Kommentteja kirjoittamisesta

kommentti luovuuskäsityksistä:


--tuntuu siltä, että nuo kaksi luovuuskäsitystä täydentävät toisiaan.

Kirjailijalle sanotaan usein, että on varmaankin "ihanaa saada kirjoittaa". Sanojalla on usein lisäksi puolihurmaantunut ilme. Tuntuu kamalalta sanoa hänelle, että kirjoittaminen on vain työtä, usein hyvinkin raskasta. On aikoja jolloin toivoo, että ei olisi koskaan nähnyt yhtään kirjaa!

Onneksi on myös aikoja, jolloin kirjoittaminen on "ihanaa". Tekstiä syntyy helposti, se tuntuu kumpuavan jostain sisältä kuin itsestään. Kun näkee itsensä peilistä, naamalla on juuri tuollainen Cameron-ilme.:)

Olen lukenut siitä, kuinka helppoa runojen kirjoittaminen saattoi olla Eino Leinolle. Leikkiä. Kuitenkin hän oli monesti masentunut ja synkkä.

Ihmettelen sitä, miten niin monet jaksavat kirjoittaa vuodesta toiseen paksuja romaaneja, jotka käsittelevät raskaita aiheita. Ammattitaitoahan se on. Tietenkin ohut kirja voi olla täynnä tiivistettyä kokemusta, vuosien kärsimyksestä syntynyt, niin kuin helmi tai timantti.

On hyvä, että pidetään kirjoittamisen kursseja. Uskon, että kirjoittaminen on käytännössä käsityötä, jonka oppii vähitellen. Mutta kirjoittamisen oppaista ja kursseista oppii heti jotain tärkeää: ymmärtämään sitä, mitä kirjoittaminen on kokemuksena. Ja tietenkin saa myös käytännön neuvoja.

Hyvää jatkoa kurssillesi!


2.
-- kirjoitit: "kirjoittaminen tulee helpoksi jos tekee elämässä valintoja, jotka karsivat elämästä muun pois. "


Niinhän siinä varmaankin käy varsinkin niillä, jotka julkaisevat usein. Toisaalta sanotaan, että kirjailijan pitäisi elää sellainen elämä, josta voi kirjoittaa - ja pitäisi lisäksi aloittaa kirjoittaminen noin 25-vuotiaana. Siinä on ristiriitaa.


Parhaiten menestyvät mielestäni yleensä ne, jotka ovat "sukunsa kirjureita", joilla on kiinnostava suku ja monenlaisia sukutarinoita, joista voi kirjoittaa jatkuvasti tai joilla pääsee ainakin hyvään alkuun.  Myöhemmin tarvitsee tehdä niin kuin muutkin kirjailijat: tehdä paljon taustatutkimusta. Mieleen tulevat vaikkapa Thomas Mann tai Orhan Pamuk. Ja aloittihan Merete Mazzarellakin kirjalla "Ensin myytiin piano".

Kahvilassa

Kahvilassa, originally uploaded by Anna Amnell.

Tunnetko kahvilan? Vanha tuttu ja kuitenkin ihan uusi.

Musiikkitalon kierros

THe Helsinki Music Centre, originally uploaded by Anna Amnell.

Teimme epävirallisen Musiikkitalon kierroksen. Etelässä Musiikkitalon naapurina on Aurora Karamzinin talo, eräs kaupunginmuseoita. Ympäristö oli remontissa, mutta saattoi aavistaa, että siitä tulee kaunis lisä musiikkielämyksiin: 1800-luvun talo modernin rakennuksen vieressä heijastumassa lasiseinästä.

Arkkitehti on suunnitellut Muisikkitalon heijastamaan ympäristöään. Siten taivas, pilvet, puut ja naapuritalot tulevat osaksi Musiikkitaloa. Talo elää vuodenaikojen mukana.

Eteläpuolella naapureina ovat komea Sanoma-talo ja Kiasma, joka näytti näiden tyylikkäämpien rakennuksien rinnalla jättimäiseltä roskalaatikolta, tosin aika kodikkaalta.

Musiikkitalo on sisältä suurempi, kuin vierailija osaa odottaa. On arvokkaita korkeita tiloja, pitkiä käytäviä, paljon tilaa muusikoille. Ei ole ihme, että he ovat suorastaan itkeneet saadessaan vihdoin kunnon tilat.

Tämä on varmaankin hyvin optimistista aikaa nuorille muusikoille. Kurkistimme pienestä ikkunasta konserttisaliin, jossa oli menossa harjoitus.

