Hallatar, jonka miellyttävää blogia luen säännöllisesti, kertoo tänään mielenkiintoisen asian, joka oli ainakin minulle uutta:
"Ne, joilla on koulussa uskontoa, joutuvat menemään jo
aikaisin opintielle tänään. Nää [et-oppilaat] saavatkin lekotella. =)
Muut luokkakaverinsa menevät Marskin patsaalle
laulamaan virsiä, ilman pipoja, ja saavat flunssan.
Näin tapahtuu joka vuosi."
Hyvin kiinnostava tilanne. On otettu kouluissa et-opetuksessa tuollainen enemmistön kulttuurin välttämisen linja. Mutta eikö se tee maailmaa aika kapeaksi, kun suurin osa maailman väestöstä tunnustaa jotain uskontoa? Ja lukevathan suomalaiset kristittyjen perheiden lapset äidinkielen ja vieraiden kielten tunneilla sekä kotonaan ateistististen tai muita uskontoja tunnustavien kirjailijoiden tekstejä ja kuuntelevat diskoissa, radiosta ja TV:stä heidän musiikkiaan jne. Perheissä luetaan satuja ja antiikin tarinoita, joissa on edustettuina hyvin monenlaisia maailmankatsomuksia, ja sitä pidetään hyvänä asiana. Ahdasmielisiä perheitä paheksutaan.
Entä taidegalleriat ja museot? Nehän ovat täynnä eri uskontojen inspiroimaa taidetta yhtä hyvin kuin uskonnottomien tekemää taidetta. Suuri osa maailman kulttuuria jää näkemättä ja kokematta, jos lukee, kuuntelee ja katselee vain oman ideologiansa tuotteita ja osallistuu vain oman ryhmänsä tilaisuuksiin.
Pitäisimme hyvin ahdasmielisinä ihmisiä, jotka kieltäisivät kaiken juhlimisen muiden kuin oman uskontonsa kannattajien kanssa tai kieltäisivät kaiken kirjallisuuden ja muun kulttuurin, joka kertoo muusta kuin heidän uskontonsa ajatuksista.
Vaikka olen itse kristitty, olen ollut hindutemppelissä ja monissa moskeijoissa. Minusta se on ollut mielenkiintoista ja avartanut maailmaani. Minulla on ikoneita, vaikka en ole ortodoksi ja kerään eri uskontojen esineistöä. Vaikka en ole vasemmistolainen, pidän kovasti myös Castron kaverin García Márquezin romaaneista ja luen blogeja, joiden kirjoittajat ovat ihan eri mieltä kuin minä politiikasta tai uskonnoista.
Mitä mieltä te olette?
My very old blog. Vuodesta 2005-
keskiviikkona, joulukuuta 05, 2007
Tali-Ihantala 1944
Elokuva Tali Ihantala 1944 on osa Suomi 90 -juhlavuotta.
Tali-Ihantala on mielestäni visuaalisesti erittäin hienostunut, vähäeleinen elokuva tuosta Pohjoismaiden historian suurimmasta taistelusta, joka pelasti Suomen itsenäisyyden. Hyvin realistinen ja hyvin suomalainen elokuva. Unohtumattomia kohtauksia kuten maalausmainen panoraama lopputaistelun savupilvistä, jotka kohoavat taivaalle.
Vasta tämän elokuvan nähtyäni tajusin, miten vähältä piti, ettei Neuvostoliitto valloittanut Suomea. Kiinnostava yksityiskohta on se, että eräs Tali-Ihantalan puolustustaistelun teini-ikäisistä sotasankareista oli Reino Lehväslaiho, josta tuli aikuisena eräs Suomen suosituimpia kirjailijoita.
Tämä elokuva auttoi minua ymmärtämään entistä paremmin myös enojani, jotka joutuivat teini-ikäisinä sotaan.
Lue, mitä Turun Sanomat kirjoittaa tästä elokuvasta.
The Battle of Tali-Ihantala
maanantaina, joulukuuta 03, 2007
Philip Pullman: Kultainen kompassi
UUTTA:
Kalliiksi tullut Kultainen kompassi ei menesty. Jatko-osien tekeminen joudutaan unohtamaan.
Kultainen kompassi on taloudellinen katastrofi
Helsingin Sanomat kirjoittaa, että kaupalliset tekijät ovat vaikuttaneet Kultainen kompassi -elokuvan näyttelijöiden valintaan. International Herald Tribune kertooKultainen kompassi-elokuvan arvostelussa , että kaupalliset paineet ovat vaikuttaneet moneen muuhunkin asiaan tässä elokuvassa.
