Photo Friday: 'Self-Portrait 2008'.

The shadows of my husband and and me on grass in early spring.

Terapeuttista tekstiä

"Iltalehti arvioi pääkirjoituksessaan, että Halosen käyttämä iskulause koko kansan presidentistä mureni entisestään nimityskiistan takia. Pääkirjoituksen mukaan hän leimautuu nyt yhä enemmän vain vasemmiston valtionpääksi." (Henkäys menneisyydestä/HS/Muut lehdet 17-8.2008)

Mutta me suomalaisethan saimme nähdä konkreettisesti punaista jo samana päivänä, jolloin tämä henkilö valittiin presidentiksi. Kansan eheyttäjää emme saaneet. Suomalainen lehdistö on suhtautunut kriittisesti myös Halosen toimimattomuuteen Kaukasian tilanteessa.

Vieraskynässä kirjoittaa Kaukasian tilanteen historiallisesta taustasta Hanna Smith, joka on tutkija Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa.

Valokuvaamossa

Teini-ikäinen tätini päätti viedä minut eräänä kesänä valokuvaan. Ensimmäiseksi hän pesi hiukseni, leikkasi otsatukkani ja puki päälleni kauniin mekon. Jotta näyttäisin vielä hienommalta, hän päätti piipata tukkani kiharoille. Mutta piippausrauta ei ehtinyt kuumentua kunnolla, siksi kiharat jäivät puolitiehen. Sitten vaan kiireesti valokuvaamoon.

Meillä molemmilla oli uudet paperinarusta tehdyt kengät. Ne olisivat kuluneet liiaksi kadulla kävellessä, joten tätini kantoi meidän kummankin kengät kädessään valokuvaamoon asti.

Samuel Lehtolan (1892 - 1969) valokuvaamo oli Riistakadun mäessä lähellä Kauppatoria, ja valokuvaaja oli pienikokoinen mies, jolla oli köyryselkä, sillä hän oli Henri de Toulouse-Lautrecin lailla joutunut johonkin onnettomuuteen lapsena. Hän oli taitava valokuvaaja, jonka studioon tultiin toisilta paikkakunniltakin kuvattavaksi.

Sain upouudet narukengät jalkaani, käsilaukun käteeni ja istuin korkealle tuolille lampaannahkan päälle.
- Näkyykö laukku? kysyin valokuvaajalta, joka oli kätkeytynyt mustan kankaan sisälle.

Minua käytettiin tällä samalla valokuvaajalla useitakin kertoja. Muutamat valokuvat katosivat, ja uusia ei ole voitu hankkia tilalle, sillä tietämäni mukaan lopettaessaan liikkeensä tämä valokuvaaja oli tuhonnut kaikki negatiivit ja valokuvalevyt.

Lauantai-illan sumu

 

Johanneksenpuisto

Luterilaisuudessa ei ole kuvakieltoa

Michelangelon "Aatamin luominen" Sikstiiniläiskappelissa Roomassa lienee kuuluisin kristillinen maalaus Jumalasta.

Tämän päivän Helsingin Sanomissa on hieno artikkeli, joka käsittelee myös kirkkoja ja kirkkotaidetta.(Tarja Saarivuori: "Rajaseudun rauhassa". HS/Meno ja paluu. 16.8.2006) Siinä on kuitenkin eräs kohta, joka voi johtaa väärinkäsityksiin:

"Varsinainen harvinaisuus on kirkon aseseinällä oleva maalaus, jossa Jumalalla on kasvot. Maalaushan uhmaa Raamatun kuvakieltoa." ("Sadan enkelin kirkossa Jumalalla on kasvot.")

Kirjoittaja viittaa tässä Vanhan Testamentin kuvakieltoon, mutta kuvakieltoa ei ole katolisessa, ortodoksisessa eikä myöskään luterilaisessa kirkossa. Sitä pidetään vanhentuneena juutalaisena määräyksenä. Sitä vastoin Calvin otti kuvakiellon kymmenen käskyn sääntöihin, ja se johti laajoihin kuvain hävityksiin. Osa protestanteista seuraa Calvinia tässä asiassa, mutta eivät luterilaiset.

Luterilaisessa Katekismuksessa on jätetty pois kuvakielto, ja käskyjen luku saadaan kymmeneksi jakamalla viimeinen käsky kahteen osaan. (2. Moos. 20:4)