Kauralientä ja linnoja

oatmeal and castles, originally uploaded by Anna Amnell.

Arjesta voi tehdä hauskan vaikkapa kirpputorilta ostettujen astioiden avulla.
Tästä tulee mieleen muistelmat, joissa eräs nainen kertoi lapsuudestaan ranskalaisessa keskiaikaisessa linnassa. Ateriat syötiin kylmässä ruokasalissa, jossa oli katto korkealla, astiat antiikkia, lusikat vanhaa hopeaa ja lautasessa ohutta velliä. Rahat olivat vähissä. Sellaista voi ajatella, kun pitkä lääkekuuri on herkistänyt vatsan ja aamiaiseksi on viisainta syödä kautalientä, juuri sitä mitä ennen aikaan suositeltiin herkkävatsaisille. Ei sisällä lisäaineita, ei soijaa, ei sokeria kuten useimmat kaupasta ostetut valmisruoat.

Ei aivan jokapäiväinen reikäleipä

Pöytään ilmestyi reikäleipä, jossa perinnettä on muokattu uuteen uskoon. Leivän valmistaja kertoo:
"Reikäleivän keskellä oleva reikä on syntynyt aikoinaan käytännän sanelemana.  Leivät ripustettiin tuvassa orteen reiän avulla. Leipäorret ovat hävinneet nykyajan tupakeittiöstä. Aika ja reikä ovat liikahtaneet eteenpäin." Oulaisen Vänkä leipä. Fazer leipomot.

Me savolaiset leivoimme kerran viikossa. Leivät olivat pulleita ja pehmeitä. Ne eivät ehtineet katonrajaan kuivumaan. Reikäleipä lienee hämäläinen keksintö.

Välipalaksi jotain uutta, jotain vanhaa

traditional Finnish pastry, originally uploaded by Anna Amnell.

Sulhaspiiraat ovat vanha suomalainen ruoka ja piiraat yleensäkin vanha eurooppalainen ruoka. Kamomillateetä joi Beatrix Potterin Petteri Kaniini, ja niin juon minäkin. Kuppi ja pieni lautanen ovat uusinta uutta huushollissamme, ostettu arjen piristeeksi.

Jotain pientä teen kanssa

'Jotain pientä' oli pizzalautasen kokoinen annos, jossa oli syömistä. Olisi pitänyt tilata yksi ja jakaa se kahtia kuten usein teen mieheni kanssa leivonnaisia tilatessa.
(Berlin, Charlottenburgin kaupunginosa)

Aamupala tänään

Puoli avokadoa jossa sitruunamehua, vettä ja vitamiinit.

Kevyt jälkiruoka pääsiäisaterialle

Tällä kertaa on katettu seisova pöytä keittiöön, sillä meitä ruokailijoita on monta. Keittiöstä haetaan lammasta, riisiä (kiinalaisesta kalligrafitaiteilijan pensselinpesuvadista), salaattia. Juomat ovat ruokapöydässä. Pääsiäisateria on vasta alkamassa. Aluksi on bataattikeittoa ihan jo värin vuoksi.

Keittiönpöydällä on indonesialainen liina. Kaikki eksotiikka on sukulaisten ja ystävien tuomia tuliaisia kaukomatkoilta.

Kevyt jälkiruoka

Kevyt jälkiruoka lampaan jälkeen, ennen pashaa, suklaakakkua ja muuta makeaa ovat turkkilaiset appelsiinit. Laitoin niitä ensi kerran vuonna 2003. Ne ovat olleet sen jälkeen suosittuja meidän perheessä.

Tarvitaan 1-2 appelsiinia ruokailijaa kohti, mieluummin enemmänkin, hiukan fariiniasokeria ja pari ruokalusikallista konjakkia. Ja yksi ylimääräinen appelsiini mehuksi.

Appelsiinit kuoritaan hyvin huolellisesti, jotta niihin ei jää lainkaan valkoista osaa. Sitten ne leikataan ohuiksi viipaleiksi, jotka asetetaan laakeaan tasapohjaiseeen tarjoiluastiaan kauniisti lomittain. Appelsiinista puristettu mehu maustetaan konjakilla ja fariinisokerilla ja valellaan appelsiiniviipaleitten päälle. Vati peitetään muovikelmulla ja laitetaan noin 4 tunniksi viileään paikkaan, kylmäkaappiin tai vanhanajan ruokakomeroon, jos jollakin vielä on sellainen.

Appelsiinijälkiruoka otetaan huoneenlämpöön tunti ennen tarjoilua. Siihen voi lisätä vielä noin ruokalusikallisen konjakkia, ei enempää, ettei sen maku tule hallitsevaksi. Laitetaan koristeeksi mintunlehtiä ja asetetaan jälkiruoka odottamaan vuoroaan sivupöydälle, josta se tuoksuu mukavasti.

Kommentti

Wienerschnitzel koko perheen Interail-matkalla Euroopassa:

Olimme tulleet Kanadasta Euroopan kiertomatkalle kolmen teini-ikäisen lapsemme kanssa. Yllättävin ruokailuelämys olivat suunnattoman suuret ja erinomaiset Wiener-leikkeet Bremenin torilla ulkoilmaravintolassa.

Toinen asia, jota teini-ikäisemme ihmettelivät Bremenissäkin oli se, että saksalaiset söivät hyvin paljon, jopa enemmän kuin he itse siihen aikaan. Se oli melkein yhtä suuri ihmetyksen aihe kuin se mies, joka haki Ruotsin laivalla pöydästä aina uuden ja uuden täpötäyden lautasellisen ruokaa ja jätti sen kesken hakeakseen uuden lautasellisen.

Pohdimme, mikä oli miehen tausta. Lapsemme arvelivat, että hän oli joutunut näkemään nälkää jossain Itä-Euroopan maaassa. Saattoi olla niin. Oli vasta vuosi 1985.

(Kommentti Kemppisen Wienerschnitzelin tarinoita -kirjoituksen keskustelussa.)