Tämän aamun Hesari kertoo, että joka viides bloggaaja saa rahaa blogistaan. Minä en bloggaa rahasta. En paheksu sitä, jos muut tekevät niin. Tuen yleensäkin kaikkia laillisten ammattien harjoittajia.
Bloggaamisesta on minulle ennemminkin menoja: kuvien ostoa, kuvapalvelut (edulllinen Flickr), kamera, tietokoneet, skanneri, sähkölasku. Mutta bloggaamisesta on myös paljon iloa ja varsinkin se etu, että tulee kirjoitettua koko ajan. En ole tehokas ja laskelmoiva. Minulla on monta blogia sen sijaan että keskittäisin kirjoitukseni yhteen blogiin ja yhteen aiheeseen. Koetan pitää bloggaamista hauskana harrastuksena ja saippualaatikkona, jonka päältä saan sanoa mielipiteeni täällä blogimaailman puiston nurkassa. En mielistele ketään. En harjoita jälkisuomettunutta vaikenemista.
Minulla oli välillä mainoksia joissakin blogeissani, kun koetin saada jonkinlaista korvausta siitä, että ostin kuvia amerikkalaisesta kuvapalvelusta siihen aikaan, kun ei ollut digikameraa. On tietenkin pieni mahdollisuus, että joku lukijoistani lainaa kirjojani jostain Suomen kirjastosta, mikä tuottaa nykyään pientä korvausta kirjailijalle. Kuudesta kirjastani neljä on loppuunmyytyjä, kahta viimeistä myydään joissain nettikaupoissa vielä alennuksella. Siinä oli nyt mainos.:) Kunhan seuraava kirjani ilmestyy, tulee lisää.
Minua on pyydetty bloggaamaan joillakin tietyillä sivuilla, mutta en ole mennyt mukaan. Jopa eräs amerikkalainen sivusto pyysi tekemään töitä heille, mutta niin vaativaa työtä en ehtisi tehdä. Haluan lisäksi kirjoittaa täysin vapaasti. Pidin Kanadassa perhepalstaa/kolumnia viisi vuotta. Siellä sain kirjoittaa ihan mistä halusin ja sain palkkiota sen verran, että sillä sai maksettua viiden hengen perheemme ruokaostokset yhtenä viikkona kuukaudessa. Sitä voisi verrata tilanteeseen Suomeen palattuamme, jolloin suurin piirtein koko palkkani meni saman perheen kuukauden ruokalaskuun, kun opiskelevat lapsemme asuivat kotona. Se oli heille ennakkoperintöä, ja valtiolta säästyi iso summa.
