Internet ja ihmissuhteet

Naamiot, originally uploaded by Anna Amnell.

Ystävyyttä vai puukonheittoja hymyilevien naamioiden takaa?

Facebook on ollut syynä 33%:issa avioeroista Englannissa. Näin kerrottiin viime vuoden tilastojen perusteella. Edellisenä vuonna se oli ollut syynä 'vain' vähän yli 20 prosenttiin avioeroista.
Voiko Internet vaikuttaa niin paljon ihmissuhteisiin?

Olen lukenut siitä, että nettikiusaaminen on aiheuttanut teini-ikäisten itsemurhia. Mutta miten Internet vaikuttaa meihin aikuisiin, kaikkiin, jotka käytämme sitä?

Olen ollut mukana jollain tavoin Internetissä jo vuodesta 2003. Olin järkyttynyt siitä, kuinka rajua tekstiä netissä liikkui alkuaikoina. Internet on siistiytynyt pakon edessä.

Alussahan vastustettiin ankarasti rekisteröimispakkoa ja vaatimusta nimellä kirjoittamisesta. Nyt niihin on totuttu. Alussa nimimerkin käyttö tuntui hauskalta leikiltä. Kirjoitin itsekin nimimerkillä Tiger ystävälliseen Rihmaston foorumiin, jossa keskusteltiin kirjallisuudesta. Oikea nimeni oli kyllä näkyvissä. Mutta alusta asti kirjoitin nimellä muihin kirjallisuuspalstoihin.

Blogit

Kun perustin blogin Blogisisko kesällä 2005, käytin alussa 'Blogisiskoa' nimimerkkinäkin, mutta huomasin, että on parasta käyttää nimeä. Suosittelen sitä käytäntöä kaikille, sillä laki suojelee nimeä paremmin tiukan paikan tullen kuin nimimerkkiä.( Blogisisko on nykyään rekisteröity tavaramerkki. Se on hyödyllinen suoja.)

Edelleen monissa blogeissa sekä bloggaaja että kommentoijat käyttävät nimimerkkiä tai kommentoivat anonyymeina. Usein he lienevät tuttuja keskenään Internetin ulkopuolellakin, sillä Internetissä voi valita seuransa vielä tarkemmin kuin Internetin ulkopuolella. Todellisuudessa Internetissä ollaan hyvin klikkiytyneitä. Unelma erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten kohtaamissta netissä on jäänyt unelmaksi. Voi myös sanoa, että kenenkään aika ei riitä hyvin laajaan nettiseurusteluun.

Koenko Internetin muuttaneen minua itseäni? Ehdottomasti. Olin ennen Internettiin astumistani ja alkuaikoina paljon pehmeämpi, avoimempi ja luottavaisempi ihminen kuin nyt. Olen tullut varovaiseksi. Hyvin harvat ystävistäni ovat mukana Internetissä. Osa on Facebookissa työnsä vuoksi.  Minullekin Internet on sekä työ että harrastus. Facebook merkitsee minulle ennen kaikkea kommunikointia ulkomailla asuvien ja usein matkoilla olevien lähiomaisten kanssa. Kannattaa harkita tarkoin, mitä laittaa Facebookiin. Silloin se on ihan hauska ja hyödyllinen.

 Jos jonkun avioliitto on hajonnut Facebookin vuoksi, syynä ovat olleet joko omat varomattomat kirjoitukset tai sitten juorut. Nimettömät kirjeet  eli"poison pen letters" eivät ole uusi keksintö.

Nauttikaamme blogeista ja muista Internetin hyvistä puolista niin kauan, kuin meillä on siihen varaa. Pelkään nimittäin, että nämä ilmaispalvelut eivät kestä loputtomiin. Pitäisi nähtävästi laittaa omiin blogeihinkin mainoksia. Ei niistä itselle kerry kuin pennosia, mutta ehkä ne auttaisivat Bloggeria ja muita pitämään yllä ilmaisia blogeja mahdollisimman kauan näinä taloudellisesti tiukkinakin aikoina.

