Naistenpäivän vietto alkoi Amerikassa

Naisten asema oli eräs keskeisimmistä ongelmista 1900-luvun alun Pohjois-Amerikassa. Näin vuoden 1905 Torontosta kertovassa tyttökirjassani:

Eräänä päivänä Vanessa oli nähnyt kaupungilla tehdastyöläisten kulkueen. Kalpeat naiset huonosti istuvissa vaatteissaan olivat kantaneet kylttejä, huutaneet ja laulaneet rytmikkäästi. Kun Vanessa meni illalla nukkumaan, hän tunsi suunnatonta syyllisyydentunnetta rikkaudestaan.

    Syntymästä kuoloon asti

    emme aio rehkiä.

    Ei leipää, vaan myös ruusuja!

    Muuten sydän pakahtuu. *

  Niin olivat naiset huutaneet, ja heidän kimeä, karkea äänensä kaikui yhä Vanessan korvissa. Hänen oli monesti iltaisin pakko nousta pehmeästä pylvässängystään ja polvistua paljaalle lattialle vuoteensa viereen.

--

  - Tyttärellämme on uudenaikaisia ajatuksia, sanoi hän [herra Austin] .

  - Kerroin Papalle, että haluan ruveta lukemaan lakia ja haluan jatkaa hänen työtään.

  - Vai uudenaikaisia ajatuksia! Vanessasta on tullut tässä asiassa äitiini.

  - Arvasin, että te kaksi vedätte yhtä köyttä.

  - Mutta onhan aivan totta, että äitini olisi osannut hallita vaikka koko imperiumia paremmin kuin kuningatar Viktoria itse, sanoi rouva Austin ja istuutui puiston penkille.

  - Eiköhän tytössä ole vähän minuakin?

  - Muistelkaa, mitä olen sanonut, sanoi Vanessa ja lähti kävelemään pois päivänvarjoaan heiluttaen. Sorakäytävällä hän kääntyi katsomaan taakseen. 

  Olisiko nyt ollut oikea aika pyytää vanhempia antamaan palvelijoille kymmenen tunnin työpäivän niin kuin tehtiin nykyään Ranskassakin?

(* oma käännökseni sen ajan laulusta, jota naiset lauloivat marssiessaan kadulla)

Anna Amnell: Aurora ja villikyyhkysten aika. 1995 nimellä Pirkko Pekkarinen. 2015 ilmmesty yhteisnide "Vaahteralaakson Aurora".
Naistenpäivän vietto alkoi Yhdysvalloissa jo vuonna 1909 Amerikan varhaisen sosialistisen liikkeen aloitteesta. Sitä vietettiin kaikkialla Yhdysvalloissa helmikuun 28. päivänä.  Siihen aikaan Amerikan sosialistisessa puolueessa toiminut, myöhemmin taloustieteen tohtoriksi Evanstonin yliopistossa väitellyt May Wood Simons toi idean vuonna 1910 Kööpenhaminan kansainväliseen sosialistien kokoukseen, josta naistenpäivän idea levisi Saksaan ja muualle Eurooppaan ja vuonna 1911 vietettiin ensimmäistä kansainvälistä naistenpäivää. 

Venäläiset naiset juhlivat sitä vuonna 1913 juliaanisen kalenterin mukaan eli helmikuun viimeisenä sunnuntaina, mutta kalenterin muuttuessa gregoriaaniseksi vallankumouksen jälkeen, naistenpäiväksi tuli 8. maaliskuuta.

Kansainvälistä naistenpäivää alettiin juhlia yleisesti Länsi-Euroopassa vasta sitten kun YK julkisti sen vuonna 1974 naistenoikeuksien ja kansainvälisen rauhan päiväksi. Joissakin entisissä Itä-Euroopan maissa se kiellettiin välillä, koska sen katsottiin liittyvän vanhaan kommunismin kauteen. Ranskassa on syntynyt perätön legenda, jonka mukaan naistenpäivä syntyi Yhdysvalloissa jo 1800-luvulla tekstiilitehtaan naisten jäätyä tulipalossa loukkuun. Tälläkin haluttiin tehdä ero Neuvostoliiton osuuteen naistenpäivässä.

