Postsuomettumista ja vaikenemiskulttuurin vaalintaa

Hyvät lukijat, Blogisisko on huono-oppinen. Hän ei ole oppinut vieläkään suomettumisen ja vaikenemisen jaloja taitoja, vaikka on seurannut niitä vierestä puoli vuosisataa. Näin huonosta käytöksestä ropisee moitteita ja pilkkarunoja.

Keskustellaan siitä, miksi tavat ovat höltyneet.

Laitan monien muiden tavoin omat kommenttini esille tänne omaan blogiini. Ovatpahan muistona miellyttävistä hetkistä blogiystävien seurassa.
Miksi siis tavat ovat höltyneet?

Blogisisko kommentoi:

Erasmus Rotterdamilaisella olisi töitä. Hän kirjoitti kirjan, jossa näitä perusasioita yritettiin opettaa keskiajan aatelisille. Tämä tapahtui 1500-luvun alussa. On menty luikua takaisin puoli vuosituhatta.

Jotain kuitenkin puuttuu. Ihmiset eivät heittele kaluamiaan luita lattialle ruokapöydästä eivätkä pommita toisiaan leivänkannikoilla. Eivätkä kai vielä röyhtäyttele ja päästele muitakaan luonnonääniä ruokapöydässä.

Kiinassa asuneet kertovat, että siellä röyhtäytellään reippaasti renessanssin tyyliin aterialla. Heille pitää kertoa, että heidän ei tarvitsekaan muuttaa tapojaan.

Jokin aika sitten haastateltiin erästä oikeaa puhdasoppista taistolaista, joka on (tietenkin) professorin virassa. Hän kehui, että vaikka poliittisia päämääriä ei saavutettu, tuhottiin kuitenkin porvarillinen kulttuuri. Hän hekotteli tyytyväisenä.


[Yleistä keskustelua uushuonoista tavoista. Syytetään äitejä ja isiäkin vaihteeksi. Nimimerkki Liisa moittii Blogisiskoa, joka hänen mielestään moitti taas kilttejä taistolaisia.]

Blogisisko :
Liisa,

laita silmälasit päähäsi ja lue uudestaan viimeinen kappale edellisestä viestistäni. Kerron siinä vain, mitä entinen taistolainen itse kertoi haastattelussa julkisesti tästä asiasta, joka sattuu olemaan tämän blogin varsinaisena keskustelunaiheena.

Taistolaisten ja muiden äärivasemmistolaisten toimista kirjoittavat nykyään sanomalehdet ja niistä puhutaan TV:ssä ja radiossakin ainakin ohjelmaselostusten perusteella. Niitä muistelevat kyseiset henkilöt itse, toiset ylpeillen (eräs Unkarin kansannousua seurannut ex-toimittaja, joka on kirjoittanut aiheesta kirjan ), toiset noloina tai huvittuneina omasta hölmöydestään. Niistä tullaan puhumaan ja kirjoittamaan vuosikymmeniä. Sitä et voi Sinä eivätkä muutkaan enää estää. Vaikenemisen aika meni jo.:)

[Taas yleistä keskustelua. Sitten eräs nimimerkki Joszif esitti minusta pilkkarunon. Nimerkki on uusi, mutta tyyli on tuttu jo Kiiltomadon ajoilta.)

Emäntämme kirjoitti:
10.11.2006 - 08:47
En minä Blogisisko usko, että vaikenemisen aika mihinkään olisi mennyt. Ne vain ovat eri asioita mistä nyt vaietaan.

Blogisisko
10.11.2006 - 09:55
Hyvää huomenta!
Luin juuri Hesaria (10.11.2006). Vesa Karonen kertoo (Kanavalla) siitä, kuinka suomettuminen jatkuu YLEssä.

Kyllä siellä vaietaan ihan samoista asioista kuin Kekkosen aikana.

Karonen kyselee YLEn ohjelmien perusteella, ovatko tabuja vielä seuraavat aiheet:
-Karjala ja talvisota
-Neuvostoliiton partisaanien murhaamat lapset
-Neuvostoliittolaiset miehitysjoukot Porkkalassa (_v:een 1955) jne

Karonen kirjoittaa (Sujuvaa suomettumista. - Kanavalla. HS 10.11.2006): "Modernismia seurasi postmodernismi. Suomettumista on seurannut postsuomettuminen. Arvostelua ja ilkeyksiä [viittaa Kekkosen moitteisiin NL:n arvostelusta] ei tarvitse välttää. Se sujuu ihan vaistomaisesti."

Suomettumisen kannattajat, vaikenemisen vaalijat elävät täällä blogimaailmassakin, kuten nimimerkki Liisan ja toisen tutun kommentoijan, tällä kertaa Joszifina esiintyvän runoniekan, viestit osoittavat.

Pitäisi nähtävästi osata vaieta myös muustakin lähihistoriasta kuten suomalaisten NL:n ystävien, taistolaisten ja muiden äärivasemmistolaisten teoista ja puheista. Tällä uusvaikenemisellakin ostetaan etuja. Mitähän ne ovat kirjallisissa piireissä ja Blogistaniassa?