Kiitos, blogiystävät. Kierrän blogeissanne aina kun ehdin. Hyvää jatkoa kesälle!

Kekkonen ja muut kivittäjät

Iisalmen entinen lyseo, originally uploaded by Anna Amnell.

Tässä rakennuksessa toimi 1900-luvun alussa Iisalmen lyseo. Sen kuuluisin oppilas lienee Urho Kekkonen.

Eräs iisalmelainen naapurimme oli samalla luokalla Kekkosen kanssa. Naapurillamme, ystävällisellä miehellä, oli otsassa iso arpi muistona siitä, kun energinen Urho-poika oli heittänyt häntä kivellä koulun pihalla osoittaakseen, kuka kukin on.

Urho Kekkonen oli varsinkin alkuaikoinaan myös innokas nimimerkkikirjoittaja. Hänen lingostaan lenteli kirpeitä mielipiteitä. Kun hän pääsi valtakunnan huippuvirkaan, hänen ei tarvinnut enää turvautua nimimerkkeihin, vaan hän pystyi lähettämään pelättyjä myllykirjeitään.

Yhteistä kivittäjille ja nimettömille tai nimimerkillä kirjoittaville nettiherjaajille ja nettikiusaajille on vallanhalu. Jos oikeaa valtaa ei ole eikä kykyä pitää puoliaan, otetaan edes kivi käteen.

Minullakin on otsassa arpi muistona kivestä, jonka eräs leikkitoveri heitti keskelle otsaani hiukan tukanrajan alapuolelle.

Koulujen ja asuinrakennusten pihat ovat nykyään asvalttia. Kiviä ei enää lentele. Mutta muita keinoja kyllä keksitään toisten kiusaamiseen ja mahdin osoittamiseen sekä kouluissa, työpaikoilla että Internetissä.

Kirjoitin kommentin samasta aiheesta Kemppisen blogiin,  jossa näyttävät tänään kommentoivan ihmiset kaikista yhteiskuntaluokista, kukin omalla tavallaan, arvonsa mukaan.

Kommenttini:

Tämä keskustelu käy yhä kiinnostavammaksi. Mieleeni tuli Urho Kekkonen, joka kävi yhden luokan lyseota Iisalmessa. Hänellä oli jo silloin kova pyrkimys valtaan. Hän saattoi ottaa kiven käteensä ja heittää sillä luokkatoveriaan, jos ei muuten sana mennyt perille.

Halu valtaan vei hänet korkeaan asemaan, vaikka häntä ei alussa arvostettu, kun hän ei ollut hienosta suvusta. Kuulin jo ensimmäisenä opiskeluvuonna vuokraisäntäni, varatuomarin perheen helsinkiläisvieraiden juoruilut Kekkosesta. Kun Kekkonen pääsi huipulle, hän ei päästänyt sinne muita, kivittäminen ja nimimerkkikirjoitukset muuttuivat pelätyiksi myllykirjeiksi.

Halu valtaan ja kokemus siitä, ettei ole arvostettu, ei tule kuulluksi saavat nykyäänkin primitiivisiä, jopa hirvittäviä muotoja. Miten kuunnella, miten neuvoa varsinkin nuorille ihmisille oikean tavan tuoda esille mielipide? Miten hillitä ihminen, joka haluaa itsevaltiaaksi, muista piittaamattomaksi kukkulan kuninkaaksi?

Blogisisko ® info

Minulla ei ole 'Blogisisko'-blogia Wordpressissä eikä ole ollutkaan.:) Sen blogin perusti tuntematon henkilö itselleen, ja se on poistettu Wordpressistä. Sen poistaa pian myös 'Blogilista.fi'. Googlessa se tulee kummittelemaan vielä jonkin aikaa. Valitan sekaannusta.

Tuon blogin perustaja havainnollistaa kuitenkin erinomaisesti syytä, jonka vuoksi olen alkujaan halunnut rekisteröidä blogini nimen ja nimimerkkini. Näyttää siltä, että tämä järjestely suojaa bloggaajaa paremmin kuin pelkkä nimimerkin tai blogin nimen vakiintunut käyttö, minkä pitäisi riittää hyvien tapojen ja lain mukaan sekä Suomessa että esimerkiksi Yhdysvalloissa. Mutta ei näytä riittävän aina Suomessa.

