Näytetään tekstit, joissa on tunniste sanomalehdet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sanomalehdet. Näytä kaikki tekstit

lauantaina, joulukuuta 29, 2012

Sanomalehti synkentää päivän


Kun heräsin tänä aamuna, tunsin oloni erinomaiseksi. Kuume oli poissa, samoin vatsakipu, muutaman päivän vaivannut raju tauti oli lähtenyt. Menin olohuoneeseen, hain sanomalehden ja sytytin päivänvalolampun, jonka valossa luen lehden. Sanomalehden lukeminen oli virhe.

Iloinen mieli ja hyvä olo olivat hetkessä poissa, sillä sanomalehti kaatoi niskaani kaikki maailman murheet: raiskauksia, murhia, talousvaikeuksia jne jne. Ne olivat lisäksi kaikki sellaisia asioita, joille en voi yhtään mitään. Tajusin, että minun oli täysin hyödytöntä pilata päiväni näillä asioilla. Suomen sisäpolitiikkakin tulee toimeen ilman minua, sillä olen tehnyt kansalaisvelvollisuuteni, äänestänyt kaikissa vaaleissa henkilöitä, joiden tiedän hoitavan tehtävänsä niin hyvin kuin on mahdollista.

Tiedän, että C. S. Lewis ei tuhlannut aikaansa sanomalehtien lukemiseen. Wittgenstein väheksyi samoin  sanomalehtiä ja sanoi lukevansa lehtien kertomista tapahtumista kymmenen vuoden kuluttua tietosanakirjasta, jossa kerrotaan vain olennainen. Kumpikin sai aikaan paljon.

Hulluina vuosikymmeninä meille ei tullut sanomalehtiä eikä meillä ollut televisiota. Ihmekös meillä oli niin hauskaa ja ehdimme lukea paljon kirjoja, tehdä töitä, opiskella, olla lasten ja ystävien kanssa, ulkoilla, opettaa lapset uimaan, hiihtämään, käydä heidän kanssaan museoissa ja taidenäyttelyissä.

Toisaalta - on ollut pitkiäkin aikoja, jolloin olen lukenut useita sanomalehtiä rinnakkain. Se oli siihen aikaan, kun meille ostettiin työn vuoksi Financial Times, Sunday Times ja International Herald Tribune. Pidin eniten Financial Times -lehden kirjallisuusarvosteluista ja sunnuntainumerosta.

Vaikka Hesarissa on monia hyvin lahjakkaita toimittajia, sen täytyy nähtävästi pitää lehden taso massaan menevänä, ja lisäksi kirjallisuuden asema ei ole vielä Suomessa vapautunut poliittisesta painolastistaan, jota sille kertyi suomettumisen aikoina. Ehkä samasta syystä kirjallisuustoimittajia on liian vähän, mikä on suuri vahinko Suomelle ja varsin suomelle. Tilasimme pitkään myös HBL:n, mutta sitten se muuttui liian paljon Hesarin kaltaiseksi.


lauantaina, huhtikuuta 14, 2012

Kommentti_ Lehdet ja kirjat


(Olen poistanut kuvan)
Anakronismia. Marialla on kirjan luku kesken lasta hoitaessa. Gemäldegalerie, Berlin

Kommenttini blogiin (joka on lopetettu)

Minäkin väsyn paperitulvaan, vaikka olen piintynyt lehtien lukija. Minusta on hauskaa pitää paperia kädessäni ja ajatella, mikä ihmeellinen keksintö kirjapaino oli.

Mutta kirja on tietenkin ykkönen, oikea paperinen kirja. Kauhea asia on se, että kirjat vievät paljon tilaa. Asumme nykyään kuin vanhojen kirjojen kaupassa. Jospa jotain niksahtaisi päässäni ja haluaisin ruveta lukemaan kirjat netistä ja varsinkin tabletilta. Käsittääkseni ne ovat vielä aika raskaita. Jos ne olisivat oikein kevyitä..

