Kysy ensin lupa ja lainaa blogikuvaa asiallisesti ja hyvässä tarkoituksessa

Olen lukenut oikeustieteen tohtori, professori Jukka Kemppisen blogikirjoituksia ja hänen blogissaan käytyä keskustelua. Copyright-lainsäädäntö vaikuttaa vaikealta. Lienenkö ymmärtänyt oikein edes tätä yksinkertaista asiaa: kuvan lainaamista toisen blogista?

Ymmärtääkseni blogi on Kemppisen mukaan kansansivistävä julkaisu, ja sen käytössä ovat tärkeitä lähinnä hyvät tavat. Toisen blogista ei pidä ottaa kuvaa noin vaan omaa blogia koristamaan. Pitää miettiä ensin, tarvitseeko kyseistä kuvaa lainkaan vai riittäisikö linkki. Jos haluaa kuvan, pitää pyytää lupa. Kuvalla ja blogikirjoituksella tulee olla asiayhteys, jolloin kuvan lainaaja käyttää ”siteeraamisoikeutta”.

Jos lainaa vaikkapa kissan kuvaa toisen blogista, on riittävää, jos kirjoittaa: ”…voi miten kaunis burmankissa”, kuten Kemppinen vastaa bloginsa kommenteissa Lankakomero-blogin kirjoittajalle, joka on huolestunut valokuviensa kohtalosta bloggaajien käsissä. Toisen blogissa olleen kuvan lainaamisella pitää olla siis myönteinen motiivi.

Noin minäkin taisin ajatella, kun päätin lainata Kemppisen kuvan. Se tuntui sopivan ehdottomasti paremmin kuin linkki korostamaan asian tärkeyttä. Bloggaaminen on nopeatempoista ja spontaania toimintaa. Kello kahdelta aamulla ei ollut mahdollisuutta pyytää lupaa. Aamuvirkku Kemppinen kirjoitti blogiini ystävällisen kommentin.

Näin copyrightin alkeisopinnoissa. Mutta mitähän ovat oikeat lait, joita blogeille suunnitellaan? Kannattaa lukea tarkkaan ja tallentaa, mitä Kemppinen ja muut asiantuntijat kirjoittavat. On aika tehdä lisää kysymyksiä, joihin nämä viisaat saavat vastata.

Sielunmaisemana lumi. Snow

Photo: Outdoor-photographer Jef Maion/Nomad's Land

"Whose woods these are I think I know
His house is in the village though;
He will not see me stopping here
To watch his woods fill up with snow.
--

The woods are lovely, dark and deep,
But I have promises to keep,
And miles to go before I sleep,
And miles to go before I sleep."

Stopping by woods on a snowy evening. - The Poems of Robert Frost. The Modern Library. Random House. 1946 (1939).

I read this poem first time in a Chicago bookstore during my AFS-year. In my mind it connected two worlds, two cultures that have been important in my life: my poor early childhood in postwar Finnish countryside and Anglo-American culture. I had to buy the book and I still have it. I had the same feeling when I saw Jef Maion's photograph. Snow and blue light are the landscape of a Finn's mind, at least of my mind.

Kirja on ostettu chicagolaisesta kirjakaupasta AFS-vaihto-oppilasvuonna kauan sitten. Tätä runoa lukiessa yhdistyivät minulle ensi kertaa kaksi maailmaa: varhaislapsuus pienessä suomalaisessa kylässä ja angloamerikkalainen kulttuuri. Samalla tavalla ne yhdistyvät tuossa Jef Maionin ottamassa valokuvassa. Sininen valo ja lumi ovat sielunmaisemani.

Have fun with snow and amazing snowlinks

Lumi, Snow can be a girl's name in Finland.

Kuvien käyttäminen blogissa

LISÄYS: Kuva lainattu Jukka Kemppisen blogista. Kemppisen blogissa keskustellaan muun muassa siitä, onko oikein lainata kuvia toisen blogista. Kuvassa professori Jukka Kemppinen. Kuvan otti "tohtori P. Virtanen, joka on etevä tekijänoikeuden asiantuntija", kuten Kemppinen kertoo tämän jutun kommenteissa.
Paikka Lappeenrannan Teknillinen Yliopisto.

Koko sen ajan kun olen blogannut eli puoli vuotta olen yrittänyt saada selville, mitä kuvia saa käyttää blogissa. On tuntunut siltä, että kukaan ei tiedä tarkoin asiasta. Olen päätynyt käyttämään poikani kuvitustöitä ja oman perheen ja ystävien ottamia valokuvia tai kuvia, joiden käyttöoikeuden olen hankkinut joko ostamalla muutaman CD Romin tai maksamalla pienen jäsenmaksun.

Edellisen kirjoitukseni kommenteissa tuli jälleen keskustelua asiasta ja päätin kysyä Jukka Kemppiseltä, bloggaavalta tuomariltamme. Hän julkaisi äskettäin suuren joukon suosittujen laulujen sanoja blogissaan havainnollistaakseen sitä, että kenelläkään ei ole enää erityisoikeuksia niihin.