Toivon, että kyseisen blogin aloittaja ja käyttäjä löytää itselleen rakentavampaa tekemistä. Toivon myös, että hän löytää oman paikkansa blogimaailmassa omana itsenään. Toivon hänelle kaikkea hyvää elämässä. Tämän episodin voimme unohtaa.:)

Koska kirjoitan lapsille, en halua myöskään, että blogiani tai sen nimeä käytetään johonkin toimintaan ilman lupaani, ei ainakaan Suomessa, muita maita on mahdoton valvoa. Uskon, että muutkin ajattelevat samalla tavalla. Kuviahan voi käyttää siteeraamisoikeudella. Monet pyytävät lupaa tai ilmoittavat, että ovat ottaneet kuvan käyttöönsä. Monet ovat pyytäneet lupaa lainata tekstejä. Kannattaa lukea professori Kemppisen blogista tekstin lainaamisesta, kuvien käytöstä, copyrightista ym, sillä hän on asiantuntija.

Blogisisko ®
Päivitetty 1/2015

Blogisisko is a registered trademark 251938.
rekisterinumero 251938
sekä 'Blogisisko' että 'blogisisko'
Huom haku muuttunut!
Kirjoita kohtaan haku 'Blogisisko'/'blogisisko' tai 251938
http://epalvelut.prh.fi/web/tietopalvelu/haku

'Blogisisko ®' Blogilistalla ja muualla netissä

En ole voinut kommentoida pitkään aikaan 'Blogisisko'-nimellä, sillä nimimerkkini alkoi esiintyä muiden käytössä. Sen tähden olen väärinkäsitysten välttämiseksi jo jonkin aikaa välttänyt kokonaan kommentoimista tai kommentoinut koko nimelläni Anna Amnell (Anna-nimisiä on muitakin) tai yhdistelmällä 'Blogisisko' ja Anna Amnell. Toivon, että tilanne rauhoittuu ja palaa normaaliksi.

Hauskaa viikonloppua!

P.S. Olen huomannut, Google kääntäjä jättää yleensä yksinkertaisten lainausmerkkien sisällä olevat nimet kääntämättä. Kokeilkaa.

Lisäys: Bloggaajat voivat toimia myös yhdessä. Sellainenhan on hauskaa. 

Bloggaaminen vuonna 2005: mukana Blogisisko

Kuvassa Helsingin Sanomat Kuukausiliite marraskuu 2005. Blogisisko aloitti bloggaamisen vuonna 2005 kesäkuussa. Klikkaa kuvaa ja katso sitä suurempana. Tai lue arkistosta, jossa näet ehdotukseni ohjeista bloggaajille ym
http://files.snstatic.fi/HS/kkliite/arkisto/2005/11/


Lisätietoja alkuaikojen bloggaamisesta on esimerkiksi Hesarin suuressa bloginumerossa, jossa Hesarin nykyinen Lontoon kirjeenvaihtaja Anssi Miettinen kertoo pitämästään blogista ja havainnoistaan: Anssi Miettinen: Perustin tiedotusvälineen. Helsingin Sanomat/kuukausiliite Blogit marraskuu 2005, sivut 36-47.
Artikkelissa kerrotaan monista edelleen toimivista blogeista.


Sivulla 45 on kuva Blogger-profiilistani ja sen yläpuolella teksti " Nuorisokirjailija, joka kirjoittaa myös nimellä Blogisisko". Siinä on silloisen Blogisisko-blogini , nykyisen kotisivublogini, osoite.

Tekstissä kerrotaan, että  "Anna Amnell ehdottaa, että juttuuni tulisi lisätä aloitteleville bloggaajille tietolaatikko. Hän antaa siihen vinkkejäkin." Miettinen viittaa blogissaan olleisiin kommentteihin.
Sivulla 47 ovatkin sitten Media=blogin ja minun antamat vinkit.  Viimeisin on numero "6. Älä pelkää ilkeilyä."

