Näytetään tekstit, joissa on tunniste bloggaamisen tarkoitus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste bloggaamisen tarkoitus. Näytä kaikki tekstit

torstaina, tammikuuta 01, 2015

Kymmenes vuosi bloggaajana

joulukukka 2005

Tulen bloganneeksi kymmenen vuotta tämän vuoden kesäkuussa. On aiheellista toistaa vuoden 2005 viimeinen blogikirjoitus, jossa pohdin bloggaamista ilmiönä. Mieheni ottamassa kuvassa on jouluna 2005 kanadalaisilta sukulaisilta saatu joulukukka.

Vuosi 2005 on ollut "bloggaajien vuosi". 2005 has been called "the year of the bloggers" in Finland. 

31.tammikuuta 2005.


Philip Teir kertoo blogissaan [Mitt liv som blog] että TV4:n toimittaja Jan Gradvall nimitti perjantain aamuohjelmassa vuotta 2005 bloggaajien vuodeksi.


Kuihtuuko bloggaaminen tämän jälkeen vai kasvaako se? Siihen aikaan kun tein lehtijuttuja vapaana toimittajana Torontosta käsin, soitin Suomeen mielestäni hyvistä ideoista. Monesti joku päätoimittaja sanoi: Voi, kun siitä aiheesta/henkilöstä puhuttiin jo viime vuonna/viime kuussa/viime viikolla. Ei siitä/hänestä puhuta enää. Miten käy bloggaamisen? Tuleeko siitäkin kulunut siitä-on-jo-puhuttu -aihe?

Ja meidän bloggaajien kannalta tärkeä kysymys: Millä tavalla me jaksamme jatkaa bloggaamista alkuinnostuksen jälkeen? Miten säilyy bloggaamisen ilo?

Nyt vuoden 2015 ennsimmäisenä päivänä blogit ovat pysyvä ilmiö. Sanaa 'bloggaaja' käytetään lehdistössä suorastaan ammattinimikkeenä.
Tulenko jatkamaan bloggaamista? Varmaankin. Mutta minulla ei ole aavistustakaan siitä, miten. Toimin aika spontaanisti, joten mitä hyvänsä voi tapahtua. Tällä hetkellä Facebook on tullut entistä tärkeämmäksi, sillä sen avulla voin kommunikoida vaivattomimmin lähiomaisteni kanssa, jotka asuvat työn vuoksi ulkomailla eri puolilla maailmaa. FB:ssa on myös monia muita sukulaisia ja ystäviä. 
Sain ensimmäisen digikamerani joululahjaksi vuonna 2005, ja kuvat ovat tulleet koko ajan entistä tärkeämmiksi.

Kiitos blogiystävät sanoista ja kuvista!

Tällaisessa blogihistoriakatsauksessa on aiheellista mainita Anssi Miettisen kirjoitus alkuaikojen bloggaamisesta. Se on luettavissa netissä.




Anssi Miettinen kertoo pitämästään blogista ja havainnoistaan: Anssi Miettinen: Perustin tiedotusvälineen. Helsingin Sanomat/kuukausiliite Blogit marraskuu 2005, sivut 36-47.
Artikkelissa kerrotaan monista edelleen toimivista blogeista.

(Klikkaa kuva suuremmaksi)

maanantaina, marraskuuta 03, 2014

500000 + lukijaa ei ole enää iso tapaus


10. syyskuuta 2005 olin blogannut 100 päivää ja olin innoissani. 

Muistan, kuinka iloinen olin. Olin blogannut vasta 100 päivää, ja minulla oli jo 10000 kävijää mittarissa. Todellisuudessa oli ollut enemmänkin, sillä aloitin 2.6.2005, mutta osasin  laittaa blogiini mittarin vasta juhannuksen maissa. 

Eräällä toisella blogillani oli samana vuonna vauhdikkaampi alku, yli 5000 kävijää puolessatoista kuukaudessa. Aloin suomentaa vanhaa englannin graduani Vuodatukseen Narniassa-blogiin, kun ensimmäinen Narnia-elokuva tuli Suomeen.

5000 kävijää puolessatoista kuukaudessa tai 500000 yhdeksässä vuodessa ei tunnu enää miltään nykyisenä megabloggaajien aikana, jolloin voidaan saada Suomessakin valtavia kävijälukuja. Nyt bloggaavat poliitikot ja muutkin julkisuuden henkilöt. Blogggaamisesta on tullut toisaalta tavallinen asia ja toisaalta trendikästä.

Joulukuun viimeisenä päivänä vuonna 2005  kirjoitin Blogisisko-blogissani:


Philip Teir kertoo blogissaan [Mitt liv som blog], että TV4:n toimittaja Jan Gradvall nimitti perjantain aamuohjelmassa vuotta 2005 bloggaajien vuodeksi.


Kuihtuuko bloggaaminen tämän jälkeen vai kasvaako se? Siihen aikaan kun tein lehtijuttuja vapaana toimittajana Torontosta käsin, soitin Suomeen mielestäni hyvistä ideoista. Monesti joku päätoimittaja sanoi: Voi, kun siitä aiheesta/henkilöstä puhuttiin jo viime vuonna/viime kuussa/viime viikolla. Ei siitä/hänestä puhuta enää. Miten käy bloggaamisen? Tuleeko siitäkin kulunut siitä-on-jo-puhuttu -aihe?

Ja meidän bloggaajien kannalta tärkeä kysymys: Millä tavalla me jaksamme jatkaa bloggaamista alkuinnostuksen jälkeen? Miten säilyy bloggaamisen ilo?



HS:n toimittaja Anssi Miettinenkin perusti blogin ja teki lehtijutun bloggaamisesta. Olin mukana blogissa ja lehtijutussa. Hauskaa on se, että HS.fi on alkanut julkaista Kuukausiliitteiden vanhoja kirjoituksia. Anssi Miettisen kirjoitus  Perustin tiedotusvälineen julkaistiin alun perin Kuukausiliitteen numerossa 11/2005. Se on nyt luettavissaHelsingin Sanomien nettisivujen "arkistojen kätköissä" osoitteessa hs.fi/kuukausiliite.  

http://files.snstatic.fi/HS/kkliite/arkisto/2005/11/


Säilyikö bloggaamisen ilo? Aika pian blogimaailma hajosi klikkeihin. Politiikka jakoi ensimmäiseksi, ja siitä tuli pysyvä ilmiö. Presidentinvaalien aikana menetin ainakin puolet lukijoistani, kun kerroin, että kannatin rullaluistelijaa presidentiksi enkä muumimammaa, jota suurin osa näytti kannattavan. Jo sitä ennen jotkut tajusivat, että en ollutkaan yhtä nuori kuin he ja jättivät blogini. Mutta kuten jo alkuaikoina Amerikassa ennustettiin, keski-ikäiset ja iäkkäät naiset ovat olleet uskollisia, jollei suorastaan uskollisimpia bloggaajia. Syntyi käsityöblogeja. Ne valtasivat Blogilistan, joka oli siihen aikaan hyvin tärkeä. Ne edelsivät muotiblogeja ja ruokablogeja, jotka ovat nyt suosionsa huipulla.

