Pääsiäismunia eri kulttuureista

Nykyaikaisia pääsiäismunia. Kuva: Anna Amnell

Koristeena käytetyistä munista kuuluisimmiksi ovat tulleet Fabergén suvun kultaseppien valmistamat helmin ja jalokivin koristetut pääsiäismunat, joita oli tsaarien kokoelmissa. Tampereelle tulee Moskovan Kremlin kokoelmista näyttely Fabergén aika 17.6. - 1.10. 2006. Fabergélla työskenteli myös joukko suomalaisia taiteilijoita. Pääsiäismunien koristelusta on kehittynyt eräs kansantaiteen muoto esimerkiksi Ukrainassa. Myös Suomen ortodoksien pääsiäismunat ovat enemmän taidetta kuin pelkkiä koriste-esineitä.

Kreikassa kananmunat värjätään kiirastorstaina kirkkaanpunaisiksi Kristuksen veren vertauskuvaksi. Tällainen kananmuna voidaan asettaa pääsiäisleivän keskelle koristeeksi. Koska luonto herää eloon pääsiäisenä lämpimissä maissa, sitä kuvaamaan voidaan munat värjätä vihreiksi. Vanhassa kristillisessä symboliikassa vihreä väri kuvaa myös sitä, kuinka katuvat otetaan kiirastorstaina jälleen seurakunnan yhteyteen "tuoreina vihreinä oksina".


Häikäisevää kauneutta Fabergé-pääsiäismunia

Miksi kananmunia vieritetään Valkoisen talon pihalla pääsiäisenä?

Kirkollisesti vakiintunut asema on toisella ikivanhalla kevään vertauskuvalla - munalla. Jo muinaisina aikoina kerättiin keväisin villilintujen munia pesistä, ja ne olivat tarpeellinen ravinnonlisä ankaran talven jälkeen. Ne olivat myös eloonjäämisen ja uudistumisen vertauskuva.

Persialaiset antoivat toisilleen kullanvärisiä ja kirkkaanpunaisia munia. Ne kertoivat siitä, kuinka auringon valo ja lämpö voittavat pimeyden ja kylmyyden. Kiinassa annettiin punaiseksi värjättyjä munia lapsen syntymän kunniaksi. Jo varhain tuli munasta myös kristillinen symboli, toivon ja ylösnousemuksen ja nimenomaan kalliohaudan vertauskuva.

Pääsiäismuna voi symbolisoida sitä kiveä, jonka enkeli vieritti Jeesuksen haudan suulta pääsiäisaamuna. Tätä kuvaa angloamerikkalaisessa kulttuurissa suosittu lastenleikki, jossa kovaksi keitettyjä munia vieritetään mäkeä alas tai nurmikolla. Sitä on myös pääsiäismunan vierittäminen Amerikan presidentin virka-asunnon Valkoisen talon pihalla joka pääsiäisenä.
klikkaa hakusanaa 'Pääsiäinen'

Mitä pupu tekee pääsiäisessä?

Kuva: Patswebgraphics copyright

Taas otetaan esille pääsiäiskoristeet - kukko, kana ja tiput, kerätään pajunoksia, värjätään pääsiäismunia sekä ostetaan tulppaaneja ja suklaapupuja. Turhaa rihkamaa vai ikivanhaa symboliikkaa?

Sekä Euroopassa että Amerikassa on lapsille sanottu, että pääsiäisjänis tuo heille munia ja makeisia. Ennen vanhaan neuvottiin, että pääsiäisjänikselle täytyy tehdä pesä rauhalliseen paikkaan, sillä se on arka.

Nykyajan pääsiäispupu ei ujostele, vaan tuntuu joskus loikkaavan pääsiäisen keskushahmoksi, ja monet haluaisivat karkottaa töpöhännän pääsiäisestä.

Pääsiäispupu sopii hyvin yhdeksi pääsiäisen symboleista, sanoo amerikkalainen uskonnollisen taiteen tutkija Ade Bethune. Jänis ei ole vain "pelkkä kimppu lihaa ja nahkaa, vaan olento, joka toteuttaa paikkaansa Luojan luomassa maailmassa."

Lisäksi "jäniksen kolo on kuten Jeesuksen hautakin pimeä maakuoppa. Sieltä pupu viilettää ulos ja pomppii kevyesti mäkien ja laaksojen poikki." Siksi se on Bethunen mielestä erinomainen ylösnousemuksen vertauskuva lapsille.

Koska jänis on runsaasti lisääntyvä eläin, se on ollut monien kansojen keskuudessa kevään ja hedelmällisyyden vertauskuvana. Kristinuskossa jänis on ollut perinteisesti myös intohimon vertauskuva, joka on kuvattu katolisessa taiteessa Marian jalkojen juureen alistettuna.

Toisaalta jänis on symbolisoinut uudistumista ja intuitiota sekä valoa pimeydessä. Avuttomuudessaan se on lisäksi vertauskuva ihmisestä, joka panee luottamuksensa Jumalaan.

Matka Mark Twainin lapsuuden maisemiin

Kun Mark Twain oli maailmanympärysmatkallaan, hän sanoi Intiassa puheessaan: "Kaikki mikä on tehnyt minusta sen, mitä olen, on pienessä kaupungissa Missourissa maailman toisella puolen. Matkustimme tuohon pieneen Hannibalin kaupunkiin Mississipin rannalle, jotta voisimme nähdä paikat, joihin olimme tutustuneet lapsuudessamme lukiessamme Tom Sawyerin, Huckleberry Finnin ja heidän mustan ystävänsä Jimin unohtumattomista seikkailuista.

Lassi Kämärin blogikirjoitus innosti minut laittamaan talteen vanhan kirjoitukseni Matka Mark Twainin poikavuosien maailmaan.

Historian opetus Suomessa 1970-1980-luvuilla

kuva: Books,Reading and Writing. Dover
Turun Sanomissa jatkuu keskustelu historian opettamisen suomettumisesta. Tietokirjailija Juha Vahe kirjoittaa tänään 7.4.2006 kokemuksistaan oppilaana ja opettajana.

Tämä on jatkoa maisteri Maija-Leena Keron kirjoitukseen Turun Sanomissa 1.4.2006.

Olen ostanut kirpputoreilta vanhoja historian oppikirjoja, joista leikkaan kuvia historia-albumeihini. Olen lukenut ällistyneenä niiden tekstejä. Ei niistä kirjoista ole muualle kuin paperikeräykseen ja historioitsijoiden tutkittavaksi.

Tämä koulujen historianopetus selittänee suomalaisten omalaatuisen Amerikka-vihan, joka herättää huomiota.