Ja toinen kauempaa ajallisesti: Enkeli ilmestyy huoneeseen, jossa Maria on ollut lukemassa (Hän luki tietenkin ääneen, niin kuin silloin tehtiin )

2. kommentti

Lapsuudessani asuin pikkukaupungissa, ja samassa korttelissa oli sanomalehden toimitus ja kirjapaino. Muistan kirjapainon suuret koneet ja painomusteen tuoksun.
.
Nyt siitä lehdestä on jäljellä vain muutama sivu, joka ilmestyy suuren lehtiyhtymän julkaiseman sanomalehden viikonloppujulkaisuna. Olen tilannut sen viikonloppunumeron nähdäkseni, mitä muistoja kaupunkilaiset kertovat puretuista puuutaloista, entisen maailman symboleista.

Jo useita vuosia sitten eräs toimittaja, joka lähetti Suomesta talousuutisia kansainväliselle lehdistölle sanoi, että hänen ammattinsa tulee pian tarpeettomaksi. Nythän ollaan jo niin pitkällä, että toimittajarobobotti kokoaa jo talousuutiset ja urheilukilpailujen tulokset paremmin kuin ihminen. Ne luetaan yhä usemmin netistä.

maanantaina, kesäkuuta 21, 2010

Kommentteja: HS ja HBL

Vapaana toimittajana ollessani huomasin, että juttuja piti lähettää aiheista, joiden oletettiin (!) kiinnostavan lukijoita. Niistä jätettiin pois asiat, joita haastateltava piti ehkä kaikkein tärkeimpinä. 
Lukijana olen kyllästynyt siihen, että kaikissa lehdissä on samat jutut. Jopa HBL muistuttaa nykyään liiaksi Hesaria. Tilaamme sitä, koska siinä on edes joskus aivan erilaisia aiheita kuin muissa sanomalehdissä ja useimmiten hiukan erilaisesta näkökulmasta. Ennen HBL:n lukeminen tuntui suorastaan tirkistelyltä suomenruotsalaiseen maailmaan, hyvässä mielessä tirkistelyltä.

lauantaina, joulukuuta 15, 2007

Blogit ja sanomalehdet



Olen tottunut lukemaan Suomessa asuessanikin useita sanomalehtiä, myös ulkomaisia. Luen yleensä niitä sanomalehtiä, joita saan pojiltani päivän pari vanhentuneina. Kuvassa näkyy myös Financial Times, jota olen lukenut vuosikaudet, varsinkin viikonloppunumeroa, en kuitenkaan finanssijuttuja vaan niitä muita. FT:n kieli on erinomaista ja esimerkiksi kirjallisuusarvostelujen taso korkea. Luin myös The Times- lehden sunnuntainumeroa pitkään, mutta sitten se kallistui kovasti. Observer ei kiinnosta yhtä paljon, vaikka olen lukenut sitäkin.

Olemme tilanneet jo vähän yli vuoden HBL:ää kielen vuoksi ja täydentämään Hesarin antamaa kuvaa Suomesta ja varsinkin Suomen kulttuurista. Kokeeksi tilasimme myös Aamulehden muutamaksi kuukaudeksi, sillä olen välillä hyvin kyllästynyt Hesariin sen Kulttuurisivujen vuoksi.



Tietenkin lehtijuttuja saa ja pitääkin kommentoida. Niin syntyy keskustelu. Blogilla on se etu, että sillä voi reagoida nopeasti, sen sanoma leviää ja mikä erinomaista, se myös säilyy kauan sen jälkeeenkin, kun lehti on jo heitetty paperikeräykseen.

Lisäksi olisi tarpeen kommentoida ja selostaa enemmän myös ulkomaisissa lehdissä olleita juttuja. On uskomatonta, kuinka hitaasti nimenomaan tärkeät asiat leviävät Suomeen. Täällä pitää tehdä ensin aiheesta suomalainen (!) väitöskirja, ennen kuin siitä kirjoitetaan lehdissä.

Sinä aikana asia on jo vanhentunut muualla maailmassa ja ollaan menossa kaukana edessäpäin. Suomalaiset lehdet laskevat uutta tietoa kansalle tiheän siivilän läpi.

Ongelmia: kuva ei tule Picasasta ja tekstiä haihtuu pois.