Minusta tuli monibloginen, ja muista blogeistani tulee yhteenlaskettuna suurin piirtein saman verran lukijoita, eli miljoonan vaiheilla on ollut lukijoitteni määrä yhteensä. Bloggaan edelleen, mutta en säännöllisesti muualle kuin tähän blogiin. Kuvat ovat saaaneet suuren roolin blogeissani. Niistä on tullut entistä tärkeämpiä.

Kiitos kanssabloggaajat siitä, että kirjoitatte, luette ja kommentoitte.

maanantaina, lokakuuta 20, 2014

Ovatko bloggaamisen kulta-ajat ohi?

old typewriter

Olen blogannut melkein kymmenen vuotta. Mietin välillä, että jatkanko enää sen jälkeen, kun 10 vuotta tulee täyteen. Toisaalta perustin aivan uudenkin blogin toisaalle, mutta tajusin pian, että minun pitäisi maksaa, jotta kuvat ja kirjoitukset olisivat turvassa kuten täällä Bloggerissa. Sellainen kaikille avoin blogi sopii vain aineistolle, joka saakin mennä yleiseen jakeluun kuten informaatioaineisto.

Yleisesti voi sanoa, että aktiivisia näyttävät olevan enää vain nuorten naisten muotiblogit ja kirjablogit. En uskalla esittää kummastakaan lajista enempää mielipiteitä, jotta ei tulee samanlaista ryöppyä kuin viimeksi, kun sanoin jotain kirjablogeista.

lauantaina, elokuuta 24, 2013

Blogien kuolemako? Blogit ovat sitkeähenkisiä.

Bloggaaja

Jokainen bloggaaja on oman bloginsa kuningatar tai kuningas. Hän voi raottaa yksityiselämäänsä ihan niin paljon kuin haluaa. Hän voi blogata ihan miten haluaa, kunhan ei riko lakia.  Ei tarvitse kärsiä nimettömien ilkeistä kommenteista, sillä ne voi heittää roskiin. Kiusaus säilyttää ne on tietenkin suuri, sillä ne voivat kiehtoa lukijoita, houkutella kävijöitä. Päätä itse, mitä teet.

Uutiset kuolemastani ovat olleet liioiteltuja, sanoi Mark Twain aikoinaan. Olen blogannut vuodesta 2005, ja alusta asti on oltu sitä mieltä, että bloggaaminen on vain lyhytikäinen muoti-ilmiö. Mutta toisin on käynyt: bloggaaminen vain lisääntyy ja kukoistaa.ta blogit ovat sitkeähenkisiä, sillä niitä voidaan pitää monella tavalla, kukin omalla tavallaan.
Pink lady on kuvattu helsinkiläisen myymälän ikkunasta.

tiistaina, kesäkuuta 18, 2013

Mikä bloggaaja olet?

Stockholm Old Town

Keskiajan ahtaat kadut kertovat pelosta, jota kaupungin asukkaat tunsivat vihollisia vastaan. Kapeilla kaduilla oli helppo puolustautua, heittää kaupunkiin tunkeutuja alas. Mistä kertovat ahtaat määritelmät? Kuvassa tämän blogin kirjoittaja Tukholman keskiaikaisessa kaupunginosassa.

Kommentti ja onnittelut Marian kirjablogiin , jossa kerrotaan uudesta Kirjablogi-kirjasta:


Ensinnäkin - onneksi olkoon, Maria, kun olet näin nopea, että ehdit jo bloggaamaan tästä uudesta Kirjablogi-kirjasta.

Toisaalta luin teoreettista pohdintaa kirjablogien institutionalisoitumisesta.


Olen blogannut vuodesta 2005 ja olen pakostakin huomannut monenlaisia muutoksia, uusia aluevaltauksia, uusia määritelmiä blogeista. Tänä aikana olen perustanut useita rinnakkaisblogeja: nukkekotiblogin, nojatuolipuutarhuriblogin, kissablogin. Minulla on myös kaksi historiablogia (1500-luku ja 1900-luvun alku).

Kirjoitan kaikissa blogeissani myös kirjoista, yllättävän paljon myös kirja-arvioita, mutta en sano itseäni kirjabloggaajaksi. Eivät sano varmaan muutkaan. Sana 'kirjabloggaaja' näyttäisi tarkoittavan bloggaajaa, joka bloggaa vain tai lähinnä kirjoista. Onko näin?

Määrittely on siis jo tapahtunut. Kirjabloggaajat muistuttavat mielestäni keskiajan ammattikuntia, jotka puolustavat kiivaasti omaa identiteettiään ja omia rajojaan. Samaa ei nähdäkseni voi sanoa kissabloggaajista tai nukkekotibloggaajista jne. Jotain erikoista tilanteessa on. Miettikää, mitä se on.

2. kommentti
Vuoden 2005 elokuussa neuleblogit olivat kohun keskellä. Miesbloggaajat pilkkasivat niitä, sillä niitä tulvi Blogilistalle ja sen kärkeen. 

Se oli merkki jostakin suuremmasta ilmiöstä: neulominen ja ylensä käsitöiden tekeminen oli nousemassa nuorten naisten lempiharrastukseksi kaikkialla länsimaissa. Nehän olivat olleet pitkään "mummojen" maailmaa. Trendi on ollut pysyvä. Lankakauppa alkoi kannattaa. Oli syntynyt jotakin myönteistä ja kansantaloudellisestikin hyvää, pehmeää kapitalismia.:). Bloggaajilla oli merkittävä asema tämän trendin synnyttämisessä.

Muistatko, kuinka elokuussa 2005 neuleblogit olivat kohun keskustassa, ja miehet pilailivat niiden kustannuksella.
Lisäys: Määritteletkö itsesi, bloggaaja? Mikä bloggaaja sinä olet?
P.S. Olen kirjoittanut yli 5000 kirjoitusta tähän blogiin. Kirjallisuuteen liittyviä hakusanoja blogin pohjalta




sunnuntaina, huhtikuuta 21, 2013

Mielessä bloggaamisen tarkoitus



To blog or not to blog, that is the question (Vintage Books & Anchor Books, julkinen FB-sivu).
Blogata vai eikö blogata, siinä pulma. 

