Mauno Koivisto ja minä

Asuin Kanadassa Mauno Koiviston ollessa presidentti. Kun kävin Suomeen palattuani sukututkimusseurassa etsimässä tietoa äitini isoäidin Maria o.s Ryth- suvusta, minulle kerrottiin, että Presidentti Koivisto on samaa sukua äitinsä puolelta.

Yhteinen esi-isä vaikutti miellyttävältä ihmiseltä.
Katselmuksessa hänen "todettiin olleen 178 cm pitkä, laiha, tummahiuksinen, raitis, hyväluontoinen --Omasi hyvän luku- ja kirjoitustaidon".

Koko  tarina:
Muuan Juvalla syntynyt 22-vuotias Klaus Ruuskanen värväytyi vuonna 1758 Rantasalmella Savon ja Savonlinnnan jääkärirykmentti 6:n Iisalmen komppaniaan ja sai sotilasnimekseen Ryth. Katselmuksessa hänen "todettiin olleen 178 cm pitkä, laiha, tummahiuksinen, raitis, hyväluontoinen --Omasi hyvän luku- ja kirjoitustaidon". Hiismäen Ruuskaset [huom! uusi nettilinkki] ja


Klaus erosi armeijasta täysinpalvelleena, piti sotilasnimensä ja kuoli vuonna 1808 torpparina Iisalmen Partalan kylässä. Klaus ja Maria Rythillä oli kahdeksan lasta. Erik-niminen poika oli mummoni isoisän isoisä. (Klaus-Erik-Johan-Carl-Maria-Maria-AnnaKaisa, joka oli äitini.) Erikin veljen Johanin eli Juhon jälkeläinen on mm presidentti Mauno Koivisto. (Klaus-Juho-Mikko-Margareta-Iisakki-Hymni-Mauno).

Klaus on kohdassa Taulu 9. VI.
http://ondruska.fi/documents/Nils_Ruuskanen.htm#DES8
http://ondruska.fi/documents/Hiismäen_Ruuskaset.pdf

Huom! Iisalmen kirkkoherranviraston todistuksen mukaan  Carl Ryth syntyi 13.3.1822 Iisalmessa ja kuoli 14.11.1866
Hänen tyttärensä Maria Ryth syntyi 17.12.1854 Iisalmessa ja kuoli 12.6.1934.
Netissä on selvitystä: margareta akkanen s. 1796 ja puolisonsa Juho rytmin poika Carl Ryth s.1822. Kirkonkirjojen mukaan carlin ja Cecilia Kolehmaisen tytär Maria Ryynäsen, mies vuodesta 1891 Pekka Ryynäsen.

Ruuskasen suvussa on useita Carl-nimisiä miehiä, ja tämä Carl on jäänyt pois. Samoin Maria. Ehkä sukunimen Ryth muuttuminen Ryytyksi (!) joskus 30-luvulla on vaikuttanut. Maria ei ollut koskaan Ryytty, sillä hän meni naimisiin  jo vuonna 1891, jolloin hän sai miehensä sukunimen Ryynänen. Carl oli koko ikänsä Ryth.

Runo Ruuskanen-Ryth-Ryytty -suvun esi-isästä. Venäläinen esi-isä? Jännittävää.

(Sukunimi Ryth sai 1930-luvulla myös muodon Ryytty)

http://blogisisko.blogspot.fi/2008/12/luku-ja-kirjoitustaitoinen-1700-luvun.html

Luku- ja kirjoitustaitoinen 1700-luvun torppari

Äitini äiti Maria Rytkönen (os Ryynänen), Maria Rytkösen äiti Maria Ryynänen (os Ryth)

Netistä löytyy kaikenlaista, mm sukututkimuksia. Niissä ei ole yleensä mitään erityisiä mainintoja kauan sitten eläneiden ihmisten henkilökohtaisista ominaisuuksista. Nyt löytyi kuitenkin sattumalta esi-isä, joka puolustaa syyskuussa esittämääni väitettä, että entisajan kansanihmiset olivat lukutaitoisempia kuin mitä tutkijat väittävät.

