Helmikuun kukat

Helmikuun kukat, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kukat odottavat tytärtä, joka tulee taas työmatkalle Suomeen.

Samoja sävyjä

Carnations 4 days later, originally uploaded by Anna Amnell.

Neilikat myöhemmin.
Klikkaa hakusanaa 'neilikat', jotta näet muita kuviani neilikoista.

Neilikat

Neilikoita on mitä ihmeellisimmissä sävyissä.
Klikkaa kuvaa, jotta näet sen suurena

Neilikat kestävät

Neilikat, originally uploaded by Anna Amnell.

Syyskuun 19. päivä kuvatuista neilkoista oli kuusi päivää myöhemmin viisi jäljellä ja nyt yli 10 päivää myöhemmin vielä kolme, vaikka en ole hoitanut niitä huolellisesti ja vaikka ne ovat olleet keittiössä hedelmävadin vieressä!.Nyt pitää opetella hoitamaan neilikoita kunnolla.

Neilikoita viikonlopuksi

Neilikat, originally uploaded by Anna Amnell.

Ensimmäiset kukat, jotka sain mieheltäni, olivat punaisia neilikoita. Olimme silloin koululaisia, ja hänen äitinsä oli neuvonut ostamaan minulle syntymäpäiväksi neilikoita, sillä ne kestävät kauan. En ollut kotona, kun hän tuli niitä tuomaan. Olin puiston toisella puolen luokkatoverini luona. Pikkusiskoni juoksi kertomaan: M tuli ja toi sinulle kukkia! Prässäsin ne neilikat kasviprässissä ja liimasin päiväkirjani väliin. Ne ovat vieläkin tallella, hienosti antiikkisen sepian sävyisinä.

Melkein viikko myöhemmin

nearly a week later, originally uploaded by Anna Amnell.

Valtava gladioluskimppu oli alussa viuhkanmuotoinen. Kukkia oli vain alaosassa. Kun ne kuihtuivat, puhkesivat latvat kukkaan. Ne ilahduttavat työpöydän reunalla. Vain yksi violetti neilikka on jäljellä.

Ystävänpäiväkukat

Neilikoissa on sävyjä.

Uusi hieno sävy

Nämä kukat kestävät, ovat kestäneet kohta kaksi viikkoa.

Olen laittanut blogiini uudet värit, sillä huomenna tyttäreni lähtee Intiaan puoleksi vuodeksi, ja hänen miehensä muutamaa päivää myöhemmin. Nämä värit kuvaavat sitä käsitystä, mikä minulla on Intiasta. Meillä ei ole paljon esineitä Intiasta, mutta jotain on, yllä oleva pöytäliina, jossa on samoja värejä. Kuvia alkaa varmaankin tulla, ja niitä ilmestyy tähän blogiinkin.

Kukkia teille, lukijat

samat kauniit kukat suurina

En ole ehtinyt kirjoittaa mitään tänne blogiini, mutta täällähän käy väkeä yhtä paljon kuin tavallisestikin, välillä enemmänkin. Kiitos käynneistä. Mittarissa on jo yli 190 000. Se on Blogisisko-blogin Statcounter mittari, joka on ollut yhteinen Blogisisko 1-3: lle, jotka olivat aikaisemmin erillään (muut mittarit ovat olleet kullekin erikseen). Jo silloin huomasin, että vanhoja kirjoituksiani luetaan yhtä paljon kuin uusimpia. Kaikkien uusien bloggaajien kannattaa muistaa, että Blogilista ei anna todellista kuvaa lukijamäärästä. Siksi on tärkeää olla mittari blogissa. Kannattaa valita kunnollinen mittari, jotta ei käy niin kuin minullekin on käynyt useita kertoja, mittari on pettänyt (palvelu lakannut), ja on pitänyt aloittaa alusta.

Neilikat kestävät, ja niitä saa nykyään monissa kauniissa väreissä. Minulla on erityinen suhde neilikoihin, sillä neilikoita olivat ensimmäiset kukat, jotka mieheni minulle toi syntymäpäiväksi. Ne olivat tummanpunaisia, mutta eivät yhtä tummaa punaista kuin yllä olevassa kuvassa olevat. Tuo on uusi väri.