Parasta ovat mielestäni tällä hetkellä kuvahaasteet,  joita on monenlaisia. Tunnelma on ystävällinen ja innostunut. Tutustuu moniin kiehtoviin aiheisiin. Tulee käytyä läpi omia vanhoja kuviakin, jotka muuten unohtuisivat.

Kirjablogeja on valtavan paljon, niin paljon, etten uskalla mennä niitä lähellekään. Millä ihmeen ajalla ehtisin lukea kaikki nuo kirjat, joista puhutaan? On paljon kirjoja, joita täytyy lukea omien projektien vuoksi, ja niistä en halua vielä puhua. 

Kirjabloggaajia on monenlaisia, on tutkijoita, jotka keräävät aineistoa ja on niitä, jotka mainostavat kirjoja, näille molemmille ryhmille kirjabloggaus on työtä. Joillekin mainostajille se on varmaankin työtä kirjapalkalla. Mikäpä siinä, jos pitää niistä kirjoista, joita tarjotaan. Kirjailijat ja kustantajat ovat vaikeuksissa laman vuoksi. Kaikki tuki on tietenkin tarpeen. Kirjallisuuden tukeminen on hyvä harrastus.  Kirjablogit tukevat eniten kustantajia ja kääntäjiä, sillä suurin osa mainostetuista kirjoista on käännöskirjoja.

185 suomalaista kirjablogia (tänne voit myös ilmoittaa kirjablogisi)

Uusin kirjoitus samasta aiheesta eli Vievätkö kirjabloggaajat toimittajilta leivän? "Sähäkkä" keskustelu kirjamessuilla. Eli sohaisin arvaamattamani ampiaispesään.

Lisäys 13.5.2014
Lue tämä, ennen kuin alat moittia minua, bloggaaja:
Yhä useampi tienaa blogillaan
http://yle.fi/uutiset/yha_useampi_tienaa_blogillaan/6825359?ref=leiki-uu

Lisäys 16.5.:

Kirjabloggaajat ovat loukkaantuneet edellä olevasta kirjoituksesta. Mutta blogeista työnä puhutaan muuallakin. Esim Vaasan ylioppilaslehti: Bloggaamisesta tuli työ.
Viestintätoimisto Manifeston tutkimus (PDF)
Ovatko kirjabloggaajat sitten erilaisia kuin muut?
Toivon, että kirjabloggaajat kirjoittavat tästä aiheesta omissa blogeissaan. Miksi asia on niin tulenarka?
Ovatko kirjabloggaajien saamat kirjat eri asia kuin muotibloggaajien saamat vaatteet? 

Kirjablogien asema kustantajan mainostaessa uutta kirjaa. Vrt kuinka monta kirjablogia, kuinka monta lehtiarvostelua Kustantajan sivulla. Mistä tämä ilmiö kertoo?
Liike-elämässä ajatellaan, että ystävien suosittelut ovat tehokkaampia ja luotettavampia mainoksia kuin maksetut mainokset. 

Tästä puhutaan: Hankkivatko bloggaajat blogeillaan? 
YLE uutiset: Mainostus elättää satoja
Mitä häpeämistä siinä? Kirjabloggaajan tulot ja apurahat.

Palkittu kirjablogi
Kirjallisuudentutkija kirjabloggaajana (lasten- ja nuortenkirjat, saanut mm Kordelinin ja Majaojan säätiön apurahoja kirjallisuusblogin pitämiseen). Muitakin on.
Tästähän on puhuttu jo vuonna 2011 kirjablogeissa

Kommenttini Pinon päällimmäinen blogiin
Anna Amnell/BlogisiskoMay 18, 2013 at 3:06 PM

Hyvät kirjabloggaajat, tämän aamun Helsingin Sanomat kirjoittaa blogeista. "Blogimainonnalle laaditaan tarkempia sääntöjä." HS/Talous B8, 18.5.2013.
Kuluttajaviraston lakimies: "Ongelma on, että lukija ei aina pysty erottamaan, onko kyse bloggaajan omasta suosituksesta vai mainostajalta saaduista tuotteista".
Samassa kirjoituksessa kerrotaan, että mainostajien liiton "kyselyn mukaan blogien käyttö yleistyy markkinoinnissa kovaa vauhtia".

Edellä olevassa anonyymin viestissä kirjan mainonnasta kiinnittyy huomio siihen, että siinä on esillä nimenomaan kustantajan oma mainossivu. Edellä kirjoittamaani viitaten sanoisin, että lukija ei tiedä, ovatko bloggaajat saaneet tuotteen eli kirjan kustantajalta?

Mainonnassa on kyse suurista rahoista. Sitä me bloggaajat emme useinkaan tajua. Pian myös verottaja iskee kyntensä bloggaajien tuloihin - mikäli sellaisia on. Siksi minusta olisi parasta, että ammattimaiset bloggaajat saisivat apurahoja, jotka ovat verottomia. Se edistäisi kirjallisuutta samalla tavalla kuin kirjailijoille myönnettävät apurahat.
Neuvoisin: pitäkää silmät ja korvat auki, olkaa avoimia.
Lisäys 17.10. 2013
Keskustelu jatkuu :Kirjablogit vakiintuivat kritiikin rinnalle

lisäys 11.12.2013
kirjabloggaaja ja "kustannusherra"

Lue myös seuraava kirjoitukseni samasta aiheesta
Kirjabloggaajien valta ja ongelmat
http://blogisisko.blogspot.fi/2013/06/kirjabloggaajien-valta-ja-ongelmat.html

Rehelliset kirjabloggaajat kertovat saavansa rahaa blogistaan.


perjantaina, heinäkuuta 06, 2012

Iso blogi vai monta pientä


Vuonna 2005 minulla oli vain yksi blogi, Blogisisko. Siihen alkoi kertyä niin monia aiheita, että perustin joillekin niistä omat blogit, esim. nukkekotiblogin ja käsityöblogin, joka oli alussa Bloggerissa. Samoin alkoi kertyä niin paljon kuvia kukista ja puutarhoista. Lisäksi minulla on monia lopetettuja blogeja, usein Bloggerissa tai Vuodatuksessa ilmenneiden ongelmien vuoksi. Alussahan niitä oli usein kummassakin. Luonto on ollut minulle aina tärkeä, ja tuon sitä esille useissa blogeissani.

