Tukholma

Lopussa kiitos seisoo. On saavuttu Tukholmaan.

Minulle Tukholmaan saapuminen on pettymys verrattuna esimerkiksi Helsinkiin tai moneen muuhun kaupunkiin tuloon. Kuten edellisessä kuvassa näkyy, ulkosaaristo on erittäin kaunista, ja sitä riittää kauan. Sitten tulevat saaret, joille on rakennettu kaikenlaista, joka ei ole aina kaunista. Itse kaupunkiin eli keskustaan saapuminen kestää kauan.

Tällä matkalla seisoin yli tunnin ylhäällä etukannella ja tarkkailin maisemia. Vasta lahden pohjukasta alkoi ilmestyä kaupunki. Tämä on ollut tietenkin turvallista Tukholmalle. Se ei ole samalla tavalla avoin kuin Helsinki. Vanha Helsinkihän oli rakennettu samalla tavalla lahden pohjukkaan, mutta sen satama osoittautui liian matalaksi, ja kaupunki piti siirtää nykyiseen paikkaansa. Helsinki voittaa ehdottomasti kauneuskilpailun Tukholman kanssa, kun ajatellaan kokonaisvaikutelmaa.

Tuossa yllä olevassa kuvassa kaupunki näyttää tosin jopa kauniimmalta kuin blogini yläosassa oleva Helsinki, josta puuttuu muiden muassa Tuomiokirkko, joka hallitsee yleensä Helsingin profiilia. Olin väärällä puolen laivaa.

Parasta Tukholmassa on Vanha kaupunki. Ehkä vielä parempaa on iloinen ja kohtelias ilmapiiri, joka kaupungissa vallitsee. Lieneekö kyseessä geneettinen ominaisuus, mutta me suomalaiset vaikutamme kovin synkiltä verrattuina ruotsalaisiin?

Tukholman ulkosaaristo

Tukholmaan mennessä kauneinta on ulkosaaristo, varsinkin jos on näin tyyntä. Minulle jäi eräästä aikaisemmasta matkasta mieleen hirvi, joka ui meressä ja kauniit huvilat. Silloin oli heinäkuu ja olimme käymässä Euroopan lomalla Kanadasta käsin. Jäi lumoava muisto, joka varmaankin oli osaltaan tuomassa meitä takaisin Eurooppaan.

Onni yksillä, kesä kaikilla

Tukholman tunnussana tänä kesänä 2010 on LOVE.

Klikkaa kuvaa ja katso sitä suurena!

Vanha kaunis Tukholma

Talo 1700-luvulta ja kauniit pitsiverhot vanhassa kaupunginosassa. Nuo pitsiverhot olisin halunnut saada.

Turistina Tukholmassa

Olin käynyt aikaisemmin vain pari kertaa Tukholmassa, silloinkin vain läpikulkumatkalla muutaman tunnin. Siksi kokonainen päivä toi esiin paljon uutta ja kiinnostavaa kuten Kuninkaanlinnan muurin päällä olevat sinivalkoiset kiinalaiset (?) ruukut. Pitäisi ottaa selvää, miksi nämä ruukut ovat päätyneet muurille.

He ovat työssä vieraalla maalla

Ranskalainen diplomaatti työssään ottomaanien parissa 1700-luvulla. Diplomaatteja on ollut jo muinaisessa Egyptissä. He hoitavat nykyään poliittisia ja kaupallisia suhteita ulkomaihin ja pitävät huolta oman maansa kansalaisista, jotka joutuvat vaikeuksiin - vaikkapa kadottavat passinsa ulkomailla matkustaessaan. Diplomaatit pitävät yllä ystävällisiä suhteita asemapaikkansa kansalaisiin. Lähetystöjen kutsuilla käy monenlaisia ihmisiä. He eivät ole suinkaan kaikki julkisuuden henkilöitä tai rikkaita. He ovat vain jollakin tavalla tärkeitä juuri tälle maalle.

Rita kirjoittaa lähetystökutsuista Helsingissä. Laman vaikutus tuntuu sielläkin.

Olen ollut varmaankin monesti samoilla kutsuilla Ritan kanssa. Kommenttini Ritan blogissa:

Tarjoukset vaikuttavat edelleen hyviltä. Minulle mansikat ovat olleet kuitenkin parasta - ja kävely pehmeällä nurmikolla.

Olen ostanut monta puutarhajuhlahattua näihin ja Yhdysvaltojen suurlähetystön juhliin, ja ne ovat vieläkin tallella hatturasioissa kiinalaisen kaapin päällä. Ostin aikoinaan juhlakengätkin juuri näitä juhlia varten, sellaiset joiden korko ei uppoa nurmikkoon.

Olemme olleet noilla juhlilla monen monena vuonna, mutta olettaisin, että nyt emme liene enää listoilla, sillä mieheni ei ole enää virassa vaan sijaisena. Asia ei tullut edes puheeksi Tukholman matkan vuoksi. Piti käydä keskiaikamuseossa, joka on taas avoinna pitkän remontin jälkeen.

Englannin suurlähetystön puutarha on ihastuttava ja talo kodikas. Kerran sateella me vieraat olimme yläkerrassakin.

Kaikkein ylellisimmät kutsut on ranskalaisilla tai oli ainakin silloin, kun siellä olin. Rivi kokkeja Pariisista, mitä ihmeellisimmät ruoat. Olin silloin siellä poikani kanssa. Sielläkin on viime aikoina lyhennetty vieraslistaa.

Alkujaan diplomaattien elämä tuli tutuksi siinä, kun olin puolipäivätyössä Finnish-British Societyn lastentarhassa. Jotkut englantilaiset perheet kutsuivat myös poikaystäväni ja minut juhliin kotiinsa.

Viime vuosina olen tutustunut taas diplomaattien elämään aivan uudella tavalla, kun eräs sukulainen on sillä alalla.