Olimme siihen aikaan koululaisia, ja mieheni kertoi, että hänen äitinsä neuvoi ostamaan neilikoita, sillä ne kestävät kauan. Laitoin ne tummanpunaiset neilikat kirjan väliin muutaman päivän päästä, ja kiinnitin ne päiväkirjani sivulle, kun ne olivat kuivuneet. Hyvin ovat ne neilikat kestäneet, vaikka päiväkirjakin on kadonnut, neilikkasivu on yhä tallella. Kukat ovat muuttuneet antiikin ruskeiksi.

Viihderomaanit ja poliittinen historia

Punainen neilikka- romaanisarja syntyi Ranskan verisestä vallankumouksesta.
Tausta on tarkoin tutkittu. http://www.blakeneymanor.com/accuracy.html

Kirjoitetaanko joskus viihderomaaneja Suomen sisällissodasta/vapaussodasta/kapinasta, niin kuin sitä nimitetään tai lähihistoriasta, 1960- ja 1970-lukujen vaikutuksista?



Kommentti 24.11. 2007

Olisi aivan ihanaa, jos tuo vaihe Suomen lähihistoriaa [1960- ja 1970-luku] voitaisiin pyyhkäistä pois noin vain. Mutta valitettavasti ei näin ole.

Historian kriisivaiheet ovat usein aiheena viihdekirjoissakin. Ajatellaan vaikkapa sarjaa "Punainen neilikka". Taustalla on verinen historia, mutta siitä syntyy historiallinen romaanisarja, joka on viihdyttänyt ihmisiä jo yli 100 vuotta.

Viimeisimmässä "Punainen neilikka" -elokuvassa olin näkevinäni vakavan pohjavireen: on traagista, kun veli taistelee veljeä vastaan, ja sisaret myös omilla keinoillaan.

Niinpä Suomen historian tragedioistakin tullaan kirjoittamaan niin kauan kuin tarinoita kerrrotaan. Ehkä kestää kuitenkin kauan ennenkuin niistä kirjoitetaan vauhdikkaita seikkailuromaaneja tai romanttista viihdettä.

Ellis Peters, naiskirjailija hänkin, kertoo eräässä historiallisessa romaanissa, Veli Cadfael-kirjassa, kuinka vanhojen soturien haavat saattavat aueta vielä vuosia taistelujen jälkeeen.

Näin on myös niissä henkisissä haavoissa, joita suomalaisiin syntyi 1960- ja 1970 -luvun Suomessa. Parantumista tapahtuisi paremmin, jos vallitsisi oikeudenmukaisuus, rehellisyys ja avomielisyys myös Suomen kirjallisessa maailmassa.

Menestyneiden viihderomaanien kirjoittajat eivät ole kana-aivoisia bimboja, vaan yleensä hyvin älykkäitä ja jopa oppineita naisia. Pidetään mielessä, että parhaat hömpän helmetkin ovat syntyneet samalla tavalla kuin muutkin aidot helmet, kärsimyksestä.

"Tuulen viemää" syntyi suuresta tragediasta, sisällissodasta. Vielä nykyään Gettysburgin kedoilla voi tuntea "veren hajun", kärsimykset ja kuoleman. Ja tuo aika vaikuttaa vieläkin Amerikan historiaan ja sen kautta maailmanhistoriaan.

Historialliset romaanit. Kommentti

Jos Hietamies/Hirvisaari kirjoittaisi englanniksi, hän olisi maailmankuulu. Juuri sellaisia rauhallisesti eteneviä, paksuja historiallisia romaaneja luetaan paljon. Karjala ja Itä-Suomi voisivat kiinnostaa kansainvälistä lukijaa yhtä hyvin kuin mikä hyvänsä paikka.

Utrio on tehnyt romaaneillaan valtavan urotyön keskiajan popularisoijana. On hyvin mielenkiintoista verrata hänen historiallisia romaanejaan muiden maiden vastaaviin kirjoihin.

Hänen otettaan sanotaan feministiseksi, mutta se on minusta usein enemmänkin miehinen ja nyky-pohjoismainen, tai ainakin feminismin eri aaltoa kuin esimerkiksi A.S. Byattilla. Ero tulee erittäin selvästi esille, jos verrataan Utrion ja ranskalaisen arkeologin Jeanne Bourin'in romaanien keskiajan naiskuvaa ja perheen kuvausta.