Olen pitänyt suurinta osaa blogeista omaksi huvikseni, harrastusten vuoksi, esimerkiksi käsityöt, nukkekoti, digikuvaaminen ja nyt viimeksi kukat. Blogit ovat niille harrastuksille pölyttömiä kansioita ja albumeja.

Narnia-aiheiset blogit alkoivat Narnia-elokuvien tultua. Minulla oli yliopistossa englanniksi tehty tutkielma, gradu Narnia-kirjoista. Aloin suomentaa sitä vapaasti suoraan nettiin, ja sitä jatkunee, sillä Narnia-elokuvia tulee lähivuosinakin. 

Useimmat kirjailijat pitävät kirjallisuusblogia ja keskittyvät siihen. Sillä tavoin varmaankin kiillottaa parhaiten kruunuaan, keskittyy yhteen blogiin jossa on yksi aihe. Jostain syystä koen lukemani kirjat hyvin yksityiseksi asiaksi enkä halua niistä kirjoittaa useinkaan. Sitä paitsi minun on vaikeaa arvostella toisen ihmisen kirjoittamaa kirjaa. Se on samaa kuin arvostelisi hänen lastaan tai ainakin kissaansa tai koiraansa; " liian lihava tuo teidän kissa!"; "onpa ruma koira"! Juuri viimeisimmässä Writing-lehdessä rohkaistiinkin kirjailijoita kirjoittamaan vastineensa kritiikkiin, jos se on asiattomasti ja jopa loukaten kirjoitettu. Olisinko tehnyt viisaammin, jos olisin pitänyt vain Aurora & Lucia -blogia? Ehkäpä.

Tämä Blogisisko-blogi on se 'saippualaatikko', jolle nousen esittämään mielipiteitäni, jotka ovat harvoin muodikkaita. Blogisisko on kuitenkin kerännyt suuren määrän vierailijoita. Eniten lukijoita kiinnostaisi varmaankin hiukan skandaalinkäryiset aiheet, muta niitä ei ole paljon mieleen tullut - paitsi se makasiinien polttaminen, joka nosti savua Helsingin ylle, ja se näkyi makuuhuoneeni ikkunasta.:) Ensimmäiset kuvat siitä toivat 500 kävijää ja 1000 pageviews. Se taitaa olla ennätykseni. Viime aikoina on ollut myös kävijähuippuja, joiden syytä en oikein tajua, sillä olen ns. tavallinen bloggaaja, joka ei elä julkisuudessa eikä kirjoita suosiossa olevista aiheista.

Yhteensä kävijöitä on ollut noin 712 000. 
Hauskinta on se, että kirjoitan ihan yhtä mielelläni blogiin, jota ei lue paljon kukaan kuin suosituimpiin blogeihini. Näin blogista on tullut oman päiväkirjan tai muistilehtiön vastine. Bloggaaminen on hauskaa.

tiistaina, maaliskuuta 06, 2012

Kommentti


Olen lähettänyt tämän kommentiksi Grafomanian kirjoitukseen "Kirjalle traileri ja nettisivu",  mutta se on nähtävästi kadonnut ilmaan, sillä sitä ei ole ilmestynyt. Sitä sattuu ainakin Bloggerissa. Trailereita en ole vielä tehnyt, kotisivublogeja useita. Kuvassa Aurora-blogini eräänä vuonna kesäasussa. Klikkaa kuva suuremmaksi.

Kommenttini:

Aloin vuonna 2005 bloggaamaan oppiakseni tekemään itselleni kotisivut. En oppinut sitä koskaan, mutta opin, että blogi toimii yhtä hyvin. Huomasin heti alkuun, että joillakin amerikkalaisilla järjestöillä, mm rintasyövästä informoivalla organisaatiolla, oli yhden ainoan sivun tiedotusblogi. Sellaista voi harkita yhdelle kirjallekin.

Olen tehnyt historiallisista nuortenkirjoistani kaksi blogia, toisen 1900-luvun alusta kertovista Aurora-kirjoista (1991-1999)  ja toisen 1500-luvulla seikkailevan kyynärän miitaisen Lucian seikkailuista kertovista kirjoista (2004, 2006).

Kumpikin blogi on toiminut alussa vuoroin Vuodatuksessa vuoroin Bloggerissa, mutta vakiintunut sitten Bloggeriin. Esimerkiksi Lucia siirtyi vuonna 2007 Bloggeriin pahan häirinnän vuoksi, jota oli ollut Vuodatuksen blogiani kohtaan. Sille piti valita uusi nimikin.

Kummassakin esitellään kukin kirjoista, esitetään tekstinäytteitä ja otteita kirja-arvosteluista. Kaikissa blogeissani on paljon kuvia.

Sekä Aurora-blogissa että Lucia Olavintytär -blogissa kerrotaan kirjojen tapahtumapaikoista, käsitellyn aikakauden muodista, ruokakulttuurista, leluista, kuuluisista henkilöistä, musiikista, kirjallisuudesta jne.

Minun blogeissani on yleensäkin vähän kommentteja, sillä niihin on vaikeaa kommentoida. Alkuaikoina tuli niin paljon todella ikäviä ja varsinkin lastenkirjallisuuteen sopimattomia kommentteja, että olen ollut nykytilanteeseen tyytyväinen.

Silloin tällöin esitelmiä kirjoittavat koululaiset kirjoittavat sähköpostilla  ja kysyvät kirjoistani esitelmiään varten. He voivat saada blogeista paljon tietoa myös silloin, kun valitsevat kirjojani luettaviksi lukudiplomikirjoina. Koska näissä historiablogeissani on tietoa sen ajan muodista, niistä on ollut hyötyä myös vanhojen päivän vaatteita suunnitelleille.

Aurora-blogi on toiminut vuodesta 2006, ja siinä on käynyt noin 21 000 vierailijaa. Page views luku on paljon suurempi. Mittaria ei ole ollut koko ajan.
http://aurorakirjat.blogspot.com

Lucia Olavintytär -blogi on toiminut vuodesta 2007, ja siinä on käynyt yli 40 000 vierailijaa, jälleen page views -luku on paljon suurempi.
http://amnellinlucia.blogspot.com

Olen koonnut näihin blogeihin linkkejä ja tietoa, josta on hyötyä myös itselleni kirjoittaessa. Kiinnostava yksityiskohta on seuraava: Eräs suosittu amerikkalainen sivusto oli kiinnittänyt huomion Lucia-blogiini ja pyysi minua kirjoittamaan heille lyhyitä artikkeleita ja pitämään keskustelufoorumia. Se olisi ollut minusta liian työlästä, ja eihän englanti ole äidinkieleni. Mutta näitä meidän suomalaisia blogejamme luetaan myös ulkomailla. Google kääntäjä auttaa asiassa.

