sunnuntai, elokuuta 08, 2010

Anne Rice ja uskonto


New Orleans, originally uploaded by Anna Amnell.
Olen poistanut edellisen kirjoituksen, sillä en tiedä, mitä Rice oikein tekee. Ainakin hänestä puhutaan.

Faktoja: Rice erosi katolisesta kirkosta teini-ikäisenä, mutta liittyi siihen takaisin, kun tapahtui monia traagisia tapahtumia: avomies kuoli, tytär kuoli leukemiaan, Rice oli itse kuolemansairas.

Hän kirjoitti Christ the Lord -romaanit, joista olen lukenut yhden, ja se oli hyvä. Rice osaa kuvata toiseutta, erilaisuutta, yliluonnollisia asioita.

Hän muuttui viime vuosina kriittiseksi katolista kirkkoa kohtaan. Siihen saattaa vaikuttaa mm se, että hänen kirjailijapoikansa on homoseksuaali.

Mutta hän ei ole hyljännyt kristinuskoa, vaikka katsoo, ettei voi enää kuulua mihinkään organisoituun kristillieen kirkkoon. Kaikkihan voi muuttua, kun on muuttunut jo monta kertaa. Rice pysyy uutisena.

Hän sanoo näin uskonnosta:
"My faith in Christ is central to my life. My conversion from a pessimistic atheist lost in a world I didn't understand, to an optimistic believer in a universe... created ...and sustained by a loving God is crucial to me. But following Christ does not mean following His followers. Christ is infinitely more important than Christianity and always will be, no matter what Christianity is, has been or might become." 
Kuvassa New Orleansin hautausmaa. Kuva otettu etelävaltoihin tehdyllä matkallamme. 

Anne Ricen haastattelu. Arvostaa luterilaisia.:)
Why reject Cristianity totally? There are also other Christian churches. Anne Rice could become e.g. Anglican.
8/7/2010 6:12:13 AM
Kommenttini eräässä blogissa eilen, ennen kuin kuulin huhusta/ironisesta kirjoituksesta, että Rice olisi liittynyt anglikaaniseen kirkkoon.

lauantaina, elokuuta 07, 2010

Väriä elämään


joy, originally uploaded by Anna Amnell.

Peritty maljakko, tuliaisia sisältänyt paperikassi ja ystävän puutarhasta saadut kukat kertovat minulle kolmesta minulle läheisestä henkilöstä.

torstaina, elokuuta 05, 2010

Rakastettava kissa


Pyry Lohjansaaressa, originally uploaded by Anna Amnell.

Ystäväni Pyry suostui muutamaan kuvaan. Sitten oli kiire seikkailuihin.

Töölö, talo on saanut väriä

Etu- ja Taka-Töölön rajamailla sijaitseva kerrostalo oli ennen ankean likaisenharmaa. Nyt se on saanut kauniin vihertävän sävyn, joka liittää sen ainakin minun mielestäni töölöläiseen pohjoisen uusklassisimin aikaan, 1920-lukuun.

Englanti siivoaa pois rumia rakennuksia


Yllä Belgrad, kuva: Anna Amnell
(Siellä eivät olleet riistokapitalistit liikkeellä, ks kommentit)

 Nämä rakennukset eivät ole Lontoosta, vaan Belgradista, jossa kävin toukokuussa. Mutta näistä rakennuksista voitaisiin sanoa Lynsey Hanleyn sanoin: "Ne imevät elinvoiman, kuihduttavat toivon ja kunnianhimon ja vetävät mukanaan nihilismiin ja välinpitämättömyyteen." (Kimmo Laakso: Puskutraktori on lääke huonoon oloon. Helsingin Sanomat/Kulttuuri  torstaina 5.8.2010)

Samaa voi sanoa suomalaisista persoonattomista talohirviöistä. Älkää puhuko enää, että kysessä on kapitalistien ahneus. Takana on tietoinen ideologia, sosialistinen ideologisen "terveyden periaate".

Kimmo Laakso kertoo tänään Hesarissa siitä, miten Lontoo siivoaa sosialistisen ideologian mukaisesti rakennettuja kaupunginosia puskutraktorilla.

Vuonna 1947etsittiin brittiläiseen kunnalliseen kerrostalorakentamiseen ideoita Ranskasta. Arkkitehtijoukko matkusti Marseilleen  katsomaan sveitsiläisen Le Corbusierin suunnittelemia 'asumisyksikköjä', joissa yksilölliset piirteet oli karsittu minimiin. Glasgow'ssa asui 70% asukkaista 1970-luvulla kunnallisissa vuokra-asunnoissa. Millaisissa?

Kerrostalojen piti olla "terveellisiä niin ruumiillisesti, kuin poliittisestikin. Niiden piti minimoida yksityisomistukseen liitetty erottautumispyrkimys ja turha krääsä. "

London SE1 Community Website

Englanti seurasi Skotlantia tässä aatteessa. Syntyi mm lontoolainen Heygaten lähiö, jonka karmeutta voi ihailla vaikkapa katsomalla elokuvaa Harry Brown, jossa näyttelee Sir Michael Caine  tai Clint Eastwoodin tänä vuonna valmistunutta elokuvaa Hereafter. Cane asui Heygaten alueella 1940-luvulla ja on iloinen siitä, että se puretaan.

Sosialistinen rakentamisen ideologia alkoi rapistua Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Nyt puretaan ja rakennetaan uutta.



Lisää Brlgradia. Samanlaisia talohirviöitä näkee muuallakin entisessä "Itä-Euroopassa". myös mm Krakowassa.

Le Corbusier(linkki ei toiminut enää). hyvää ja pahaa. Väri auttaa tekemään moderneista "kanahäkeistäkin" yksilöllisiä. Värillä voitaisiin luoda iloa Suomen lähiöihinkin! Tätä tapahtuu jo Töölössä.

 P.S.
Olen itse asunut koko ikäni vuokra-.asunnoissa, osan elämästäni työsuhdeasunnoissa. Olen onnellinen siitä, että sain viettää lapsuuteni vaatimattomissa mutta yksilöllisesti ja kauniisti rakennetuissa taloissa, joiden taustalla oli pitkä rakentamisen perinne. Lastemme ollessa pieniä, perinne oli todella pitkä - asuimme Suomenlinnassa (Viapori) ränsistyneessä 1700-luvun Nooakin arkissa, jota muistelemme yhä lämmöllä.