Huom! uudet linkit:


Muuan Juvalla syntynyt 22-vuotias Klaus Ruuskanen värväytyi vuonna 1758 Rantasalmella Savon ja Savonlinnnan jääkärirykmentti 6:n Iisalmen komppaniaan ja sai sotilasnimekseen Ryth. Katselmuksessa hänen "todettiin olleen 178 cm pitkä, laiha, tummahiuksinen, raitis, hyväluontoinen --Omasi hyvän luku- ja kirjoitustaidon". Hiismäen Ruuskaset [huom! uusi nettilinkki] ja
Klaus on kohdassa Taulu 9. VI.
http://ondruska.fi/documents/Nils_Ruuskanen.htm#DES8
http://ondruska.fi/documents/Hiismäen_Ruuskaset.pdf
http://ondruska.fi/documents/Hiismäen_Ruuskaset.pdf

Klaus erosi armeijasta täysinpalvelleena, piti sotilasnimensä ja kuoli vuonna 1808 torpparina Iisalmen Partalan kylässä. Klaus ja Maria Rythillä oli kahdeksan lasta. Erik-niminen poika oli mummoni isoisän isoisä. (Klaus-Erik-Johan-Carl-Maria-Maria-AnnaKaisa, joka oli äitini.) Erikin veljen Johanin eli Juhon jälkeläinen on mm presidentti Mauno Koivisto. (Klaus-Juho-Mikko-Margareta-Iisakki-Hymni-Mauno).

Huom! Iisalmen kirkkoherranviraston todistuksen mukaan  Carl Ryth syntyi 13.3.1822 Iisalmessa ja kuoli 14.11.1866
Hänen tyttärensä Maria Ryth syntyi 17.12.1854 Iisalmessa ja kuoli 12.6.1936.

Ruuskasen suvussa on useita Carl-nimisiä miehiä, ja tämä Carl on jäänyt pois sukututkimuksesta. Samoin Maria. Ehkä sukunimen Ryth muuttuminen Ryytyksi (!) joskus 30-luvulla on sekoittanut. Mutta Maria ei ollut koskaan Ryytty, sillä hän meni naimisiin  jo vuonna 1891, jolloin hän sai miehensä sukunimen Ryynänen. Carl oli koko ikänsä Ryth. Nimi Ryytty olisi pitänyt laittaa todistukseen vain lisähuomautukseksi.

Runo Ruuskanen-Ryth-Ryytty -suvun esi-isästä. Venäläinen esi-isä? Jännittävää.

(Sukunimi Ryth sai 1930-luvulla myös muodon Ryytty)

http://blogisisko.blogspot.fi/2008/12/luku-ja-kirjoitustaitoinen-1700-luvun.html

Häggman, Tarkka, Greer: Lukutaito ja uskonto

Italialainen kulkukauppias kirjakoreineen 1500-luvulla. Myytävänä kirjoja "lapsille", luultavimmin ohuita kirjasia, joissa on rakkautta, seikkailuja ja hartautta.

Vasta ilmestyneessä suomalaisen kustannustoiminnan historiassa (Kai Häggman: Paras Tawara maailmassa. Suomalainen kustannustoiminta 1800-luvulta 2000-luvulle.)esitetään kirkko lukutaidon ja kirjallisuuden esteenä. Näin Pekka Tarkka kirja-arvostelussaan:

"Painettu sana on pannut ovelasti kampoihin kirkon, aatteellisten järjestöjen ja kirjakartellinkin rajoittaville toimille.-- Häggman tekee eron pappien vaatiman ulkoluvun ja aktiivisen lukutaidon välillä. Seitsemän veljeksen pojat joutuivat tuskalliseen kurimukseen lukkarin tuvassa. Vain Eero oppi aktiivisen lukutaidon". (Pekka Tarkka: Kirjan ja rahan liitto aitoi yli esteiden. HS/Kulttuuri 12.9.2008)

Ei kuulosta todelta. Suomalaiset siirtolaiset herättivät huomiota 1900-luvun alun Pohjois-Amerikassa: he osasivat lukea päinvastoin kuin monista muista maista tulleet siirtolaiset. He olivat oppineet lukemaan siellä lukkarinkoulussa ja pirtinpenkillä äidin polvella. Kinkereissä taidot tentittiin. Jukolan seitsemän poikaa on hyvin pieni otos Suomen kansasta.

Uskonnon ja kirkon mitätöinti lukutaidon ja kirjallisuuden kehittymisen yhteydessä on myös täysin vastoin sitä, mitä olen lukenut uskonnon vaikutuksesta esimerkiksi englantilaisten lukutaitoon ja kirjallisuudenhistoriaan.