Kotisivublogissa on yleistietoa.


lauantaina, joulukuuta 17, 2011

Kirjablogit


A week before Christmas, originally uploaded by Anna Amnell.
Blogimaailma vilisee kirjablogeja. Seuraan niistä muutamia (katso lisää esimerkiksi lukijoistani). En kuitenkaan halua ruveta pitämään itse kirjablogia.

Tämä blogi on "kirjailijan arki" -blogi, jossa haluan pitää kuvallista päiväkirjaa ja kirjoitella milloin mistäkin. Koska se on julkinen, en kirjoita yksityisistä asioista, mihin kuuluvat yleensä myös kirjat, joita luen omaksi ilokseni.

Pidän myös yksityisiä blogeja, joihin kerään aineistoa tulevia projekteja varten. Koska aloitin kirjoittamisen työn ohella olevana harrastuksena, julkaisen harvoin ja valmistelen kirjojani vuosikausia.

Kun kirja joskus sitten ilmestyy, teen sille tai sen aikakaudelle oman blogin, jossa annan tietoa kyseisestä kirjasta ja maailmasta, jossa kirjan henkilöt elivät.

Varsinkin nykyaikana saavat yleensä julkisuutta vain muilla tavoin julkisuuden jo saavuttaneet kirjailijat. Siksi yksityiset kirjailijat joutuvat tuomaan itseään esille monin tavoin.

Joku saattaa pitää sellaista narsistisena toimintana, mutta eihän kenenkään ole pakko lukea kirjailijoiden kotisivuja. Ne ovat tarkoitetut vain niille, jotka ovat kirjailijasta ja hänen teoksistaan kiinnostuneet.

Uskon, että kaikista blogeista on tulevaisuudessa paljon hyötyä myös sukututkijoille, bloggaajan omaisille yleensä ja kulttuurihistorioitsijoille.

lauantaina, heinäkuuta 16, 2011

Sunset Blvd


Aion tehdä aikamatkan, katsoa elokuvan Auringonlaskun katu (1950). Vanhan kirjoituskoneen kuva kertoo siitä, että elokuvassa tullaan näkemään myös takaumia aikaan, jolloin kirjoittamiseen käytettiin noita ihmeellisiä vanhan ajan kirjoituskoneita, vanhempia kuin kuvan kone. Hercule Poitrotin "Miss Lemon" on kertonut, että sellaisen vanhan kirjoituskoneen käyttö  vaatii näyttelijältä kärsivällisyyttä, on jopa hermoja raastavaa.

Tästä blogista on kehittymässä vähitellen todellinen päiväkirja, jopa muistikirja tai peräti korkkitaulu, johon pistän kaikkea kiinnostavaa. Tilanahtaus ja pölyallergia ovat aiheuttaneet sen, että käytän yhä enemmän Internettiä, en kuitenkaan yhtä paljon kuin tyttäreni, joka aikoo siirtyä kokonaan paperittomaan työhuoneeseen.

Copyrightin vuoksi osa materiaalistani on suljetuilla sivuilla. Kun kysyin pojaltani, miten voin suojata aineistoni, hän sanoi: Et mitenkään - loppujen lopuksi. Jos hackerit pääsevät New York Timesiin ja Pentagoniin, he pääsevät myös sinun tietokoneeseesi. Jotain olen kuitenkin tehnyt, hankkinut turvallisemman tietokoneen, suojannut blogini nimen/nimimerkkini ja pyrkinyt liikkumaan mahdollisimman turvallisesti netissä.

Kuvassa on oma "antiikkiesineeni", Ullanlinnan talon roskiksesta pelastamani vanha kirjoituskone. Siitä en luopunut muutossakaan. Olen katunut tarpeeksi sitä, että heitin eräässä muutossa pois punaisen pienen kirjoituskoneen, jolla kirjoitin ensimmäiset vuodet lehtijuttujani ja ensimmäistä kirjaani. Olin ostanut sen Torontosta Pelastusarmeijan kaupasta dollarilla. Kyllä minulla on sitä ikävä. Sitä paitsi se lienee jo aika arvokas.

maanantaina, kesäkuuta 13, 2011

Tilaa hatuille


Omakuva hississä, originally uploaded by Anna Amnell.
Omakuva vuodelta 2006

Pariisin raitiovaunut suunniteltiin aikoinaan korkeiksi, jotta naisten kauniit hatut mahtuvat sisään kunnolla. Näin Ranskassa ennen aikaan. En tiedä, ovatko hatut edelleen arvossa Pariisissa. Suomi kuuluu hatunvihaajiin.

Nyt kun hyvin helteisiä päiviä nähdään Suomessakin, olisi aika ottaa hatut käyttöön.

HBL on omistanut tämän päivän kauneudelle. Etusivulla on kuvia naisista kauniit hatut päässä. "Hjälp oss få tillbaka den vackra finska kvinnan", viitataan sivulla 6 olevaan artikkeliin, jossa kerrotaan eilen Helsingissä pidetystä hattuparaatista. Samalla sivulla kerrotaan Haagassa sijaitsevasta Alppiruusupuistosta.

P.S. "Bloggaamisintoni" johtuu siitä, että opettelen käyttämään uutta tietokonettani, jossa kuvien käyttö on aivan erilaista kuin entisessä. Bloggaustauko joutuu odottamaan.

torstaina, kesäkuuta 02, 2011

Blogisisko ® seitsemäs vuosi

Kukkia 017


Tänään alkaa seitsemäs vuosi bloggaajana. Kirjoitin 2.6.2005 ensimmäisen blogikirjoitukseni.

Olin tarkistanut netistä ja Bloggerista jo aikaisemmin, että kenelläkään muulla ei ollut blogia nimeltä Blogisisko.  Olin avannut blogini ja koettanut saada sitä siistiin kuntoon. Siihen aikaan blogit eivät olleet yhtä helppoja kuin nyt. Piti muutella koodeja, jotka vaikuttivat minusta kuin hieroglyyfeiltä.

Blogisisko ® on vanhin blogini. Alussa osoitteena oli amnellanna.blogspot.com, sitten blogisiskoKAKSI.blogspot.com ja lopuksi tämä blogisisko.blogspot.com. Yhdistin kaikki Blogisisko-blogini (1-3) yhdeksi blogiksi heti, kun se oli mahdollista Bloggerissa.