Professori Kemppinen (jonka valokuvan olen lainannut hänen blogistaan) vastaa kysymyksiin kuvien käytöstä kahdessa kirjoituksessa. Lue Kemppisen blogikirjoitukset Oikeudet upoksissa ja I vastaus. Kiitos!

Ks. myös edellinen blogikirjoitukseni ja sen kommenteissa käyty keskustelu.

Nestor on "hot" 49Mediassa. Our Xmas guest, Nestor-cat became hot in 49Media

Jouluvieraamme Nestor-kissa on kuuma, "hot" 49Mediassa (lopetettu).
Täältä löydät Nestorin ja muita kissoja ja koiria
Nestorin kuvat ovat myös tuossa kansiossa Cats and Dogs.

Klikkaamalla kuvaa, saat koko jutun esille. Kirjoittamalla 49Median etsijään sanan Blogisisko, saat esille muut esillä olleet blogini.

Joskus syksyllä löysin suureksi yllätyksekseni blogini kuvia 49Media-nimisestä nettijulkaisusta, josta voisi käyttää nimeä "a magazine for weblog media". Sen jälkeen olen seurannut sivuja kiinnostuksella.

Halloweenin aikaan laitoin blogiini valokuvan, jonka oli ottanut monta vuotta sitten New Yorkin osavaltion pohjoispuolella. Tienvarressa oli hauskoja kurpitsakavereita (linkki uusittu), joilla oli kurpitsapää ja heinällä täytetty vartalo. Se oli "hot" 49 Mediassa pitkään Halloweenin aikaan.

En tiedä, etsivätkö suomalaiset lukijat blogeja 49Median kautta. Ainakin iltaisin siellä on melko pornahtavia kuvia. Mutta blogin nimellä löytää juuri sen blogin, jonka haluaa. Kuvien käytössä kannattaa suomalaisen bloggaajankin ottaa huomioon copyright entistä tarkemmin, sillä tällainen nettilehti vie blogin ulkomailla nähtäväksi.

Myöhästynyt joulu renessanssin tyyliin - eli suomalaisittain

Jouluseimen ovat valmistaneet Rosanne Lamarre ja Matti Amnell

Olen viettänyt tämän aamun kaksijakoista elämää. Olen korjannut kynä kädessä tekstiäni 1500-luvusta ja vahtinut samalla jouluruokia. Kattilassa on kiehunut kaksi jättibataattia ja toisessa luumu-omena-chutney'a. Jännitän, ehtiikö kalkkuna sulaa. Kalkkunantäyte täytyy vielä keittää. Hedelmäsalaatinkin laitamme jo tänään valmiiksi.

Tuoksuu joululle ja 1500-luvulle. Teksti, jota muokkaan ja ruoat, joita laitan, ovat yllättävän lähellä toisiaan. Jouluateriathan ovat vaatimaton versio renessanssin juhla-aterioista: lipeäkala ja valkokastike, suolasilli, kinkku, riisipuuro, pähkinät, kuivatut hedelmät, piiraset, runsaat itämaiset mausteet (=joulumausteet), glögi, hedelmäkakku.

Tänä vuonna ostin hedelmäkakun kaupasta. Christstollen on tehty Dresdenissä ikivanhan reseptin mukaan. Vanhin vuodelta 1474 oleva resepti on nähtävissä Dresdenin kaupunginmuseossa.

Jamssi on kirkkaan väristä niin kuin renessanssin ruoatkin olivat. Eräänä jouluna valmistin renessanssityylisen ruudullisen vihannespaistoksen, johon lisättiin eri värisiä muhennettuja vihanneksia kerroksittain. Toisinaan värjään keiton sahramilla. Kultajauhetta en ole vielä ripotellut ruokiin, niin kuin renessanssin kokit tekivät.

Kalkkunaa tuotiin Eurooppaan
jo 1500-luvulla

Kalkkuna on uudesta maailmasta, jossa sitä syötettiin Montezuman eläintarhan eläimillekin. Kalkkunoita tuotiin muualle Europpaan jo 1500-luvulla. Sen tulo Suomeen on kestänyt vähän kauemmin.

Joulut ovat yksinkertaistuneet ja muuttuneet. Usein vietämme joulua kahdessa osassa, pienellä joukolla aattona ja suuremmalla vähän myöhemmin, yleensä loppiaisena. Huomenna yhdistyvät joulu, uusi vuosi ja loppiainen.

Jouluseimi on ollut kissan vuoksi kaapissa lasin takana. Miniä on muovaillut seimen henkilöt, aasin ja Jeesus-lapsen koiran askartelumuovista ja poika on maalannut ne. Malleina tietäjille ovat olleet naapurit seimen tekijöiden Pariisissa opiskelun ajoilta. Saimme seimen joululahjaksi eräänä vuonna. Tietäjät muistuttavat joulukertomuksesta ja samalla siitä, että eräs parhaita asioita joulussa, joulumausteiden tuoksu, on tullut meille lahjana idästä, tietäjien mailta.

Myöhästyneet loppiaisterveiset!