Syvällisen henkilökohtaisen uskon kaipuu sai ihmiset lukemaan ja ostamaan kirjoja jo varhain, vaikka painetutkin kirjat olivat kalliita. Loistavan King James -raamatun lukeminen ääneen kodeissa ja kouluissa antoi laajan sanavaraston, loi pohjan kielitajulle ja kaunokirjallisuudelle englanninkielisessä maailmassa. Raamatulla on ollut suunnaton vaikutus maailmankirjallisuuteen - ja on yhä esimerkiksi Nobel-kirjailija Toni Morrisonin tuotannossa.

Raamatun sisältö ei ole yksitoikkoista, sisällön skaala on valtava: herkkää rakkausrunoutta, kuvottavia primitiivisen yhteiskunnann machomiesten puuhia ja sotakuvauksia, pitkiä sukuluetteloita, elämänviisautta, rakkautta ja intohimoa, yliluonnollisia tapahtumia, lämmintä ihmisen heikkouden ymmärtämistä. Juutalaisten mielestä myös huumoria, mutta heillä taitaa olla parempi huumoríntaju kuin muilla. Lassi Nummen Jobin kirja -suomennokset ovat samaa tasoa kuin King James.

Luen juuri Germaine Greerin uusinta kirjaa "Shakespeare's Wife." 2008 (2007)). Feministitutkijana maailmanmainetta saanut, Cambridgessä väitellyt Shakespeare-tutkija Greer on opettanut kirjallisuutta monien maiden yliopistoissa.

Greer kirjoittaa, että 1500-luvun Englannissa uskonpuhdistus ja lukutaito kuuluivat tiiviisti yhteen. Katoliset uskoivat pelastukseen rukouksen ja rituaalien kautta, mutta protestantit uskoivat sanaan eli Raamattuun. Uskonpuhdistusta ei olisi voinut tapahtua ilman kasvavaa lukemisen halua. Lukutaidottomuus merkitsi osattomuutta sekä uskon että taloudellisen menestymisen alalla. Köyhimmissäkin kylissä oli naisia jotka opettivat lukemaan (dame schools). Kirjoitustaitoa ei pidetty yhtä tärkeänä.

Talvisin oli aikaa opetella lukemaan ja lukea Raamattua ja hartauskirjallisuutta. Kun lukutaito oli saatu, luettiin muutakin. Kulkukauppiaat kantoivat koreissaan kirjasia, joista ahmittiin tarinoita uskomattomista seikkailuista. Niin alkoi kirjallisuuden voittokulku kansan keskuudessa. Mutta siihen tarvittiin kansankielistä kirjallisuutta, jota oli itsenäisissä maissa.

Jo 1500- ja 1600-lukujen vaihteessa Englannissa ostettiin kirjoja miljoonittain! Uusimman tutkimuksen mukaan hartauskirjat ja teologiset teokset olivat silloin kaikkein suosituinta kirjallisuutta. Välillä on väitetty ihan muuta. Tutkijat kysyvätkin : Antavatko nykyajan historioitsijat aina rehellisen kuvan menneisyydestä vai vääristelevätkö he historiaa puolustaakseen omia aatteitaan?
Lisäys kadonneen linkin vuoksi:
Kari Konkola ja Diarmaid MacCulloch kirjoittivat vuonna  2004 History Today -lehdessä 1500-1600-luvun Englannin suosikkikirjailijoista. Lukutaito oli melko yleistä, mutta kirjat olivat silloin kalliita. Ostettiin vain niitä kirjoja, joista oltiin todella kiinnostuneita. Vuosisatojen vaihteessa suurin osa kansasta osasi lukea. Kirjoja ostettiin miljoonittain!  
Meille on annettu sellainen käsitys, että tuon ajan suosikkeja olivat William Shakespeare ja Thomas Hobbes [filosofi, "kaikkien sota kaikkia vastaan"].  Konkola ja MacCulloch tutkivat sen ajan tilastoja: Suursuosikkeja olivatkin hartauskirjat ja teologiset teokset. Puritaanioppinut William Perkinsin kirjoja myytiin kaksi kertaa enemmän kuin Shakespearea. Hobbesin vaikutus omana aikanaan oli hyvin vähäinen. Kirjoittajat kysyvätkin: antavatko historioitsijat rehellisen kuvan menneisyydestä? (Reformation Bestsellers. - History Today. Vol. 53. Oct 2003. S. 23-29.)
Kokonaan eri asia on se, mitä entisaikojen kirjailijoita arvostetaan nyt.
(siirretty toisesta, lakkautetusta blogistani)

Lisäys: Lue myös Luku- ja kirjoitustaitoinen 1700-luvun torppari