Sain digikameran vasta ensimmäisen vuoden jouluna. Sitä ennen ja sen jälkeenkin käytin netistä löytämiäni ilmaiskuvia ja netistä ostamiani kuvia. Blogisisko-blogin aihepiiri on laaja. Olen perustanut myöhemmin muita blogeja, joissa se on suppeampi. Kukat, kulttuuri ja lähihistoria tuovat vuodesta toiseen eniten lukijoita tähän blogiin. Hakusanat ovat blogin pohjalla.

Bloggaan, jotta tulisi kirjoitettua jotain uutta mahdollisimman usein, mieluiten joka päivä. Bloggaamisen on tarkoitus olla hauskaa, tuottaa iloa. Blogi on kuin koti, kuten eräs bloggaaja kirjoitti. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan.

On aika kääntää jälleen uusi lehti. 

perjantaina, toukokuuta 20, 2011

Onko blogi tavallisen kansalaisen äänitorvi? Kommentti

Vanha tuttu "Pinserin lista" vuodelta 2005 näkyy netissä: Pinserin listalla ruuhkaa Sieltä löytyi tämäkin kommenttini ajalta, jolloin olin pitänyt blogia vasta kolme kuukautta. Kuva liittyy pari viikkoa aikaisempaan kirjoitukseeni. Tein kuvan leikkaamalla ja liimaamalla. Pohjana kuva, joka on eräässä lukuisista Doverin kirjoista - käytin niitä jo Kanadassa kirjoittaessani lehtijuttuja sikäläiseen lehteen.
Pinserin blogissa:
Blogisisko says:
28.09.2005 at 20:09
Hyvät ystävät,
esimerkiksi minulla ei ole aavistustakaan edes siitä, mitä tämä “RSS-feedi” tarkoittaa. Kuitenkin olen pitänyt tai ollut pitävinäni blogia jo kohta neljä kuukautta. Mittari kertoo, että lukijamääräni kasvaa koko ajan.
Minulla on ollut sellainen käsitys, että blogin tulisi olla tavallisen kansalaisen äänitorvi. Siksi blogin pitämisen täytyisi olla mahdollisimman yksinkertaista, kuten Sinä, Sami, jo sanoitkin.
Muussa tapauksessa blogeja pitäisivät vain tietotekniikan harrastajat ja asiantuntijat tai niin varakkaat ihmiset, että heillä on mahdollisuuus teettää “täydellinen blogi”, jota he täyttävät. Se ei antaisi oikeaa kuvaa ihmisten mielipiteistä.
Blogin pitämisen tulisi olla vielä yksinkertaisempaa kuin mitä se on nyt. Kaikilla ei ole aikaa, mahdollisuutta eikä halua uurastaa bloginsa parissa iltakaudet.

Ystävällisin terveisin Pirkko/Blogisisko

Ja toinen kommenttini, kiitos kommentoijalle, joka kertoi mitä RSS-feedi on:


Janne,
kiitos neuvosta. Olen siis vain kovasti kiitollinen kaikille maailman nörteille.
Mutta blogeja saa parantaa vieläkin, sillä meitä tietotekniikan Forrest Gumpeja on miljoonittain. Ja kaikki me haluamme kertoa mielipiteemme niin kuin Forrest siellä puistonpenkillä.:)
Pirkko


Blogisisko-blogin silloinen osoite vie nykyiseen kotisivublogiini, jonka osoitteessa on amnellannna. Käytän vielä silloin kommentoidessani etunimeäni Pirkko, jota käyttävät edelleen ystäväni ja sukulaiseni.

Monilla bloggaajilla on ollut sama osoite blogissaan alusta asti. Kun bloggaajien määrä alkoi kasvaa, tuli vuoroin Vuodatukseen vuoroin Bloggeriin ongelmia. Minä olin niitä kärsimättömiä, jotka tilapäisten ongelmien vuoksi siirsivät bloginsa toiseen osoitteseen. Monelle syntyi sama blogi sekä Bloggeriin että Vuodatukseen. Lopetin monia blogeja. Muistelen haikeana mm Bloggerissa ollutta käsityöblogiani, jonka siirsin Vuodatukseen, kun Bloggeriin ei saanut vielä kategorioita. Monien blogien avulla yritin oppia bloggaamista, ja se oppiminen jatkuu edelleen.

Bloggaamisessa on tapahtunut niin paljon muutoksia, että vuosi 2005 tuntuu nostalgiselta kaukaiselta ajalta.

keskiviikkona, huhtikuuta 27, 2011

Kommentti: Bloggaamisesta


En tarvitse välttämättä kommentteja, sillä näen mittareista, onko lukijoita käynyt. Blogit elävät vähitellen omaa elämäänsä, lukijoita käy, vaikka niihin ei kirjoita pitkään aikaan. Siinä mielessä blogit muistuttavat kirjoja.

Blogit ovat pölyallergiselle valokuva-albumi, päiväkirja, muistikirja, pöytälaatikko ja vintti, sillä ne eivät kerää pölyä. Yksityisiin blogeihin kokoan aineistoa muuhun kirjoittamiseen ja poistan sen, kun se on käytetty.

Välillä tarvitsen bloggausloman. Olenhan blogannut vuodesta 2005 asti.

Luen tämän blogin lisäksi vain muutamaa muuta blogia. Liityin Facebookiin, kun tyttäreni oli pitkällä työkomennuksella Intiassa. Luen joitakin kirjoituksiasi ääneen miehelleni.


sunnuntaina, toukokuuta 17, 2009

200 000 kävijää mittarissa

Kun alkaa bloggaamisen, ei arvaa ollenkaan, kuinka monet tulevat lukemaan kirjoituksia ja katselemaan kuvia. Kannattaa laittaa heti kunnon mittari, mieluummin kaksi, sillä mittarit saattavat kadota. Näin on käynyt ainakin minulle.

Tänään on tullut Blogisiskon mittariin luku 200 000, vähän yli 100 enemmänkin. Blogi on toiminut peräkkäin kolmessa eri osoitteessa, mutta viime joulukuussa onnistuin yhdistämään Blogisiskon samaan osoitteeseen. Sillä on ollut kuitenkin jo pitkään yksi yhteinen Statcounter-mittari, ensin Blogisisko 2:ssa ja sitten Blogisisko 3:ssa ja nyt yhdistetyssä blogissa. Ensimmäinen vuosi eli Blogisisko (1) puuttuu kylläkin kokonaan, sillä Statcounter-mittari alkaa vasta 12.8.2006 eli yli vuosi Blogisisko-blogin perustamisen jälkeen.

