Kotona: sinivalkoiset astiat

astioita kannattaa järjestellä

Sinivalkoinen koti

Sinivalkoinen keittiö (katso kuva suurena)

(Flickr ja Blogger eivät toimi enää kunnolla yhdessä. Nytkin kuva katosi kesken kaiken. Vaihdoin kuvan tulemaan omasta tiedostosta.)

Sinivalkoista keittiössä

sinivalkoiset astiat 2, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Näille tuli sopiva tausta: Pekka-kahvikuppi, kasvitieteelliset Portmeiron astiat, suuri kielo-teekuppi ja muut sinivalkoiset kukka-astiat. C-vitamiinia lautasella.Tuli sinivalkoinen puutarha keittiön pöydälle.  Sama suurena.

 

Löytö: Sinivalkoinen kukkaliina kerniä

IMG_1776, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Tein löydön. Kotiin tulleessa mainoksessa oli kuva juuri sellaisesta kerniliinasta, jota olen etsinyt vuosikausia. Sen piti olla sinivalkoista kasvitieteellistä aihetta ja täsmälleen oikeaa sävyä. Meillä on eri kulttuurien sinivalkoisia astioita keittiössä - ja olohuoneessakin. Tässä on yksi syy, miksi annan mainosten tulla kotiin: löytää sopivia astioita tai muuta tarpeellista etsimättä ympäri kaupunkia.

Samaa kerniä tuli nyt pyöreälle ruokapöydälle ja ikkunan edessä olevan kaapin suojaksi, sillä pidän sen päällä kukkia. Nyt niitä voi vaikka sumuttaa rauhassa.

Tämä liina on niin täydellinen, että menen ostamaan toisenkin, jotta tämä ilo jatkuu pitempään. Sattumalta saimme viikonlopuksi kukkia, joissa on samat värit, kukkakimpun ja karpaattien kellon ruukkukukkana. Kaapin päällä oleva isompi majakka on avainkaappi, pienempi vain koriste, kirpputorilöytö kuten niin monet astiatkin, esimerkiksi New York -seinälautanen ja hollantilaiset minitalot.


 


Kuvassa oleva puusohva rikkoutui muutossa. Sitä ei enää ole eikä se mahtuisi nykyiseen keittiöön.




Kuvassa oleva merimaisema Suomenlinnasta: Matti Amnell (Jr).

Sinivalkoinen vedenkeitin

Sinivalkoinen vedenkeitin, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Matkamuisto Tsekin tasavallasta. Tyttärelläni on tällainen vedenkeitin, ja halusin ostaa heti samanlaisen. Näyttäisi olevan slovakialainen tuote.

Kevätsiivousta keittiössä

my-kitchen, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Olemme pitäneet pientä kevätsiivousta keittiössä. Kun säilyttää astioita avohyllyissä, niitä täytyy väliin pestäkin, vaikka ne ovat enimmäkseen koristeina. Oikeassa alanurkassa on teekuppijuliste, joka pysyy jääkaapin ovessa magneettien avulla.

Valitettavasti meillä ei ole enää tuota ihanaa keittiön puusohvaa, sillä sekään ei mahtunut uuteen asuntoon.  Kollaasi suurempana. Alla kaunis Tsekistä ostettu vedenkeittimeni.

Makrotex 83: sinivalkoinen

Blue and white, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Makrotex 3: sinivalkoinen

Tyttäreni Kiinasta tuoma sinivalkoinen lohikäärmevati ja kotona kasvanut orkidea.
Hoito-ohje: Näin saan orkideat kukkimaan uudestaan.

Sinivalkoinen vedenkeitin

Sinivalkoinen vedenkeitin, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Näin Tsekissä käydessäni tyttärelläni tällaisen vedenkeittimen. Se piti tietenkin saada, sillä keittiöni on sinivalkoinen. Mallikin on kodikas. Toimii hyvin.

Turistina Tukholmassa

Olin käynyt aikaisemmin vain pari kertaa Tukholmassa, silloinkin vain läpikulkumatkalla muutaman tunnin. Siksi kokonainen päivä toi esiin paljon uutta ja kiinnostavaa kuten Kuninkaanlinnan muurin päällä olevat sinivalkoiset kiinalaiset (?) ruukut. Pitäisi ottaa selvää, miksi nämä ruukut ovat päätyneet muurille.

Ystävyys

 

Kun muutin uuteen asuntoon, ensimmäisiä asioita, joita tein oli näiden seinäkoristeiden laittaminen keittiön ovenpieleen. Olen saanut molemmat esineet lahjaksi. Kissan ystävältä, jonka olen tuntenut varhaislapsuudesta asti ja toisen ystävältä, johon tutustuin koulun alkaessa. Nämä esineet muistuttavat minua siitä, miten onnellinen olen, kun minulla on ystäviä, joiden kanssa ystävyys on säilynyt halki vuosikymmenien.

Ihmiset, teekannu , geenit ja politiikka

 

Ruotsalainen en ole, venäläiseksi en halua tulla, mutta tilaan Hufvudstadsbladetin ja pidän kovasti esimerkiksi tästä venäläisestä teekalustosta, jonka edesmennyt sisareni oli ostanut.

Tuota kaunista teekannua oli alettu kohdella "ryssänä" Neuvostoliiton romahdettua, ja se oli päätynyt Kuopion Elannon alahyllylle pölyttymään. Sieltä sisareni sen pelasti muutamalla kolikolla. Nyt tällainen teekannu on päässyt taas kunniaan, ainakin Senaatintorin varrella olevan matkamuistokaupan ja muidenkin myymälöiden hintojen perusteella.