Käsikirjoituksen tekijäksi valittiin alussa näytelmäkirjailija Tom Stoppard. Kun hänen hänen käsikirjoituksensa ei toimnut, uudeksi käsikirjoittajaksi otettiin Chris Weitz, jolla ei ole paljon kokemusta elokuvista ("About a Boy" veljensä kanssa ja "American Pie"). Hänestä tuli myös Kultaisen kompassin ohjaaja, vaikka hän kieltäytyi välillä. Tuottaja kertoo International Herald Tribunen mukaan, että "tällaiseen projektiin ei haluttukaan huippuohjaajaa, vaan joku jolle se kelpaisi ("someone who's a little hungry").
Tolkienin ja varsinkin C.S. Lewisin kirjoista tehdyistä elokuvista kirjoitettaessa mainitaan aina kirjoittajien uskonto ja sen vaikutus. Olisi asiallista ja rehellistä kertoa lukijoille, että Pullman on aktiivinen ateisti, "the British Humanist Association" ja "the National Secular Societyn" jäsen. Pullman on lisäksi ilmoittanut, että hänen kirjansa kertovat "Jumalan tappamisesta" ("My books are about killing God.").
Onkin sanottu, että Philip Pullman : Kultainen kompassi on "vastaus ateistin rukoukseen, jos ateisti rukoilisi". Nimimerkki HS kirjoittaa Vapaa-ajattelijoiden keskustelupalstalla: "-- Philip Pullmanin His Dark Materials -trilogiaa (myös suom.), jota on kutsuttu, eikä aivan syyttä, siksi suureksi ateistiseksi fantasiateokseksi katolisen Sormusten herran ja protestanttisen Narnian rinnalla."
Pullman-faneille voi olla yllätys, että elokuva ei lopukaan samalla tavalla kuin vastaava kirja, jossa päähenkilön vihdoinkin löytämä isä julistaa ryhtyvänsä taisteluun Jumalaa vastaan. Ohjaaja myöntää, että valtava kaupallinen paine ("tremendous marketing prssure") vaikutti siihen, että elokuvaan piti saada hauska ja onnellinen loppu.
Kultainen kompassi- elokuva-arvostelu (engl.)
Kalliiksi tullut Kultainen kompassi ei menesty. Jatko-osien tekeminen joudutaan unohtamaan.
Kultainen kompassi on taloudellinen katastrofi
Helsingin Sanomat kirjoittaa, että kaupalliset tekijät ovat vaikuttaneet Kultainen kompassi -elokuvan näyttelijöiden valintaan. International Herald Tribune kertooKultainen kompassi-elokuvan arvostelussa , että kaupalliset paineet ovat vaikuttaneet moneen muuhunkin asiaan tässä elokuvassa.
Käsikirjoituksen tekijäksi valittiin alussa näytelmäkirjailija Tom Stoppard. Kun hänen hänen käsikirjoituksensa ei toimnut, uudeksi käsikirjoittajaksi otettiin Chris Weitz, jolla ei ole paljon kokemusta elokuvista ("About a Boy" veljensä kanssa ja "American Pie"). Hänestä tuli myös Kultaisen kompassin ohjaaja, vaikka hän kieltäytyi välillä. Tuottaja kertoo International Herald Tribunen mukaan, että "tällaiseen projektiin ei haluttukaan huippuohjaajaa, vaan joku jolle se kelpaisi ("someone who's a little hungry").
Tolkienin ja varsinkin C.S. Lewisin kirjoista tehdyistä elokuvista kirjoitettaessa mainitaan aina kirjoittajien uskonto ja sen vaikutus. Olisi asiallista ja rehellistä kertoa lukijoille, että Pullman on aktiivinen ateisti, "the British Humanist Association" ja "the National Secular Societyn" jäsen. Pullman on lisäksi ilmoittanut, että hänen kirjansa kertovat "Jumalan tappamisesta" ("My books are about killing God.").
Onkin sanottu, että Philip Pullman : Kultainen kompassi on "vastaus ateistin rukoukseen, jos ateisti rukoilisi". Nimimerkki HS kirjoittaa Vapaa-ajattelijoiden keskustelupalstalla: "-- Philip Pullmanin His Dark Materials -trilogiaa (myös suom.), jota on kutsuttu, eikä aivan syyttä, siksi suureksi ateistiseksi fantasiateokseksi katolisen Sormusten herran ja protestanttisen Narnian rinnalla."
Pullman-faneille voi olla yllätys, että elokuva ei lopukaan samalla tavalla kuin vastaava kirja, jossa päähenkilön vihdoinkin löytämä isä julistaa ryhtyvänsä taisteluun Jumalaa vastaan. Ohjaaja myöntää, että valtava kaupallinen paine ("tremendous marketing prssure") vaikutti siihen, että elokuvaan piti saada hauska ja onnellinen loppu.
Kultainen kompassi- elokuva-arvostelu (engl.)
sunnuntai, joulukuuta 02, 2007
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)