Aloitin Blogisisko-blogin 2.6.2005, mutta laitoin siihen jonkinlaisen mittarin vasta vasta 21.6. Se näytti neljän kuukauden kuluttualokakuussa 14785. Se lopetti kuitenkin toimintansa ja jouduin laittamaan uuden mittarin. Sekin on kadonnut. Statcounter-mittarin olen laittanut vasta 12.8.2006. Sen jälkeen olenkin laittanut blogeihini varmuuden vuoksi useita mittareita. On hauskaa tietää, paljonko lukijoita on. Lukijoistani on tullut aina vain pieni osa Blogilistan kautta, ja menen itsekin muiden blogeihin yleensä suoraan osoitteesta, jonka olen oppinut ulkoa tai Googlen kautta nimellä.

Kaiki blogit: Blogisisko (2005-2009) Statcounter mittari 12.8.2006 alkaen 200 000, käsityöblogi Broken Star 53 000, Kotisivublogi yht 23 0000(Alussa Vuodatuksessa 20 421 + nyt Bloggerissa 2500), nukkekotiblogi 32 000, kausiluonteiset Narnia-aiheiset blogini 34 000 (Narniassa 30 000 ja Narnia-blogi 4000, uusi valokuvablogi 2000 (mittari 5kk), kissablogit 25 000 (Kotikissat/Vuodatus 10000, Kotikissat Blogger 15 000), syksyblogi 2700 (kausiblogi), (nyt jo lopetettu) kotisivu 15 000 , Kotisivut kolumbus.fi (ei mittaria), alussa aktiivisena toiminut Kirjoituslipasto mittari 2007-2009 5000 (aluperäinen mittari kadonnut). Bloggerin blogeihin pääsee Blogger-profiilista.

Yhteensä on ollut ainakin 391 000 käyntiä. Uskon, että kaikkiaan on ollut 400 000 kävijää, sillä olen lakkauttanut monia blogeja, ja blogeissa ei ole ollut mittareita koko ajan. Kannattaa laittaa blogiinsa heti alussa pari mittaria, jotta ainakin toinen niistä säilyy.

Miksi näin monta blogia? Tulee kirjoitettua koko ajan. Lisäksi blogeista ei tule pölyä (kunhan pitää tietokoneensa puhtaana), ne eivät vie tilaa. Blogit ovat meidän aikamme vintti, jonne voi koota muistoja ja kuvia esineistä, joihin ihastuu, mutta joita ei tarvitse ostaa. Kirjoitan blogeihini omalla nimelläni. Niin kirjoittamisessa on ryhtiä. Mutta mitään tekstin muokkaamista en ryhdy tekemään blogeja varten. Se muuttaisi bloggaamisen stressaavaksi. Minulla on myös yksityisiä blogeja, joihin muun muassa tallennan aineistoa kirjoja varten.

P.S.Blogisiskossa oli ensimmäisten sadan päivän aikana 10 000 lukijaa, siis 100/pv. Vuodessa siihen lienee kertynyt ainakin 30 000 kävijää. Ainakin ne voisi lisätä tuohon 200 000_: een. (Löytyi tarkka luku: 31 245 )

Kerron ettälaitoin ClustreMaps-mittarit kaikkiin. Ja sieltähän löytyikin myös tieto Blogisisko 1;n kävijöistä edellisen, kadonnneen mittarin mukaan. Blogisisko 1 (22.6.2005 - 1.4.2006) yhteensä 31245 kävijää eli 3400/kk. Vaikka Blogisisko 1 ei ollut yleensä myöhemmin Blogilistalla, mutta siellä oli edelleen kävijöitä.

Yhteensä siis ainakin 230 400, jonka voisin laittaa uuteen mittariin.

Aprillipäivänä 2006 aloitin Blogisisko 2:n, joka toimi melkein 7kk.

Lokakuun 23. 2006 aloitin Beetablogin Blogisisko 3.

Blogisiskon osoitteet yhdistettiin joulukuussa 2008.

maanantaina, joulukuuta 08, 2008

Karsin blogejani

Uusi Kotisivublogini on Bloggerissa. Siihen on liitetty myös Kirjoituslipasto-blogi, jossa on mm vanhoja lehtijuttujani.

Keskitän ja karsin blogejani. Siihen sain hyvää vauhtia, kun vaihdoin Elisasta Welhoon, joten päässen vihdoinkin eroon vanhentuneista kotisivuistani, joita en osaa päivittää. Blogi on sittenkin helpoin muoto.

Vuodatukseen jää käsityöblogini Broken Star ja Narniassa, josta tulee ainoa Narnia-aiheinen blogini. Suomalaiset Narnian ystävät näyttävät tuntevan olonsa kotoisammaksi suomalaisessa Vuodatuksessa.

Monet ovat siirtyneet Wordpressin, mutta se on minulle liian vaikea. Haluan muutella blogini ulkoasua, ja siihen Vuodatus ja Blogger ovat hyviä.

Bloggerille on tarjolla paljon hienoja blogipohjia, mutta monet niistä eivät toimi. Niitä ei saa edes ladattua, ja ne vaatisivat enemmän taitoa. Helpointa on käyttää jotain Bloggerin vakiopohjaa ja muuttaa siihen värit, mahdollisesti taustakuvia ja banneri.

Blogataan!

keskiviikkona, huhtikuuta 09, 2008

Jokaisella blogilla on jokin päämäärä



Hallatar on ystävällisesti antanut blogilleni tunnustusta: blogi jolla on tarkoitus. Kiitos!

Jokaisella ihmisellä on tarkoitus, ja uskon, että myös jokaisen ihmisen blogilla on tarkoitus, päämäärä. Siksi lähetän tämän tunnustuksen jokaiselle, joka bloggaa.

Jos haluat antaa tämän tunnustuksen erityisesti jollekin blogille, katso Hallattaren blogista ohjeet.

P.S. Huomaan, että linkittäminen onnistuu Bloggerissa vain IE:lla.

sunnuntaina, syyskuuta 18, 2005

Blogi on ihmistä varten eikä ihminen blogia varten


Siellä täällä on nähtävissä ärtyisyyttä ja blogiväsymystä. Blogin pitäisi olla piristävä ja rentouttava asia, ei lisästressin tuoja. Miten bloggaamisesta voi tulla miellyttävä harrastus?

Velikulta on arvostellut jokapäiväistä päivittämisen vaatimista tai toivomista. Siinä pitäisi voida tehdä niin kuin haluaa, kirjoittaa välistä kerran viikossa, välistä useita kertoja päivässä. Kaikenlaista hiostamista pitäisi välttää.