Blogien määrä kasvoi nopeasti.

Lisäys 5/2013: Tänä aamuna tullut Hesarin Kuukausiliite (sivu 25) kertoo, että hs.fi julkaisee uudestaan Kuukausiliitteiden vanhoja kirjoituksia: "Nyt siellä on myös toimittaja Anssi Miettisen kirjoitus Perustin tiedotusvälineen, joka julkaistiin alun perin Kuukausiliitteen numerossa 11/2005". Miettisen kirjoitus  on nyt luettavissa Helsingin Sanomien nettisivujen "arkistojen kätköissä" osoitteessa hs.fi/kuukausiliite.  

Kommentti: Bloggaamisesta

Bloggaan, jotta tulisi kirjoitettua joka päivä. Sitä varten minulla on monta blogia, eri aiheille tai historian aikakausille omansa. Jos en kirjoita, laitan vain jonkun kuvan johonkin blogeistani.

En tarvitse välttämättä kommentteja, sillä näen mittareista, onko lukijoita käynyt. Blogit elävät vähitellen omaa elämäänsä, lukijoita käy, vaikka niihin ei kirjoita pitkään aikaan. Siinä mielessä blogit muistuttavat kirjoja.

Blogit ovat pölyallergiselle valokuva-albumi, päiväkirja, muistikirja, pöytälaatikko ja vintti, sillä ne eivät kerää pölyä. Yksityisiin blogeihin kokoan aineistoa muuhun kirjoittamiseen ja poistan sen, kun se on käytetty.

Välillä tarvitsen bloggausloman. Olenhan blogannut vuodesta 2005 asti.

Luen tämän blogin lisäksi vain muutamaa muuta blogia. Liityin Facebookiin, kun tyttäreni oli pitkällä työkomennuksella Intiassa. Luen joitakin kirjoituksiasi ääneen miehelleni.

Rekisteröi blogisi nimi ja nimimerkkisi

Lisäys: Blogisisko ® on rekisteröity tavaramerkki.

Blogisisko ®
Päivitetty 1/2015
Blogisisko (Rekisteröintitiedot)

Blogisisko is a registered trademark 251938.
rekisterinumero 251938
http://epalvelut.prh.fi/web/tietopalvelu/haku/?appNum=T201003680&regNum=251938

Huom haku muuttunut!
Kirjoita kohtaan haku 'Blogisisko'/'blogisisko' tai 251938
http://epalvelut.prh.fi/web/tietopalvelu/haku
http://www.prh.fi/fi/tavaramerkit/millainen/yksinoikeus.html

100 päivän jälkeen tunnelma oli vielä näin romanttisen juhlava. En tiennyt, miten kova ja kivinen on Internetin maailma. (10.9.2005)
Olin mukana vuonna 2005 Hesarin suuressa blogiartikkelissa. Se on nyt luettavissa myös Hesarin nettisivuilla "arkistojen kätköissä" osoitteessa hs.fi/kuukausiliite.

 Blogimaailmassa kunnioitetaan yleensä toisen bloggaajan blogin vakiintunutta nimeä.
Ensimmäinen kommentti Blogisiskona Blogisanomissa 5.6.2005, kun Blogisanomat esitteli Blogisisko-blogini, jolla oli silloin toinen osoite, mutta sieltä löydät minut nytkin.
Kommentoin nimimerkillä Blogisisko myös Pinserissä samana syksynä 28.9.2005 Blogisisko-blogista (käytän kommentissa myös kutsumanimeäni)

Ehkä blogiystäväni ihmettelevät, miksi en jakele heille Blogisisko-tunnustuksia, joita näkee blogeissa. Syy on se, että  minä en ole alkanut jaella Blogisisko-tunnustuksia enkä edes tiedä, kuka ne on aloittanut! Olen hienotunteisesti huomauttanut jo jonkin aikaa tästä asiasta, mutta se ei ole auttanut.