Minusta paljon lukevan aikuisen ihmisen kirjallinen maku on hyvin yksilöllinen, ja se voi vaihdella eri ikäkausina. Politiikka vaikuttaa luonnollisesti kirjalliseen makuun. Onhan kirjassa kyse aina maailmankuvasta.

Vasemmistolaista maailmankuvaa pidetään Suomessa kirjallisissa piireissä "luonnollisena", sitä ei saa edes sanoa poliittiseksi, mutta esimerkiksi Waltariin suhtaudutaan usein torjuvasti.



Lisäys:
Muistelen haikeana kouluaikoja, jolloi luin kirjan päivässä niin kuin Sedis kertoi jokin aika sitten tyttärensä tekevän.

Seuraava kommentti samassa keskustelussa. Talteen tännekin:

Hyvä Salla,

tuo "typerä idealismi ja show" oli hyvin vakava asia aikanaan ja sillä on seurauksia edelleen varsinkin Suomen kultturielämässä.

Minustakin olisi ihanteellista, jos kirjailijoita ja taiteilijoita yleensäkin kohdeltaisiin jo 2000-luvun Suomessa oikeudenmukaisesti riippumatta heidän poliittisista, uskonnollisista ja muista mielipiteistään.

Yksityiset kirjallisuudenystävät niin usein onneksi tekevätkin. Jokainen valitsee tietenkin lempikirjailijansa makunsa mukaan, ja siihen vaikuttavat monet asiat, joista kaikkia ei ehkä edes tiedosta.

Politiikka tulee mielestäni esille nykyään lähinnä siinä, että suositaan omia entisiä ja nykyisiä puoluetovereita ja jopa heidän jälkeläisiään. Joku voisi nyt laulaa vasemmistokulttuurin 20 perheestä.

Haastattelut ja kirja-arvostelut heistä ovat ainakin Hesarissa usein kuin hurmaantuneita pyhimyskertomuksia. Kansa muriseee myös kirjallisuuspalkinnoista, mutta kirjailijat ja taiteilijat eivät yleensä uskalla sanoa mitään siinä pelossa, että heitä syrjitään. Osmo Rauhala on eräs niitä harvoja tunnettuja taiteilijoita, jotka ovat uskaltaneet puhua asiasta julkisesti.

Kommentti 24.11. 2007

Olisi aivan ihanaa, jos tuo vaihe Suomen lähihistoriaa voitaisiin pyyhkäistä pois noin vain. Mutta valitettavasti ei näin ole.

Historian kriisivaiheet ovat usein aiheena ns. hömpässäkin. Ajatellaan vaikkapa sarjaa "Punainen neilikka". Taustalla on verinen historia, mutta siitä syntyy historiallinen romaanisarja, joka on viihdyttänyt ihmisiä jo yli 100 vuotta.

Viimeisimmässä "Punainen neilikka" -elokuvassa olin näkevinäni vakavan pohjavireen: on traagista, kun veli taistelee veljeä vastaan, ja sisaret myös omilla keinoillaan.

Niinpä Suomen historian tragedioistakin tullaan kirjoittamaan niin kauan kuin tarinoita kerrrotaan. Ehkä kestää kuitenkin kauan ennenkuin niistä kirjoitetaan vauhdikkaita seikkailuromaaneja tai romanttista viihdettä.

Ellis Peters, naiskirjailija hänkin, kertoo eräässä historiallisessa romaanissa, Veli Cadfael-kirjassa, kuinka vanhojen soturien haavat saattavat aueta vielä vuosia taistelujen jälkeeen.

Näin on myös niissä henkisissä haavoissa, joita suomalaisiin syntyi 1960- ja 1970 -luvun Suomessa. Parantumista tapahtuisi paremmin, jos vallitsisi oikeudenmukaisuus, rehellisyys ja avomielisyys myös Suomen kirjallisessa maailmassa.

Menestyneiden viihderomaanien kirjoittajat eivät ole kana-aivoisia bimboja, vaan yleensä hyvin älykkäitä ja jopa oppineita naisia. Pidetään mielessä, että parhaat hömpän helmetkin ovat syntyneet samalla tavalla kuin muutkin aidot helmet, kärsimyksestä.