Blogilista on tarpeellinen, suorastaan välttämätön. Mutta en usko, että kenestäkään tuntuu mukavalta katsella oman suosikkiasemansa jatkuvaa hyppelyä. Halutaanko sillä vaikuttaa toisen mielipiteisiin? Jotkut kuten Jary ovat jo jättäytyneet pois suosikkilistalta. (Hänellä on myös englanninkielinen blogi Rockweb.) Uteliaisuudesta seuraan tilannetta vielä jonkin aikaa ja teen ehkä itse samoin. Mittari on ihan riittävä kertomaan, että blogia luetaan. Erityiset kerran vuodessa tapahtuvat suosikkiäänestykset vaikuttavat ihan mukavalta idealta.


Mieluummin tiedottamista
kuin kilpailuttamista


Olisi ehkä parempi, jos tiedotettaisiin enemmän blogeista sen sijaan että blogeja asetetaan arvojärjestykseen. Aloittelijalle ei ole kivaa että hän on 2412. taI 1740. tms, kun joku julkkis tai aikaisemmin nettipalstoilla tuttavapiirin luonut kiipeää heti kärkeen.

En missään nimessä tarkoita tällä nyt Hesarin toimittajaa Anssia. Hän on osallistuva havainnoitsija, joka tekee aikansa työtään blogien parissa. Hesarilla on varmaankin omat periaatteensa tässäkin jutussa, joten voimme elää niin kuin ennenkin - ja kohdella Anssia niin kuin muitakin bloggaajia (erikoistilanteesta huolimatta). Lisäksi - tämä on vapaa maa, joten sanomalehdet saavat perustaa bloginsa. En tiedä vielä Suomessa muita kuin HS:n ja Aamulehden blogin.

On hyvin vaikeaa löytää uusien blogien joukosta juuri ne blogit, joista olisi kiinnostunut. Minusta ruotsalainen Bloggportalen vaikuttaa esittelyissä onnistuneelta. En tiedä, miten sen ylläpitäminen tapahtuu taloudellisessa mielessä. Kun blogien määrä kasvaa Suomessa, täytyy varmaan tehdä uudistuksia täälläkin. Ehkäpä kunkin itsensä kirjoittamat muutaman lauseen blogiesittelyt voitaisiin koota alkuun "blogimatrikkeliksi". Valokuvatkin piristäisivät.


P.S. Mysteereitä riittää. Kolmessa kuukaudessa ei minulle ole selvinnyt seuraava asia:  Mikä ero on 'haamupäivityksen' ja 'päivityksen' välillä?

keskiviikkona, elokuuta 24, 2005

Pragmaattinen lastu neulonnan ja kulttuurin syvästä yhteenkuuluvuudesta

Rauno Räsäsen kulttuuriblogista on kurkistellut eilisestä lähtien joukko söpöjä lampaita ja karitsoita. Genetiikastako siellä puhutaan? Ei, vaan kyseessä on "Räsäsen neuleblogin esittely (johdanto)", kuten Räsänen vitsailee. Lampaiden ja käsityön ystävänä ilahduin kovasti, mikä ei ehkä ollut Räsäsen lastun varsinainen tarkoitus.

Sukkaparin neulominen koulussa oli minulle niin traumaattista, että en ole sukkia sen koommin tehnyt. Toiset neulovat niitä onneksi mielellään ja antavat lahjaksi. Saan lapsuudenystävältäni joka joulu lämpimät ja kauniit villasukat. Ne ilahduttavat koko vuoden. Uskon, että joulun lähetessä neuleblogien toiminta kiihtyy entisestään, hyvät herrat.

Koulutyttönä neuloin silloiselle poikaystävälleni - nykyiselle miehelleni- sormikkaat, joissa oli monimutkaista koristeneuletta ja jotka olivat siksi hyvin lämpimät. Ne lienevät neulojan urani huippusuoritus. Lapsille oli mukava neuloa heidän ollessaan pieniä, sillä neuletyöt valmistuivat nopeasti. Myös Barbiet ja muut nuket saivat jouluksi kenkälaatikollisen uusia neulevaatteita.

Käsityöt voivat olla hyvin terapeuttisia. Siinä lienee niiden ja myös neuleblogien suosion salaisuus.

Virginia Woolf kertoo miehestä, joka neuloi aina omat sukkansa. Muualta en ole sellaisesta kuullut. Mutta on miehiä, jotka harrastavat käsitöitä, siis muitakin kuin ilmiömäinen Kaffe Fasset, jonka maailmaan pääset tästä. Eräs ystävämme on tehnyt ainakin kaksi ryijyä.

Laitan tähän vielä varmuuden vuoksi uudestaan linkin, josta voitte nähdä Virginia Woolfin neulomassa. Olkoon se todistuskappaleena kulttuurin ja neulonnan syvästä yhteenkuuluvuudesta.

torstaina, heinäkuuta 14, 2005

Ranskalaisia 1500-luvulta


Kuningatar Margot nainen 1500-luvulta. (Isabelle Adjani)


38-vuotias Michel de Montaigne vetäytyi vuonna 1571 maatilalleen omistautuakseeen lukemiseen, mietiskelyyn ja kirjoittamiseen. Hän oli väsynyt levottomaan aikaansa. Hänen ystäväpiiriinsä ja sukulaisiinsa kuului sekä protestantteja että katolisena. Hän säilyi itse sydämessään katolisena, vaikka vaikuttaa kirjoissaan kovasti modernilta ja kyyniseltä protestantilta.

Hänen vetäytymiseensä julkisesta elämästä vaikutti saman vuoden murhenäytelmä, Pärttylin yö. Tuon aikakauden loistoa ja levottomuutta kuvaa elävänä filmi Kuningatar Margot (La Reine Margot, 1994). Sen loistava näyttelijäpari Isabelle Adjani ja Daniel Auteuil tekevät elokuvasta unohtumattoman, ainakin meille historian ja rakkauden ystäville.

Minäkin vetäydyn väillä tavallaan torniini kuten minua paljon nuorempi Montaigne. Miten se tapahtuu? Ehkäpä vain siten, että kirjoitan enimmäkseen niistä kissoista ja käsitöistä sekä ihanista kesistä Suomenlinnassa ja Amerikan mantereella, Suuren kilpikonnan saarella, kuten intiaaniystäväni sanoivat sitä. Meidänkin aikakautemme on käynyt myös levottomaksi.

”Kun leikin kissani kanssa, kuka tietää leikkiikö se minulla vai minä sillä”.  Näin sanoi ranskalainen Montaigne, jota on hyvä muistella näin Ranskan kansallispäivänä.