perjantaina, huhtikuuta 07, 2006

Historian opetus Suomessa 1970-1980-luvuilla



kuva: Books,Reading and Writing. Dover
Turun Sanomissa jatkuu keskustelu historian opettamisen suomettumisesta. Tietokirjailija Juha Vahe kirjoittaa tänään 7.4.2006 kokemuksistaan oppilaana ja opettajana.

Tämä on jatkoa maisteri Maija-Leena Keron kirjoitukseen Turun Sanomissa 1.4.2006.

Olen ostanut kirpputoreilta vanhoja historian oppikirjoja, joista leikkaan kuvia historia-albumeihini. Olen lukenut ällistyneenä niiden tekstejä. Ei niistä kirjoista ole muualle kuin paperikeräykseen ja historioitsijoiden tutkittavaksi.

Tämä koulujen historianopetus selittänee suomalaisten omalaatuisen Amerikka-vihan, joka herättää huomiota.

16 kommenttia:

  1. Minkä vuosikymmenen historian oppikirjat kyseessä? Aloitin itse koulutieni 70-luvulla, vaan olisiko historiaa ollut oppiaineena vasta 80-luvun puolella. En muista. Kohdalleni sattuneet peruskoulun historianopettajat eivät ole jääneet mieleen karismaattisina kertojina, toisin kuin myöhemmin yksi lukion historian opettaja.

    Amerikka-viha, se on minulle vieras. Mistä se tulee? Mikä on syy vihata Amerikkaa?

    -C-

    VastaaPoista
  2. Mikähän siinä on, että historianopettaja ryhtyy pitämään meteliä vasta eläkkeelle jäätyään? Toinen kirjoittaja on tietokirjailija, ei historianopettaja.

    Ne historianopettajat, jotka ovat lukeneet kunnolla historiagrafiakurssinsa, tietävät että tulkinnat ovat aina muuttuneet - ja muuttuvat yhä edelleen. Muistettakoon tässä nyt vaikka "valkoisen suomen historiankirjoitus".

    Minä kävin kouluni 1970-80-luvulla, enkä muista erityistä amerikkavihaa. Neuvostoliitoa ihannoitiin eniten mielestäni Maantiedon oppikirjoissa, joissa selitettiin, kuinka itänaapurissa oli onnistuttu tuottamaan mahtavia satoja ja hyödyntämään tehokkaasti maaperän rikkauksia. Ympäristökatastrofeista ei tietenkään puhuttu mitään.

    VastaaPoista
  3. hillitty kukko,

    Koko Amerikasta on helppoa tehdä syntipukki ilman Bushiakin. Se on kaukana, sen arvostelu on poliittisesti korrektia ainakin niissä Internet-keskusteluissa, joita olen seurannut lähinnä kirjallisilla palstoilla.

    Samoin olen tavannut tietämättömyyttä 1970-luvusta niillä, jotka olivat silloin lapsia. Se on ollut heille lapsuuden kulta-aikaa. Aikuiset olivat hiljaa politiikasta, jos eivät olleet aktivisteja.

    Itse olen käynyt kouluni paljon aikaisemmin, ennen hulluja vuosikymmeniä. Minun muistini mukaan 1900-luvun alkua ja yleensä 1900-lukua "ei ehditty" käsitellä. Sortovuodet olivat melko uusi asia, kun aloin lukea niistä kirjojani varten.On tietenkin mahdollista, että minulla on vain huono muisti.

    Omat lapseni kävivät koulunsa Kanadassa 1980-luvulla. Vanhin ehti käydä Suomessa keskikoulun sitä ennen.

    Telemakhos,
    Vahekin kertoo olleensa historianopettajana.

    Olisivatko opettajat voineet vastustaa opetusohjelmaa? Oliko kirjoja, joissa opetettiin toisin? Oliko opettajalla jo silloin yhtä paljon vapautta opettamisessa kuin nyt? Olivatko koulut tässä asiassa erilaisia?

    VastaaPoista
  4. Vaikka vietin lapsuuttani 70-luvulla, en ole pitänyt sitä minään kulta-aikana. 70-luku oli ankeaa aikaa ainakin itärajalla, jossa omani vietin. Karjalainen kaiho rajan taakse jääneisiin kotitiloihin väritti omaa lapsuuttani, kuten sota ja sen muistot.

    Politiikasta ei puhuttu, mitä nyt naapurin kommunistin saamasta 3 kappaleen äänisaaliista kunnallisvaaleissa leikkisästi arvuuteltiin olivatko ne oma, vaimon ja pojan äänet. Sukulaistytön luona käynneistä 70-luvulla on mieleen jäänyt siellä kuulemani taistolaislaulut, kotonani kuunneltiin kaikkea muuta paitsi niitä. Mutta yleisesti ajateltuna, politiikasta ei ollut mitään muuta puhuttavaa, kuin arvostella negatiivisesti poliitikkoja puoluekannasta riippumatta. Luulisin.