"Tuulen viemää" syntyi suuresta tragediasta, sisällissodasta. Vielä nykyään Gettysburgin kedoilla voi tuntea "veren hajun", kärsimykset ja kuoleman. Ja tuo aika vaikuttaa vieläkin Amerikan historiaan ja sen kautta maailmanhistoriaan.

Kestäviä neilikoita

Ostin nämä neilikat yli viikko sitten. Niistä sai varsia lyhentämällä vielä mukavan kimpun.

Richard E Grant on mielestäni paras Punainen neilikka

Kiinnostuin Punaisen neilikan esittäjästä, Richard E Grantista.

Richard E Grant (Richard Grant Esterhuysen) on allerginen alkoholille, ei tupakoi, kerrotaan heti alkuun. Hän on syntynyt ja kasvanut Swazimaassa, ja pitää itseään edelleen swazimaalaisena. Hänen esivanhemmissaan on ollut hollantilaisia, mahdollisesti unkarilaisia ja afrikkalaisia. Grant on näytellyt lukuisissa elokuvissa. Hänellä on ammattitaitoa ja muuntumiskykyä, sillä mikään hänen aikaisemmista rooleistaan ei tullut mieleen, vaikka olen nähnyt monet noista elokuvista.

Elokuva "Wah, Wah" kertoo Richard E Grantin lapsuudesta Swazimaassa (artikkeli Guardian-lehdessä)

Punainen neilikka kirpputorilta

I found at the flea market, originally uploaded by amnellanna.

Mitä löytyikään Hietalahden kirpputorilta? Nyt voin lukea tämän kirjan ja pohtia, mikä on "paroonitar" Orczyn suuren menestyksen salaisuus.

Kirja on vuodelta 1935.

Myöhemmin:

Kirjan erikoisuus on kiinnostava päähenkilö. Turhamaiselta, typerältä ja laiskalta vaikuttava ylhäisaatelistoon kuuluva seurapiirikeikari onkin peloton ja älykäs mies, joka asettaa henkensä vaaraan pelastaakseen muita. Taustalla Ranskan vallankumous.

Punainen neilikka tulee taas

Punainen neilikkA (Scarlet pimpernel)
Wildflowers. Dover.

Tänään 17.5.2007 alkaa Punainen neilikka, 12-osainen TV-sarja historian, jännityksen ja romantiikan ystäville. (FST 5 klo 20.25 - 21.10) Punainen neilikka (Anagallis arvensis) oli Ranskan rojalistien tunnus vallankumouksen aikana. Noista verisistä ajoista kirjoitti paronitar Orczy seikkailusarjan vähän yli sata vuotta sitten.

"Punaisesta neilikasta" on tehty elokuvia ja musikaali.
The Blakeney Manor –on Punaisen neilikan kotisivut. Minun suosikkini on se Punainen neilikka -sarja, jota näytettiin pari vuotta sitten Suomen TV:ssäkin. Kirjoja en ole koskaan sattunut lukemaan.

Koko sarja on saatavissa myös uusina painoksina, ainakin englanniksi. Se on ollut myös Gutenbergin sivuilla.



Klikkaa hakusanoja löytääksesi muita kirjoituksia samasta aiheesta.

Punainen neilikka. 100-vuotias sankari. The Scarlet Pimpernel.

Picture of scarlet pimpernel:
Wildflowers. Dover.
Punainen neilikka (Anagallis arvensis) oli Ranskan rojalistien tunnus vallankumouksen aikana. Noista verisistä ajoista kirjoitti paronitar Orczy seikkailusarjan, joka täytti viime vuonna 100 vuotta. Valepukuinen sankari pelastaa ranskalaisia giljotiinin kidasta. Punainen neilikka elää ja kukoistaa. Hänestä on tehty elokuvia ja tuore musikaali.
The Blakeney Manor –on Punaisen neilikan kotisivut. Minun suosikkini on se Punainen neilikka -sarja, jota näytettiin vuosi pari sitten Suomen TV:ssäkin.

Nyt vaan lukemaan Punaista neilikkaa Gutenbergin sivuilta. Koko sarja on saatavissa myös uusina painoksina.
Punainen neilikka -sarjalla on tarkkaan tutkittu  historiallinen tausta. Kirja kertoo Ranskan vallankumouksen ajan tunnetuista henkilöistä.
Kukan nimi on suomeksi peltopuna-alpi, nykyään peltopunka.