Myöhemmin May Wood luopui sosialismista, sillä hän koki, että se ei ajanut naistenoikeuksia. Hänen miehensä erosi myös sosialismista Leninin vuonna 1917 muodostaman hirmuvallan jälkeen. Ehkä näistä syistä May Wood Simonsin osuus Kansainvälisen naistenpäivän syntyyn on pyyhitty pois.

Alkukirjaimet 54: Kahvila

Kahvila illalla, originally uploaded by Anna Amnell.

Kahvila illalla




Kadonnut kahvila eräänä maaliskuun päivänä. Vanha Strindberg Suuri koko

Kahviloita tässä blogissa: Helsinki, Berliini, Zagreb jne

Alkukirjaimet 54: KA

Lisää kahviloita. Valitse slideshow, katso ketjuna

Kommentti

Olen lähettänyt tämän kommentiksi Grafomanian kirjoitukseen "Kirjalle traileri ja nettisivu",  mutta se on nähtävästi kadonnut ilmaan, sillä sitä ei ole ilmestynyt. Sitä sattuu ainakin Bloggerissa. Trailereita en ole vielä tehnyt, kotisivublogeja useita. Kuvassa Aurora-blogini eräänä vuonna kesäasussa. Klikkaa kuva suuremmaksi.

Kommenttini:

Aloin vuonna 2005 bloggaamaan oppiakseni tekemään itselleni kotisivut. En oppinut sitä koskaan, mutta opin, että blogi toimii yhtä hyvin. Huomasin heti alkuun, että joillakin amerikkalaisilla järjestöillä, mm rintasyövästä informoivalla organisaatiolla, oli yhden ainoan sivun tiedotusblogi. Sellaista voi harkita yhdelle kirjallekin.

Olen tehnyt historiallisista nuortenkirjoistani kaksi blogia, toisen 1900-luvun alusta kertovista Aurora-kirjoista (1991-1999)  ja toisen 1500-luvulla seikkailevan kyynärän miitaisen Lucian seikkailuista kertovista kirjoista (2004, 2006).

Kumpikin blogi on toiminut alussa vuoroin Vuodatuksessa vuoroin Bloggerissa, mutta vakiintunut sitten Bloggeriin. Esimerkiksi Lucia siirtyi vuonna 2007 Bloggeriin pahan häirinnän vuoksi, jota oli ollut Vuodatuksen blogiani kohtaan. Sille piti valita uusi nimikin.

Kummassakin esitellään kukin kirjoista, esitetään tekstinäytteitä ja otteita kirja-arvosteluista. Kaikissa blogeissani on paljon kuvia.

Sekä Aurora-blogissa että Lucia Olavintytär -blogissa kerrotaan kirjojen tapahtumapaikoista, käsitellyn aikakauden muodista, ruokakulttuurista, leluista, kuuluisista henkilöistä, musiikista, kirjallisuudesta jne.

Minun blogeissani on yleensäkin vähän kommentteja, sillä niihin on vaikeaa kommentoida. Alkuaikoina tuli niin paljon todella ikäviä ja varsinkin lastenkirjallisuuteen sopimattomia kommentteja, että olen ollut nykytilanteeseen tyytyväinen.

Silloin tällöin esitelmiä kirjoittavat koululaiset kirjoittavat sähköpostilla  ja kysyvät kirjoistani esitelmiään varten. He voivat saada blogeista paljon tietoa myös silloin, kun valitsevat kirjojani luettaviksi lukudiplomikirjoina. Koska näissä historiablogeissani on tietoa sen ajan muodista, niistä on ollut hyötyä myös vanhojen päivän vaatteita suunnitelleille.

