tiistaina, kesäkuuta 18, 2013

Rolo-kirjoituspöytä

Biedermeier-lipasto by Anna Amnell
Biedermeier-lipasto, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Yllä oleva on Berliinin Biedermeier-museossa.

Mikä bloggaaja olet?

Stockholm Old Town

Keskiajan ahtaat kadut kertovat pelosta, jota kaupungin asukkaat tunsivat vihollisia vastaan. Kapeilla kaduilla oli helppo puolustautua, heittää kaupunkiin tunkeutuja alas. Mistä kertovat ahtaat määritelmät? Kuvassa tämän blogin kirjoittaja Tukholman keskiaikaisessa kaupunginosassa.

Kommentti ja onnittelut Marian kirjablogiin , jossa kerrotaan uudesta Kirjablogi-kirjasta:


Ensinnäkin - onneksi olkoon, Maria, kun olet näin nopea, että ehdit jo bloggaamaan tästä uudesta Kirjablogi-kirjasta.

Toisaalta luin teoreettista pohdintaa kirjablogien institutionalisoitumisesta.


Olen blogannut vuodesta 2005 ja olen pakostakin huomannut monenlaisia muutoksia, uusia aluevaltauksia, uusia määritelmiä blogeista. Tänä aikana olen perustanut useita rinnakkaisblogeja: nukkekotiblogin, nojatuolipuutarhuriblogin, kissablogin. Minulla on myös kaksi historiablogia (1500-luku ja 1900-luvun alku).

Kirjoitan kaikissa blogeissani myös kirjoista, yllättävän paljon myös kirja-arvioita, mutta en sano itseäni kirjabloggaajaksi. Eivät sano varmaan muutkaan. Sana 'kirjabloggaaja' näyttäisi tarkoittavan bloggaajaa, joka bloggaa vain tai lähinnä kirjoista. Onko näin?

Määrittely on siis jo tapahtunut. Kirjabloggaajat muistuttavat mielestäni keskiajan ammattikuntia, jotka puolustavat kiivaasti omaa identiteettiään ja omia rajojaan. Samaa ei nähdäkseni voi sanoa kissabloggaajista tai nukkekotibloggaajista jne. Jotain erikoista tilanteessa on. Miettikää, mitä se on.

2. kommentti
Vuoden 2005 elokuussa neuleblogit olivat kohun keskellä. Miesbloggaajat pilkkasivat niitä, sillä niitä tulvi Blogilistalle ja sen kärkeen. 

Se oli merkki jostakin suuremmasta ilmiöstä: neulominen ja ylensä käsitöiden tekeminen oli nousemassa nuorten naisten lempiharrastukseksi kaikkialla länsimaissa. Nehän olivat olleet pitkään "mummojen" maailmaa. Trendi on ollut pysyvä. Lankakauppa alkoi kannattaa. Oli syntynyt jotakin myönteistä ja kansantaloudellisestikin hyvää, pehmeää kapitalismia.:). Bloggaajilla oli merkittävä asema tämän trendin synnyttämisessä.

Muistatko, kuinka elokuussa 2005 neuleblogit olivat kohun keskustassa, ja miehet pilailivat niiden kustannuksella.
Lisäys: Määritteletkö itsesi, bloggaaja? Mikä bloggaaja sinä olet?
P.S. Olen kirjoittanut yli 5000 kirjoitusta tähän blogiin. Kirjallisuuteen liittyviä hakusanoja blogin pohjalta




maanantaina, kesäkuuta 17, 2013

Piispa Henrik ja Lalli - faktaa vai fiktiota?




Vuonna 1450 Henrik esitetään Taivassalon kirkon seinämaalauksessa voittoisana polkemassa murhaajaansa Lallia. 

Kuka oli Henrik ja miksi hän tuli Suomeen? Englanninkielinen Wikipedia kertoo, että Henrik (Henry) oli englantilainen pappi, joka tuli Ruotsiin (= Ruotsi-Suomeen) vuonna 1153 maanmiehensä kardinaali Nicholas Breakspearen kanssa. Breakspeare oli paavin lähettiläs Skandinaviassa (1152 - 1154) , Trondheimin piispa ja suunnitteli Uppsalan hiippakunnan perustamista. Sitä ennen oli määrä perustaa virallisestikin kirkko Suomeen, jossa oli ollut kristittyjä jo yli 200 vuotta.

Henrik lähetettiin tässä tehtävässä Suomeen. Hiippakunnan perustaminen onnistui kuitenkin vasta 1164, Henrikin vuonna 1156 tapahtuneen kuoleman jälkeen. Sitä ennen Nicholas Breakspear oli jo valittu paaviksi. Hän oli paavi Hadrianus IV (1154 - 1159), kaikkien aikojen ainoa englantilainen paavi. Kiistanalainen legenda Henrikin vaiheista syntyi 1280-luvulla.

Kansanruno Lallista, väkivaltaisesta suomalaisesta raivopäästä (a violent madman, kuten engl. Wkipedia kirjoittaa)  syntyi vasta 1600-luvulla. Se kertoo vain Henrikin kuolemasta ja unohtaa hänen tehtävänsä. Toisaalta - eihän Lalli ole ainoa suosittu tarina murhamiehestä. Kiinnostavathan meitä Isontalon Antti ja Rannanjärvi ja mafiamurhaajatkin. Henrik ja Lalli (kirkkohistorioitsija Tiede-lehdessä)

Ellis Petersin Isä Cadfael-kirjat ovat historiallisia salapoliisiromaaneja Englannin 1100-luvun luostareista, munkeista, nunnista ja kuninkaista. Niiden avulla on helppo kuvitella, millaista oli Henrikin elämä kotimaassaan, ennen kuin hän lähti lähetystyöhön Suomeen. 

Pyhäinjännöksien tutkimista (2009)