 Minusta ei tunnu mukavalta, että muut käyttävät Blogisisko-nimeä - toisinaan pienellä toisinaan isolla alkukirjaimella kirjoitettuna - puhutellessaan ystäviään tai kertoessaan kavereittensa monenlaisista tekemisistä. Blogisisko on tietenkin loistava nimimerkki. Olenhan keksinyt sen nimimerkikseni. Olen tietääkseni keksinyt myös suomen sanan 'blogisisko' [Jotkut sanovat, että sanaa 'blogisisko' olisi käytetty joissakin yhteisblogeissa kirjoittajien kesken jo ennen vuotta 2005. Netistä ei löydy mitään esimerkkiä asiasta, ei sanaa blogisisko ennen vuotta 2005, jolloin aloitin Blogisisko-blogin ja nimimerkin blogisisko/Blogisisko käytön]. Muissa kielissä saattaa olla vastaavia blogin nimiä, yhtä Blogipappoja, -mammoja, -veljiä, -enoja, -serkkuja - en tiedä. 

Kun kerroin ongelmastani eräälle lakimiehelle, hän neuvoi ottamaan heti yhteyttä Patentti- ja rekisterihallitukseen. Siellä lakimies vilkaisi Googleen ja neuvoi heti rekisteröimään 'Blogisiskon' ja varaamaan sen nimen tietyille alueille. Rekisteröinti on ollut jo jonkin aikaa hakuvaiheessa, siitä ovat tunnuksena kirjaimet TM blogin nimen perässä muodossa Blogisisko™ . 

Ole hyvä ja kunnioita toisten bloggaajien nimimerkkejä ja blogien nimiä.:) Tämän asian pitäisi olla selvä jo Internet-keskusteluissa, joissa voi myös rekisteröidä nimimerkkinsä ilmaiseksi.

Rekisteröi blogisi nimi ja nimimerkkisi virallisesti, jos ei muu auta.  Patentti- ja rekisterihallituksen kautta se ei ole ilmaista.
Blogin nimi, nimimerkki
Kesäkuun 2. päivänä Blogisisko-blogi on toiminut tasan kuusi vuotta.

Katsoin Googlella esim. blogia, joka nähtävästi aloitti Blogisisko-tunnusten jakelun. Sehän on kaupallinen blogi, joka käytti blogini nimeä väärin.

Olen poistanut melkein kaikki kommentit. Suurin osa oli asiattomia ja loputkin vanhentuneita.

Kommentti Parnasson blogiin

Anna Amnell/Blogisisko kirjoitti (14.04., klo 09.31.):
Jarmo Papinniemi, kirjoitat:

"WSOY mainostaa Sofi Oksasen uutta romaania tyylikkäällä lehti-ilmoituksella, joka on julkaistu ainakin tämän päivän Hesarissa.

Kirja on hyvä ja ansaitsee ilmoitukseen siteeratut luonnehdinnat 'häikäisevä' ja 'parasta kaunokirjallisuutta aikoihin'.

Mutta mainososasto on mennyt tekemään semmoisen tempun, että yksi sitaateista on otettu nimimerkillä kirjoitetusta blogikommentista."

Mielipiteeni:
Minusta tuo mainoksessa käytetty kommentti oli harvinaisen osuva. Paremmin ei olisi voitu sanoa.

Etkö voisi olla iloinen siitä, että blogiisi kommentoivat niin fiksut ihmiset, että heidän tekstinsä kelpaa merkittävän romaanin mainokseksi?

"Nimimerkin takanahan voi olla ihan kuka tahansa, joku kustantamon sisältä tai kirjailijan paras kaveri tai vaikka kirjailija itse."

Aika vahvasti ilmaistu! Eikö kommentin kirjoittajan saa selville nopeasti?

Ja lisäksi - eräs suomalainen kriitikko kirjoitti jokin aika sitten, että "kaikki tuntevat toisensa" Suomen kirjallisissa piireissä.

Ollaan kavereita, työtovereita, sukulaisia, ex-puolisoita, saman puolueen jäseniä jne.

Onko tämä muka ensimmäinen kerta, kun nimimerkkillä kirjoitettua mielipidettä pidetään arvossa?