    En ole kasvanut Amerikka-vihaan, siellä asui sukulaisia ja äitini kulki pienenä senaattorin tyttären entisissä vaatteissa. Niitä on vieläkin muutama jäljellä, kauniita mekkoja.

    Vaikka kävin Neuvostoliitossa katsomassa yhtä "Kansantalouden saavutusten" -näyttelyäkin, ei se tehnyt vaikutusta kumpaankaan suuntaan. En ole osannut mennä sellaiseen hurmoshenkeen sisään, että ihannoisin tai vihaisin. Ennemmin vain ulkopuolelta tarkkailen.

    Monille Amerikka on mahdollisuuksien maa, unelmien mahdollistaja. Moni haluaa sinne. En 70-luvulla tiennyt henkilökohtaisesti yhtään Ruotsiin muuttajaa, mutta Amerikkaan kyllä.

    Sitä paitsi, en ole koskaan ymmärtänyt sitä, että vihataan koko kansaa/maata, jos sen politiikka tms ei miellytä.

    VastaaPoista
  5. "Sitä paitsi, en ole koskaan ymmärtänyt sitä, että vihataan koko kansaa/maata, jos sen politiikka tms ei miellytä"

    Olen täysin samaa mieltä.

    VastaaPoista
  6. Amerikkaviha on saanut Suomessa uskonnolliset mittasuhteet ja ne, jotka löytävät Amerikasta mitään hyvää (kai siellä jotakin on?), vaietaan kuoliaaksi tai muuten sivuutetaan. Amerikkalaiset ovat kuitenkin eurooppalaisten siirtolaisten jälkeläisiä pääasiassa - ei mikään ihmisryhmä, joka sikiää sikäläisestä mullasta.

    VastaaPoista
  7. Ääh, miten niin uskonnolliset mittasuhteet saanutta Amerikka-vihaa...?

    Minua lähinnä ärsyttää jotkin piirteet amerikkalaisessa kulttuurissa,lähinnä tietämättömyys oman maan ulkopuolisesta elämästä samoin suorastaan omahyväisyydeksi kääntynyt isänmaallisuus - mutta niin ärsyttää kaikkien muidenkin isojen maiden kansalaisten tietämättömyys.

    Samoin ärsyttää kaikenlaiset ääri-ilmiöt. En ymmärrä esimerkiksi amerikkalaista oikeusjärjestelmää. Tiedotusvälineiden mukaan suuri osa ihmisistä kannattaa kuolemantuomiota. Samat äärioikeistolaiset fundamentalistiuskovaiset voivat kuitenkin vastustaa aborttilakia, koska ihmisillä on oikeus elää.

    Tämä on mielestäni arvorelativismia.
    Kaikki vieras herättää vähintään kummastusta, toisinaan jopa vihamielisyyttä.

    Tämä koskee kaikkia ihmisiä, niin amerikkalaisia kuin suomalaisiakin, esimerkiksi.

    P.S. Kirjoitin ihan ensimmäiseen kirjoitukseesi kommentin omista historianopiskelukokemuksistani, mutta sitä kommenttia ei ilmeisesti ole vieläkään löytynyt blogin uumenista. Niinpä on ehkä syytä kirjoittaa uudelleen:

    Minkäänlaista NL:n suosimista en ole huomannut sinä aikana, kun olen ollut koululainen tai opiskelija. Omat historianopettajani ovat opettaneet oppilaitaan kriittisiksi ajattelijoiksi. He myös kertoivat varsin pisteliäitä anekdotteja kaikesta ääri-ilmiöihin liittyvistä asioista.

    Se, että joku suomalainen historianopettaja on joskus noudattanu kouluhallituksen ohjeita pilkuntarkasti ja nyt eläkkeellä ollessaan katuu sitä, on ihan ihailtavaa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

    VastaaPoista
  8. louhi,
    eri puolilla Suomea on nähtävästi eletty kuin eri maailmoissa.

    Medialla on suunnaton vaikutus meidän asenteisiimme. Se tulee esille varsinkin silloin, kun puhutaan Amerikasta.

    Yhdysvaltojen osavaltioilla on paljon valtaa. Osa niistä kannattaa kuolemantuomiota, suurin osa ei.

    Valitettavasti on myös monia muita valtioita, jotka kannattavat kuolemantuomiota, mutta niistä ei paljon puhuta Suomessa. Amerikka on tiedotusvälineissä aina esimerkkinä kaikesta pahasta.

    Osittain se johtuu siitä, että Yhdysvaltojen kaksi valtapuoluetta käy jatkuvaa vaalikampanjaa ja iskee toisiaan mediassa kuin vierasta sikaa. Siellä vallitse sananvapaus. Tiukan paikan tullen demokraatit ja republikaanit toimivat yhdessä.