Aurora-blogi on toiminut vuodesta 2006, ja siinä on käynyt noin 21 000 vierailijaa. Page views luku on paljon suurempi. Mittaria ei ole ollut koko ajan.
http://aurorakirjat.blogspot.com

Lucia Olavintytär -blogi on toiminut vuodesta 2007, ja siinä on käynyt yli 40 000 vierailijaa, jälleen page views -luku on paljon suurempi.
http://amnellinlucia.blogspot.com

Olen koonnut näihin blogeihin linkkejä ja tietoa, josta on hyötyä myös itselleni kirjoittaessa. Kiinnostava yksityiskohta on seuraava: Eräs suosittu amerikkalainen sivusto oli kiinnittänyt huomion Lucia-blogiini ja pyysi minua kirjoittamaan heille lyhyitä artikkeleita ja pitämään keskustelufoorumia. Se olisi ollut minusta liian työlästä, ja eihän englanti ole äidinkieleni. Mutta näitä meidän suomalaisia blogejamme luetaan myös ulkomailla. Google kääntäjä auttaa asiassa.

Kotisivublogissa on yleistietoa.

Muutot ovat kauheita

Belle Epoque Decoupage, originally uploaded by Anna Amnell.

Muutot ovat todellakin kauheita. Benjamin Franklin se taisi olla, joka sanoi, että yksi muutto hävittää enemmän kuin kymmenen tulipaloa. Hän sen tiesi, kun oli muuttanut edestakaisin myös Atlantin yli niin kuin meidän perhekin, minä kahteen kertaan, kun otan mukaan vaihto-oppilasvuoden.

Kaipaan vieläkin sitä kansallispukua, jonka jätin Amerikkaan ja pakkasin laukkuihini paluumatkalle mieluumin sen ajan muotivaatteita - jotka nekin ovat valitettavasti muutoissa kadonneet! Samoin kaipaan hienoa puista laatikkoa, joka oli täynnä oljyvärejä. En edes kärsi ajatella mitä muut muutot - kymmenet - ovat hävittäneet.

Tänään mieleeni tuli jostain syystä keksirasia, jonka oli päällystänyt decoupage-menetelmällä kuvaamaan 1900-luvun alkua, josta olin kirjoittanut useita historiallisia nuortenkirjoja.

Etsin sitä mieheni kanssa ja olimme jo luopuneet siitä mielessämme, kun yhtäkkiä muistin, minne olin laittanut sen melkein kolme vuotta sitten. Keittiönkaappiin, johon oli koonnut kaiken, mille en tiennyt muuta paikkaa.

Siellä se oli suojaamassa erästä toista kiinnostavaa esinettä, muoviolentoa, joka kuuluu maailman todennäköisesti suosituimpaan videopeliin. Poikani keräsi noita joskus. Ja nehän ovat tulevaisuuden antiikkia. Rasian kansikin löytyi samasta paikasta. Kansio Flickrissä

Iloisena perustin minimuseon eli laitoin löydetyt esineeni sisareni appivanhempien talosta kotoisin olevan viktoriaanisen kirjoituslipaston päälle. Se puolestaan odottaa eteisessämme aikaa, jolloin sisarenpoikani vie sen taas kotiinsa, joka muuttaa mantereelta toiselle melko säännöllisesti. Muuttaminen taitaa olla geeneissä.

 

Putkiremonttipakolainen

Nestor, originally uploaded by Anna Amnell.

Nestorin kotona on putkiremontti ja se on muuttanut meille siksi ajaksi Tänä aamuna, kun heräsin aika myöhään, ihmettelin, missä Nestor on. Mutta se nukkui vielä omassa petissään olohuoneessa.

Onneksi pojan ja miniän kodin ja meidän asunnon välillä kulkee yksi raitsikka, tuttu kymppi ja useita busseja. Jos koko perhe tarvitsee pakopaikkaa putkiremontin ajaksi, on lyhyt matka. Ainakin täällä tullaan käymässä suihkussa ja pesukonetta käyttämässä.

Putkiremontit kestävät yleensä epämäääräisen ajan. Me jouduimme edellisestä asunnosta koko vuodeksi evakkoon Kallioon, koko rakennus tyhjennettiin. Se merkitsi kahta muuttoa yhdessä vuodsessa ja kahden vuoden fysioterapiaa niskalleni ja hartioilleni pakkaamisen ja purkamisen vuoksi.

Joissakin taloissa putkiremontti kestää kuukauden. Poikani kertoi, että heidän talossaan sen on luvattu
olevan ohi kahdessa viikossa. Tämä tulee merkitsemään monia mukavia hetkiä yhdessä.