Lisäys:
Vielä 1950-luvulla ja pitkälle 1960-luvullekin nuoret käyttäytyivät hyvin. Oikeastaan vielä 1970-luvun alussakin.

Vuosikaudet, hyvänen aika vuosikymmenet, pilkattiin Suomessa "oikeaopillisesti" kaikkea mikä liittyi ns porvarilliseen maailmaan: koteja, vanhempia, kulttuuria, uskontoa, isänmaata ja varsinkin sotaveteraaneja.

Viesti on mennyt perille ja jäljet ovat edelleen nähtävissä.

Keskustelu jatkuu.

Kieli ja sukupuoli

Me suomalaiset pääsemme hyvin vähällä, kun meillä ei ole 'he' ja 'she' pronominien vastineita. Ne ovat herättäneet paljon keskustelua englanninkielisessä maailmassa. Esimerkiksi Kanadassa julkisen puhujan tai kirjoittajan täytyi ehdottomasti sanoa "he or she" tai "she or he" 'hän' pronominia tarkoittaessaan. Puheenjohtaja oli Kanadassa 'chairperson'.

Brysselissä taas käytetään puheenjohtajasta termiä 'chair', kuten kirjoittaa alati energinen bloggaaja ja jo monivuotinen (vihreä) nettiväittelytoverini Hanhensulka, jota luulin ensin blogisiskokseni, mutta hän paljastui myöhemmin miespuoliseksi blogihenkilöksi.

Sukupuolta koskevat ilmaukset ovat suomessa kiinnostava tapaus. Meillä ollaan sitä mieltä, että on saavutettu täydellinen sukupuolten tasa-arvo. Mutta se on tapahtunut ainakin kielessä niin, että naisista on tehty miehiä: lakimiehiä, puhemiehiä, kirkkoherroja. Mutta emme voisi kuvitellakaan, että miehistä käytettäisiin vastaavia ilmauksia, esimerkiksi niin että miestä sanottaisiin vaikkapa 'seurakuntasisareksi' tai 'terveyssisareksi'.

Lue Wikipedian artikkeli Gender-neutral pronoun (eri kielissä)

Katolla

Helsinkiläisen kerrostalon katolla, originally uploaded by amnellanna.

Olen pitkään suunnitellut ottavani valokuvia Helsingistä kattoparvekkeelta.

Aamurusko marraskuussa

Olin tänään ensimmäistä kertaa ulkona pitkään aikaan ja olinkin sitten kunnolla. Menin tämän kerrostalon kattoparvekkelle ja otin sieltä kuvia. Sattui nimittäin olemaan harvinaisen kaunis valo, ja sehän ei kestä kauan.
Klikkaamalla kuvaa pääset Flickriin, jossa voit katsoa kuvia suurempina.

Naiset netissä

Naiset ovat kirjoittaneet Internetin houkutuksista ja ongelmista. K kertoo olevansa entinen blogiaddikti ja nykyinen kohtuukäyttäjä. S kertoi blogiaddiktin elämästään blogipakinassaan ja I netti-ihmissuhteen ongelmista.

Naiset ovat netissä muuallakin kuin Suomessa. Uusimmassa Writing Magazinen numerossa (Vol 12 No 10) haastatellaan toimittaja Jane Bidderiä, joka kirjoittaa romaaneja nimellä Sophie King. Hänen uusin romaaninsa Mums@Home kertoo naisista netissä. Jane Bidderin mukaan monet älykkäät naiset elävät netissä. Syynä on se, että on eräällä tavalla turvallisempaa puhua omista asioistaan netissä kuin puhua jollekin kasvotusten. Toinen syy on se, että moni nainen ei kirjoita omalla nimellä vaan nimimerkillä.

Kirjoitin jo Blogisisko 2:ssa (mm. 17.10. 2006), että ennemmin tai myöhemmin salanimet ja nimimerkitkin paljastuvat. On itsepetosta kuvitella muuta. Jane Bidder on samaa mieltä, ja hänen romaaninsa naiset saavat kokea sen. Bidder on myös sitä mieltä, että Internet-suhteet voivat köyhdyttää normaalia seuraelämää. ("It can stop people living a real life.")

Tästä voimmekin olla monta mieltä. Millä tavalla Internetissä keskusteleminen ja toimiminen eroavat "tavallisesta elämästä", jos kirjoittaa omalla nimellään? Minusta tämä on tavallista elämää aivan samalla tavalla kuin keskusteleminen, kirjeiden kirjoittaminen ja lehtien ja kirjojen lukeminen. Jatkuva salanimellä kirjoittaminen olisi minusta samaa kuin eläisi koko ajan naamiaisissa. On tietenkin verrattu nimimerkillä nettiin kirjoittamista muuhun nimimerkkikirjoittamiseen, jota vaikkapa Urho Kekkonen harjoitti.