    Nythän muslimimaita leimataan samalla tavalla unohtaen, että kaikissa maissa suurin osa ihmisiä on maltillisia ja sovintoon pyrkiviä.

    Amerikka on niin suuri maa, että suurella osalla ihmisiä ei ole koskaan mahdollisuutta tutustua kuin vain pieneen osaan omaa maataan, saati sitten ulkomaihin. Siksi ei ole tarvetta eikä kiinnostusta vieraisiin kieliin eikä maailmanhistorian opiskeluun. Varsinkin jälkimmäinen asia on mielestäni suuri puute.

    Usein tuntuu siltä, että verrataan oppimatonta amerikkalaista oppineeseen eurooppalaiseen. Entä jos kerrankin verrattaisiin sivistynyttä amerikkalaista sivistyneeseen eurooppalaiseen?

    Suomalaisen median esittämä Amerikka ja amerikkalaiset eivät vastaa mielestäni todellisuutta. Tilanne on jossain määrin parantunut. On monia hyviä ulkomaantoimittajia.

    VastaaPoista
  9. Tuo kaikki, mitä kirjoitat, on minulle tuttua.

    Samoin ehdotuksesi verrata sivistynyeitä amerikkalaisia ja suomalaisia. Sitähän minä juuri teinkin.

    Aikoinaan siirtolaisiksi Amerikkaan lähteneet olivat esimerkiksi fundamentalistikristittyjä, jotka eivät tulleet Euroopassa naapureiden kanssa toimeen. Pidän amerikkalaista kulttuuria vanhoillisempana kuin eurooppalaista. Näkeehän sen esimerkiksi siinä, millainen naisen asema on rapakon takana.

    Myös Suomessa on sananvapaus. : )

    VastaaPoista
  10. Jos tarkoitat puritaaneja, he ovat vain pieni pisara amerikkalaisia, yksi laivalastillinen. Siellä on kaikkia kansallisuuksia.

    Sinne lähdettiin, koska siellä ei ollut luokkayhteiskuntaa, jotta saataisiin parempi elintaso.

    Siellä oli peruskoulu jo 1800luvulla. Siellä kaikki käyvät samaa koulua 18-vuotiaiksi, mihin meillä ei olla päästy vieläkään.

    Siitä toimeentulemisesta. Euroopassa ei ollut uskonnonvapautta, joka kuuluu nykyajan ihmisoikeuksiin.

    Esimerkiksi Amishit, joita haukuttiin Eurooopassa "uudellenkastajiksi", olivat niin vainottuja, että se aiheutti heissä yhteisöllisen trauman, josta he eivät ole toipuneet vieläkään. Heitäkin on vähän, heitä kohtaan olla sallivia.

    Eräässä naistenlehdessä sanottiin tässä menneellä viikolla, että Amerikassa naisilla on paremmat palkat ja paremmat etenemismahdollisuudet kuin Suomessa. Mitähän se oli?

    Minä en ole havainnut mitään huonoutta naisten asemassa siellä. Siellä jopa nunnat ilmaisevat mielipiteensä railakkaammin kuin me täällä.:))

    VastaaPoista
  11. Täytynee siis todeta, että tässä olemme jokseenkin erimielisiä eikä kumpikaan ole halukas muuttamaan mieltään : )

    Huomaan olevani aivan liian laiska ruvetakseni väittelemään tästä tämän enempää tai perustelemaan kantaani kovin uskottavasti. Ehkäpä joskus toisella kerralla sitten. : )

    (Oikeastaan väsymykseni on vähän harmillistakin. Luulen nimittäin, että tästä olisi voinut tulla sangen antoisa keskustelu.)

    VastaaPoista
  12. Voimme varmaankin olla samaa mieltä yhdestä asiasta. Amerikassa on eräs suuri epäkohta: siellä ei ole yleistä sairasvakuutusta. Se on epäkohta myös useimpien amerikkalaisten mielestä.

    Toivon, että koko USA:ta ei laitettaisi yhdeksi isoksi peikoksi, jota syytetään suurin piirtein kaikesta. Se on ihmisten maa, ja heitä on toden totta monenlaisia kuten on meitä eurooppalaisiakin.

    VastaaPoista
  13. Nyt me olemme samaa mieltä. : ) Sairausvakuutuksen puute luo eriarvoisuutta Amerikassa. Samoin suomalaisiakaan ei voi niputtaa samaan nippuun, vaikka meitä on vain vähän yli viisi miljoonaa ; )

    VastaaPoista
  14. Jospa seuraavat vaalit korjaavat sen epäkohdan. Sitähän Clintonit halusivat tehdä.

    VastaaPoista
  15. Amazing issues here. I'm very satisfied to peer your article. Thanks a lot and I am looking ahead to contact you. Will you kindly drop me a e-mail?

    my web-site; cellulite treatment cream

    VastaaPoista