhat

Olen lukenut useiden englanninkielisten lehtien nettisivuja muodostaakseni itselleni jonkinlaisen kuvan Coloradon massamurhaajasta, joka surmasi kymmeniä ihmisiä Batman-elokuvan näytöksessä:
James Holmes, nuori, 24-vuotias, noin 187cm pitkä, komea ja älykäs mies, hyvästä perheestä. Opiskellut neurotiedettä (neuroscience), erinomaiset arvosanat loppututkinnossa (University of California Riverside -kanslerin mukaan "the top of the top" akateemisesti)
Coloradodaily.com, jatkanut opintojaan tohtorikurssilla, josta oli jäämässä pois omasta aloitteestaan, perehtynyt viimeksi yliopiston tohtorikurssilla psykiatrisiin sairauksiin. Äärivasemmistolaisia mielipiteitä, joidenkin tietojen mukaan on osallistunut kapitalismin vastaisiin mielenosoituksiin ("Occupy Black Block -member" ???). Kuten vanhempansakin hän kuului presbyteeriseen (=protestanttiseen) kirkkoon.


Toisten tietojen mukaan eristäytyi viime aikoina, toisten mukaan ei.


Kritisoi Batman-elokuvaa siitä, että se esittää huonossa valossa antikapitalismin vastaiset mielenosoitukset. Pukeutui Joker-asuun ja ilmoitti olevansa Joker, joka on Batmanin vastustaja. Toimi niin kuin elokuvassa.


Jälleen politiikan ja populaarikulttuurin sekoitus kuten Norjan joukkomurhatapauksessa. Kaikkein kamalinta on, että molemmat massamurhaajat surmasivat lapsia ja nuoria, toinen nuoria, jotka olivat kesäkursseilla saaressa, toinen nuorisoa, joka oli katsomassa suosittua elokuvaa. On selvää, että televisio, Internet ja elokuvat antavat nykyään aineistoa ja roolimalleja äärimmäisen väkivallan ilmaisemiseen. Toinen joukkomurhaaja otti malliksi roolipelien ja elokuvien kuvitteellisen ristiretkeilijäsoturin, toinen sarjakuvan ja elokuvan vielä kuvitteellisemman henkilön Joker.

Tarpeeksi outo toiseus kiehtoo

Jotkut tekevät mitä hyvänsä, jotta pääsevät julkisuuteen. Kuva: Old Time Clip Art

Ihmisten epäonnistuminen, rikokset, petokset, petetyksi tulemiset näyttävät kiinnostavan lukijoita ja katsojia eniten nykyään. Kyllähän sellaiset asiat kiehtoivat ihmisiä ennenkin, murhista tehtiin balladeja, murhamiehistä ja oman aikansa terroristeista merirosvoista sankareita. Tarpeeksi outo, häikäilemätön tai kauhistuttava toiseus kiehtoo aina tavallista ihmistä. Vampyyrit, mafiosot, che guevarat ja don juanit ovat kestosuosikkeja populaarikulttuurissa. Täysin järkeviltä vaikuttavat ihmiset ihailevat Ranskan vallankumousta, vaikka se oli talebaneja hirveämmän kansanliikkeen aikaa, jolloin tuhottiin kulttuuria, tapettiin silmittömästi viattomia ihmisiä, naisia ja pikkulapsia.

Mutta jotkut ihmiset näyttävät ajattelevan nykyään, että he ovat olemassa vain, jos heistä kirjoitetaan jatkuvasti lehdissä ja he näkyvät TV:ssä tekemässä ihan mitä hyvänsä. He ovat myös oivaltaneet, että epäonnistuminen on suositumpaa kuin onnistuminen. Kukapa ihailisi miestä, joka on ollut 50 vuotta saman naisen kanssa naimisissa? Ahkera, kiltti ja menestyvä ihminen voi herättää vihamielisyyttä ja kateutta. Sitä vastoin suuret joukot ihailevat nais- tai miespoliitiikkoa, joka vaihtaa jatkuvasti "rakastaan" (Mikä alennustila sanalle 'rakas'!) - eihän heitä muuten äänestettäisi uudelleen ja uudelleen eduskuntaan. Pahennuksen herättäminen tavalla toisella on pääsylippu julkisuuteen ja varsinkin TV-katsojien eteen.

Julkisuudessa jatkuvasti olevat ihmiset muodostavat oman klaaninsa, pitävät toisiaan tuttavinaan ja ystävinään, vaikka he eivät olisi tavanneet koskaan oikeasti. He myös kuvittelevat, että kaikki muutkin tuntevat heidät. Toisinaan syntyy hassuja tilanteita, kun esimerkiksi minun kaltaiseni harvoin TV:tä katsova ja iltapäivälehtiä lukeva ihminen ei tunnista TV-kuuluuttajia, juontajia, laulajia tai muita julkkiksia, kun sattuu näitä kohtaamaan.