Vainojen uhrien muistopäivät

Suomessa vietettiin 27.1.2002 ensimmäistä kertaa Vainojen uhrien muistopäivää, joka on toisen maailmansodan aikaisten vainojen uhrien lisäksi myös muiden kansanvainojen uhrien muistopäivä ympäri maailmaa ennen ja nyt.

Juutalaiset kaikkialla maailmassa ovat viettäneet holokaustin uhrien muistopäivää vuodesta 1953 lähtien:. Tämän Jom Hashoa -päivän ajoitus perustuu siihen juutalaisen kalenterin päivään, jolloin Varsovan gheton juutalaiset nousivat kapinaan vuonna 1944. Helsingin Juutalaisessa koulussa Vainojen uhrien muistopäivän tapaista muistopäivää on vietetty jo yli viiden vuosikymmen ajan.” Daniel Weintraub
http://www.edu.fi/…/kuinka_vainojen_uhrien_muistopaivaa_voi…?

Molotov allekirjoittaa Molotov–Ribbentrop-sopimuksen 23 elokuuta 1939 Moskovassa. Joachim von Ribbentrop ja Josif Stalin seisovat hänen takanaan. Leninin kuva seinällä.

Elokuun 23. vietetään vuosittain Euroopan parlamentin tunnnustamaa  stalinismin ja natsismin uhrien eurooppalaista muistopäivää :" Päivämäärä on allekirjoittamispäivä 1939 Molotov–Ribbentrop -sopimuksesta, jota parlamentin puhemies Jerzy Buzek luonnehti vuonna 2010 "ihmiskunnan historian kahden pahimman totalitarismin muodon yhteenliittymäksi". 

 Kannanotto pitää Neuvostoliiton kommunistisen stalinismin ja Saksan/Suur-Saksan kansallissosialismin, natsismin aikaisia joukkokarkotuksia, murhia ja orjuuttamisia sotarikoksina ja rikoksina ihmisyyttä vastaan sekä pyrkii vahvistamaan Euroopassa demokraattisia arvoja ja rauhaa." Wikipedia

Muistakaamme suomensukuisia kansoja[Finno-Ugric peoples], esimerkiksi inkeriläisiä, joiden pieni kansa melkein tuhottiin Stalinin vainoissa: tapettiin, vietiin karkotukseen, vankiloihin ja työleireille.
Kuva inkerikkojen kesäjuhlilta Vistinässä.
Kuva: Aune Kämäräinen
Kartta suomensukuisten kansojen alueista

Ihmiset, teekannu , geenit ja politiikka

 

Ruotsalainen en ole, venäläiseksi en halua tulla, mutta tilaan Hufvudstadsbladetin ja pidän kovasti esimerkiksi tästä venäläisestä teekalustosta, jonka edesmennyt sisareni oli ostanut.

Tuota kaunista teekannua oli alettu kohdella "ryssänä" Neuvostoliiton romahdettua, ja se oli päätynyt Kuopion Elannon alahyllylle pölyttymään. Sieltä sisareni sen pelasti muutamalla kolikolla. Nyt tällainen teekannu on päässyt taas kunniaan, ainakin Senaatintorin varrella olevan matkamuistokaupan ja muidenkin myymälöiden hintojen perusteella.

Koska olen ilmaissut aina selvästi, että en ole voinut milloinkaan sietää kommunistista systeemiä, minua on luultu "venäläisten vihaajaksi". Mutta asia on täysin päinvastoin. Kuulin lapsuudestani asti isoisän kertomuksia hänen kokemuksistaan Pietarista, jossa hän kulki nuorukaisena ollessaan kahden kesän ajan lastaajana laivassa, joka kulki Pietarin ja Iisalmen väliä. Se oli tsaarinaikaa, jota isoisä ei koskaan moittinut. "Bolshevikit pilasivat Venäjän", sanoi tämä vuonna 1875 syntynyt mies, joka ei joutunut itse koskaan sotaan eikä ollut missään tekemisissä vuoden 1918 tapahtumien kanssa. "Olihan se kummaa aikaa, kun suomalaiset tappoivat toisiaan", ukilla oli vain tapana sanoa.

Mummola oli maaseudulla mäellä metsien keskellä pitkospuiden ja kinttupolkujen takana, mutta talvella sinne näkyivät kaupungin valot. Pitkään luulin lapsena, että ne olivat Pietarin valot, sillä juuri se oli minun käsitykseni mukaan "kaupunki". En ole käynyt koskaan Pietarissa. Olen pelännyt aina, että lumous särkyy. En olisi kärsinyt nähdä Pietaria kommunismin häpäisemänä. Tässä välillä ajattelin jo, että kaikki muuttuisi hyväksi, sellaiseksi mistä 1900-luvun alun venäläiset valistuneet ihmiset haaveilivat, laillisesta ja vapaasta valtiosta.

Sanon, että en halua tulla venäläiseksi, mutta mistä tietää vaikka olenkin osittain venäläinen geeneiltäni, ja sillähän ei ole mitään tekemistä minkään poliittisen systeemin kanssa niin kuin ei silläkään, että geeneissäni on myös saksalaisuutta. Mietin toisinaan sitä, millainen oli se "Rutger", joka tuli 1200-luvulla Ahvenanmaalle, ja jonka jälkeläiset levisivät Savoonkin.

Kirjoitan tämän, koska olen surukseni huomannut, että nykyiset tapahtumat Venäjällä eivät herätä ainoastaan suuttumusta siitä, miten Venäjällä kohdellaan suomensukuisia kansoja, vaan myös ovat nostamassa vihaa naapurimaan ihmisiä kohtaan. Se on aina vaarallista. Tavallisilla ihmisillä on hyvin pienet mahdollisuudet vaikuttaa maansa politiikkaan, näin on ainakin Venäjällä. Ja voimmeko mekään vaikuttaa mitään näillä blogikirjoituksillamme?