Huomaan, että tähän blogikirjoitukseen saa kirjoittaa kommentin vain nimellä. Onko nimimerkeillä kommentoiminen lopetettu kokonaan tässä blogissa? [Kommentin kirjoittajan kohdalla näkyy vain sana 'Nimi')

Parnasson blogissa keskustellaan.

Naiset netissä

Naiset ovat kirjoittaneet Internetin houkutuksista ja ongelmista. K kertoo olevansa entinen blogiaddikti ja nykyinen kohtuukäyttäjä. S kertoi blogiaddiktin elämästään blogipakinassaan ja I netti-ihmissuhteen ongelmista.

Naiset ovat netissä muuallakin kuin Suomessa. Uusimmassa Writing Magazinen numerossa (Vol 12 No 10) haastatellaan toimittaja Jane Bidderiä, joka kirjoittaa romaaneja nimellä Sophie King. Hänen uusin romaaninsa Mums@Home kertoo naisista netissä. Jane Bidderin mukaan monet älykkäät naiset elävät netissä. Syynä on se, että on eräällä tavalla turvallisempaa puhua omista asioistaan netissä kuin puhua jollekin kasvotusten. Toinen syy on se, että moni nainen ei kirjoita omalla nimellä vaan nimimerkillä.

Kirjoitin jo Blogisisko 2:ssa (mm. 17.10. 2006), että ennemmin tai myöhemmin salanimet ja nimimerkitkin paljastuvat. On itsepetosta kuvitella muuta. Jane Bidder on samaa mieltä, ja hänen romaaninsa naiset saavat kokea sen. Bidder on myös sitä mieltä, että Internet-suhteet voivat köyhdyttää normaalia seuraelämää. ("It can stop people living a real life.")

Tästä voimmekin olla monta mieltä. Millä tavalla Internetissä keskusteleminen ja toimiminen eroavat "tavallisesta elämästä", jos kirjoittaa omalla nimellään? Minusta tämä on tavallista elämää aivan samalla tavalla kuin keskusteleminen, kirjeiden kirjoittaminen ja lehtien ja kirjojen lukeminen. Jatkuva salanimellä kirjoittaminen olisi minusta samaa kuin eläisi koko ajan naamiaisissa. On tietenkin verrattu nimimerkillä nettiin kirjoittamista muuhun nimimerkkikirjoittamiseen, jota vaikkapa Urho Kekkonen harjoitti.

Hyvä neuvo debytantille ja meille kaikille

Kuva: 120 Great Fashion Designs 1900-1950. Dover.
Eräs newyorkilainen äiti antoi debytanttityttärelleen hyvän neuvon: puhu vain sellaista, minkä voisit nähdä painettuna New York Timesin etusivulla. Tämä neuvo annettiin nähtävästi 1900-luvun alussa, mutta on hyvä vielä nyt, bloggaajillekin.

Kahdestakin syystä tässä kannattaa ajatella New York Timesia eikä esimerkiksi Helsingin Sanomia. Ensinnäkin Suomi poikkeaa edelleen mielipideilmastoltaan muista länsimaista, vaikka lähentymistä on tapahtunut. Se näkyy selvästi Hesarissa. Mutta mikään uutinen ei voi olla hätkähdyttävä lehdessä, jonka etusivu on uhrattu mainoksille. Pelkästään tuo kädenliike, sivun kääntäminen, laimentaa tunnelman lukijalta.

Jotkut ajattelevat, että nimimerkki tekee vapaaksi. Nimimerkin käyttäminen saattaa suoda julkisuuden henkilölle joksikin aikaa kirjoitusrauhan. Samoin se suojelee joissain erikoistilanteissa henkilön yksityiselämää.

Nimimerkit voivat olla myös hauskaa leikkiä, mutta lähihistoriakin kertoo, että henkilö paljastuu jossain vaiheessa nimimerkin takaa. Oikeaa demokratiaa ja sananvapautta on se, että ihminen saa ilmaista mielipiteitään nimenomaan omana itsenään. On selvää, että jokainen vastaa sanoistaan ja teoistaan.