Koska olen ilmaissut aina selvästi, että en ole voinut milloinkaan sietää kommunistista systeemiä, minua on luultu "venäläisten vihaajaksi". Mutta asia on täysin päinvastoin. Kuulin lapsuudestani asti isoisän kertomuksia hänen kokemuksistaan Pietarista, jossa hän kulki nuorukaisena ollessaan kahden kesän ajan lastaajana laivassa, joka kulki Pietarin ja Iisalmen väliä. Se oli tsaarinaikaa, jota isoisä ei koskaan moittinut. "Bolshevikit pilasivat Venäjän", sanoi tämä vuonna 1875 syntynyt mies, joka ei joutunut itse koskaan sotaan eikä ollut missään tekemisissä vuoden 1918 tapahtumien kanssa. "Olihan se kummaa aikaa, kun suomalaiset tappoivat toisiaan", ukilla oli vain tapana sanoa.

Mummola oli maaseudulla mäellä metsien keskellä pitkospuiden ja kinttupolkujen takana, mutta talvella sinne näkyivät kaupungin valot. Pitkään luulin lapsena, että ne olivat Pietarin valot, sillä juuri se oli minun käsitykseni mukaan "kaupunki". En ole käynyt koskaan Pietarissa. Olen pelännyt aina, että lumous särkyy. En olisi kärsinyt nähdä Pietaria kommunismin häpäisemänä. Tässä välillä ajattelin jo, että kaikki muuttuisi hyväksi, sellaiseksi mistä 1900-luvun alun venäläiset valistuneet ihmiset haaveilivat, laillisesta ja vapaasta valtiosta.

Sanon, että en halua tulla venäläiseksi, mutta mistä tietää vaikka olenkin osittain venäläinen geeneiltäni, ja sillähän ei ole mitään tekemistä minkään poliittisen systeemin kanssa niin kuin ei silläkään, että geeneissäni on myös saksalaisuutta. Mietin toisinaan sitä, millainen oli se "Rutger", joka tuli 1200-luvulla Ahvenanmaalle, ja jonka jälkeläiset levisivät Savoonkin.

Kirjoitan tämän, koska olen surukseni huomannut, että nykyiset tapahtumat Venäjällä eivät herätä ainoastaan suuttumusta siitä, miten Venäjällä kohdellaan suomensukuisia kansoja, vaan myös ovat nostamassa vihaa naapurimaan ihmisiä kohtaan. Se on aina vaarallista. Tavallisilla ihmisillä on hyvin pienet mahdollisuudet vaikuttaa maansa politiikkaan, näin on ainakin Venäjällä. Ja voimmeko mekään vaikuttaa mitään näillä blogikirjoituksillamme?

Sinivalkoiset astiat

Marco Polon mielestä kiinalaiset astiat muistuttivat simpukankuorta, sillä ne olivat läpikuultavia ja sileitä. Marco Polo antoi niille nimen 'porcellana', josta tulee suomenkin sana posliini.

Eurooppalaisia kiehtoivat varsinkin sinivalkoiset astiat. Niitä oli tehty Kiinassa jo 1400-luvulla, ja niitä tuotiin tänne Eurooppaan jo 1500-luvulla.

Vuonna 1604 hollantilaiset kaappasivat portugalilaisen laivan, joka oli tulossa Kiinasta. Siinä oli lastina suuret määrät posliinia. Ne huutokaupattiin Amsterdamissa. Eurooppalaiset innostuivat toden teolla sinivalkoisiin astioihin ja alkoivat valmistaa niitä itsekin.

Pieni Delftin kaupunki tuli kuuluisaksi. Sen nimi on tavallaan sinivalkoisen hollantilaisen posliinin symboli. Yhä vielä voi tunnelmallisessa Delftissä vierailla työpajoissa, joissa maalataan sinisiä kukkia ja tuulimyllyjä astioihin. Hienoa vanhaa posliinia voi nähdä Amsterdamissa Rijksmuseumissa.

Willowware on
kaikkein suosituin

Englantilainen Josiah Spode kehitti 1800-luvun alussa kiinalaisaiheisen pajumallin, Willow -mallin. Siinä on kuvattuna pagodi, paju, kaksi lentävää lintua ja ihmishahmot. Vuonna 1978 perustettu Willowware Society antaa tietoa tämän mallin keräilijöille.Tätä aihetta on tehty Suomessakin.
Sinivalkoisissa astioissa on se hyvä puoli, että niitä valmistetaan monissa maissa. Totesin Kanadassa asuessani, että sinivalkoiset astiat olivat kaikkein kauneimpia siellä saatavista astioista. Niinpä minulle on kertynyt kiinalaisia, japanilaisia, hollantilaisia, portugalilaisia ja englantilaisia astioita, joita yhdistää tämä sinivalkoisuus.

Kaikkein rakkaimpia ovat isot kiinalaiset lohikäärmekuvioiset vadit ja kulhot, jotka tyttäreni toi Kiinasta. Kulhot on tarkoitettu kalligrafitaiteilijan pensselinpesuastioiksi ja tarjoamme niistä juhlapäivinä riisiä ja saaatteja.

Kaikkien meidän ristipistotöiden ystävien iloiksi löytyi kuva, jossa on Erican Willowware Classic -niminen ristipistomalli, jonka voi saada täältä paikan päältä.
(www.ericas.com/xstitch/kits/janlynn.htm)