Lunta tuli!

Korkeavuorenkatu in November, originally uploaded by amnellanna.

Tänään on taas satanut jonkin verran lunta Helsingissä, ja maailma näytti heti kauniimmalta. Tämä kuva on tosin otettu jo 14.11, mutta näkymä oli tänä aamuna samanlainen.

Klikkaamalla kuvaa pääset lumikansiooni, johon ilmestyvät myöhemmin tämän päivänkin lumikuvat.

Olen nettievakkona, sillä Elisa ei toimi ainakaan meidän talossa. Kameran lisäjohto unohtui kotiin, joten en voi laittaa tämän päivän kuvia nettiin, kuten olin aikonut.

Netitön päivä on tietenkin työkseen kirjoittavalle yhtä hyvä kuin muutkin, jos ei parempikin.

Kun ei ole vielä lunta

Näin mainostettiin Suomea Rovinjissa Kroatian Istriassa. Lumi ja kauniit kirkkomme kiinnostavat kroatialaisia. Suomi näyttää kuvassa iloiselta ja valoisalta. Mutta kun ei ole vielä lunta.

Adrianmeren seudun valo, lämpö ja värit tuntuivat ihmeen hyvältä lokakuussa. Päivä on käynyt nyt vielä lyhyemmäksi täällä Helsingissäkin, ja täytyy etsimällä etsiä valoa ja väriä. Tämä on kaamos. Kokeilen kirkasvalolamppua. Ainakin alkuun se vaikuttaa mukavalta.

Valo piristää marraskuussa

DSC03819, originally uploaded by amnellanna.

Elämää netissä 1

"Tiedän viettäväni merkittävän osan loppuelämästäni, oli se lyhyt tai pitkä, tämän pöydän ääressä tässä talossa voimistellen verkossa, ellen lue tai nuku."
Kemppinen. Jotenkin etälamauttavaa. Lauantai, marraskuu 24, 2007

Viihderomaanit ja poliittinen historia

Punainen neilikka- romaanisarja syntyi Ranskan verisestä vallankumouksesta.
Tausta on tarkoin tutkittu. http://www.blakeneymanor.com/accuracy.html

Kirjoitetaanko joskus viihderomaaneja Suomen sisällissodasta/vapaussodasta/kapinasta, niin kuin sitä nimitetään tai lähihistoriasta, 1960- ja 1970-lukujen vaikutuksista?



Kommentti 24.11. 2007

Olisi aivan ihanaa, jos tuo vaihe Suomen lähihistoriaa [1960- ja 1970-luku] voitaisiin pyyhkäistä pois noin vain. Mutta valitettavasti ei näin ole.

Historian kriisivaiheet ovat usein aiheena viihdekirjoissakin. Ajatellaan vaikkapa sarjaa "Punainen neilikka". Taustalla on verinen historia, mutta siitä syntyy historiallinen romaanisarja, joka on viihdyttänyt ihmisiä jo yli 100 vuotta.

Viimeisimmässä "Punainen neilikka" -elokuvassa olin näkevinäni vakavan pohjavireen: on traagista, kun veli taistelee veljeä vastaan, ja sisaret myös omilla keinoillaan.

Niinpä Suomen historian tragedioistakin tullaan kirjoittamaan niin kauan kuin tarinoita kerrrotaan. Ehkä kestää kuitenkin kauan ennenkuin niistä kirjoitetaan vauhdikkaita seikkailuromaaneja tai romanttista viihdettä.

Ellis Peters, naiskirjailija hänkin, kertoo eräässä historiallisessa romaanissa, Veli Cadfael-kirjassa, kuinka vanhojen soturien haavat saattavat aueta vielä vuosia taistelujen jälkeeen.

Näin on myös niissä henkisissä haavoissa, joita suomalaisiin syntyi 1960- ja 1970 -luvun Suomessa. Parantumista tapahtuisi paremmin, jos vallitsisi oikeudenmukaisuus, rehellisyys ja avomielisyys myös Suomen kirjallisessa maailmassa.

Menestyneiden viihderomaanien kirjoittajat eivät ole kana-aivoisia bimboja, vaan yleensä hyvin älykkäitä ja jopa oppineita naisia. Pidetään mielessä, että parhaat hömpän helmetkin ovat syntyneet samalla tavalla kuin muutkin aidot helmet, kärsimyksestä.

"Tuulen viemää" syntyi suuresta tragediasta, sisällissodasta. Vielä nykyään Gettysburgin kedoilla voi tuntea "veren hajun", kärsimykset ja kuoleman. Ja tuo aika vaikuttaa vieläkin Amerikan historiaan ja sen kautta maailmanhistoriaan.