Eräs sukulaisemme oli konsertissa ja hämmästyi sitä, kuinka hyvä kuuluvuus salissa oli. Hän oli erittäin tyytyväinen. Eräs iäkäs ystäväpariskunta tunsi huimausta yläparvella - niin korkealla se on. Onkohan tuota tultu ajatelleeksi?

Vaikuttavin ja samalla ongelmallisin oli valtava taideteos, joka riippuu suuren aulan yläpuolella. Aikaisemmat tiedot kertovat, että kyseessä on Kirsi Kaulasen teos 'Kaiku', joka pääsi ensimmäiselle sijalle kilpailussa, kun etsittiin taideteosta Musiikkitalon sisälle. Kaiku, Echo, tuo kaikille kansallisuuksille ja ihmisryhmille vain myönteisiä mielikuvia eikä sillä ole mitään ikäviä sivuvaikutuksia.

Näin Helsingin Sanomat kertoi 12.1.2010: "Porvoolaisen Kirsi Kaulasen pääaulaan suunnittelemaa Kaikua tuomaristo piti moni-ilmeisenä ja tilan hyvin haltuun ottavana.." Näin YLE
Täällä video siitä, kun Kirsi Kaulasen 'Kaiku' nostetaan Musiikkitalon kattoon.  video 'Kaiku' 

Nyt kuitenkin teokselle oli annettu uusi nimi Gaia, joka tuo oudon lisän Musiikkitalon imagoon.

Gaia oli antiikin mytologiassa Zeus-jumalan äiti, alkuäiti, siis ikivanhaa mytologiaa kuten Kaikukin. Mutta Gaia on ollut jo pitkään new age- ja uuspakanallisryhmien keskeinen symboli ja jopa palvonnan kohde, radikaalifeministien naispuolinen luojajumala. Eikö tätä tiedetty vai oliko nimenomaan tarkoituksena antaa tällainen viesti konserttivieraille? Gaia liittyy tietenkin myös luonnonsuojeluun ja sen kautta yhtenä piirteenä jälleen aika outoon Maailman  panteistiseen liikkeeseen. Nyt teoksella on raskas lasti. Olikohan ratkaisu viisas? Tuskin kansa haluaa kustantaa Gaian palvontapaikan.

Katso koko kansio kuviani Musiikkitalosta.. Siellä on myös useita kuvia Kirsi Kaulasen kauniista taideteoksesta, jolle soisi palautettavan sen alkuperäisen nimen, jolla se valittiin.

Arkkitehti Markku Kivistö  suunnittelemastaan Musiikkitalosta: "- Se on vähän kuin ihmiskeho, mutta se mikä on ihmisen luonne, selviää vasta syvimmistä arvoista"

Maahanmuuttokeskustelua: Miksi Suomessa on paljon korkeaa kulttuuria?

Maahanmuuttajien lapset eivät omaksu välttämättä vanhempiensa entisen kotimaan tai näiden uuden kotimaan kulttuuria. Heistä tulee usein itsenäisiä "kolmannen kulttuurin", kosmopoliittisen maailman kansalaisia. Näin voidaan sanoa esimerkiksi Sofi Oksasesta. Hän on toisaalta hyvin suomalainen, varsinkin kielentaitaja, ja toisaalta hyvin virolainen, uskaltaa puhua suoraan. Toisaalta hän ei ole kumpaakaan, vaan jotain aivan uutta. Sofin kaltaiset henkilöt ovat valtava rikkaus pienelle Suomelle.

Ovat olleet aina. Suuri osa Suomen kulttuurin merkittävimmistä vaikuttajista on ollut aina maahanmuuttajien lapsia tai maahanmuuttajia. Kulttuuri voi hyvin, kun on monien kulttuurien yhteisvaikutusta.

Suomella on harvinaisen paljon suuria kulttuurisaavutuksia, kun ottaa huomioon sen, miten pieni on Suomen väkiluku. Ehkäpä se johtuu siitä, että meillä on ollut aina monien kulttuurien vaikutusta (vrt Hollanti on myös monien kultttuurien keskellä elänyt pieni maa, jolla on korkeaa kulttuuria.). Siten on syntynyt suomalaisuus, jota ihaillaan yllättävän paljon ainakin muualla maailmassa, vaikka ei aina Suomessa.

Taas keskustellaan maahanmuutosta (aikaisempi kirjoitukseni)

Tärkein huonekalu

Tärkein huonekalu, originally uploaded by Anna Amnell.

Kun ei ole enää helle, voi kuntopyörän pitää erkkerissä. Kun raottaa verhoja, näkee ulos. Jos avaa ikkunan, on ulkona. Kukaan ei kuitenkaan näe kuntopyörällä ajajaa. Verhojen läpi näkee kuitenkin ulos.