Samaa vauhtia eteenpäin! Nyt on vielä kesä, vaikka kauppojen näyteikkunoissa eletään jo syksyä ja koulujen alkamista.
Vanhat koulutuolit ovat tulleet muodikkaiksi. Niitä kunnostetaan, maalataan, päällystetään.
Nuukuus ja kekseliäisyys ovat muotia: neulotaan, ommellaan, virkataan, hillotaan, kuivataan.
Minä en laita hilloja enkä kerää sieniä: kun ei ole autoa, marja- ja sienimetsään pitäisi mennä taksilla ja saattaisi tulla jonkun tontille. On halvempaa ostaa sekä marjat että sienet torilta ja ruokakaupasta kuin ostaa auto.
Mutta mieheni ei ole käynyt vuosikymmeniin parturissa, sillä leikkaan hänen tukkansa. Koetan innostaa häntä leikkaamaan minun hiukseni. Viimeksi kävin kampaamossa Tsekissä, ja hiusten leikkaaminen maksoi siellä vain muutaman euron.
Ennen oli ainakin pikkukaupunkien vuokra-asunnoissa asuvillakin puutarhaosuus pihassa, ja kasvimaat kaupungin yhteisillä puutarhamailla. Ystäväperheemme on laittanut kukkapenkin kerrostalon pihaan. Sota-aikana ja pula-aikana viljeltiin Helsingin puistoissa perunoita. Jos lama jatkuu ja pahenee, sama ilmiö voi uusiintua.
