Naistenpäivän vietto alkoi Amerikassa

Naisten asema oli eräs keskeisimmistä ongelmista 1900-luvun alun Pohjois-Amerikassa. Näin vuoden 1905 Torontosta kertovassa tyttökirjassani:

Eräänä päivänä Vanessa oli nähnyt kaupungilla tehdastyöläisten kulkueen. Kalpeat naiset huonosti istuvissa vaatteissaan olivat kantaneet kylttejä, huutaneet ja laulaneet rytmikkäästi. Kun Vanessa meni illalla nukkumaan, hän tunsi suunnatonta syyllisyydentunnetta rikkaudestaan.

    Syntymästä kuoloon asti

    emme aio rehkiä.

    Ei leipää, vaan myös ruusuja!

    Muuten sydän pakahtuu. *

  Niin olivat naiset huutaneet, ja heidän kimeä, karkea äänensä kaikui yhä Vanessan korvissa. Hänen oli monesti iltaisin pakko nousta pehmeästä pylvässängystään ja polvistua paljaalle lattialle vuoteensa viereen.

--

  - Tyttärellämme on uudenaikaisia ajatuksia, sanoi hän [herra Austin] .

  - Kerroin Papalle, että haluan ruveta lukemaan lakia ja haluan jatkaa hänen työtään.

  - Vai uudenaikaisia ajatuksia! Vanessasta on tullut tässä asiassa äitiini.

  - Arvasin, että te kaksi vedätte yhtä köyttä.

  - Mutta onhan aivan totta, että äitini olisi osannut hallita vaikka koko imperiumia paremmin kuin kuningatar Viktoria itse, sanoi rouva Austin ja istuutui puiston penkille.

  - Eiköhän tytössä ole vähän minuakin?

  - Muistelkaa, mitä olen sanonut, sanoi Vanessa ja lähti kävelemään pois päivänvarjoaan heiluttaen. Sorakäytävällä hän kääntyi katsomaan taakseen. 

  Olisiko nyt ollut oikea aika pyytää vanhempia antamaan palvelijoille kymmenen tunnin työpäivän niin kuin tehtiin nykyään Ranskassakin?

(* oma käännökseni sen ajan laulusta, jota naiset lauloivat marssiessaan kadulla)

Anna Amnell: Aurora ja villikyyhkysten aika. 1995 nimellä Pirkko Pekkarinen. 2015 ilmmesty yhteisnide "Vaahteralaakson Aurora".
Naistenpäivän vietto alkoi Yhdysvalloissa jo vuonna 1909 Amerikan varhaisen sosialistisen liikkeen aloitteesta. Sitä vietettiin kaikkialla Yhdysvalloissa helmikuun 28. päivänä.  Siihen aikaan Amerikan sosialistisessa puolueessa toiminut, myöhemmin taloustieteen tohtoriksi Evanstonin yliopistossa väitellyt May Wood Simons toi idean vuonna 1910 Kööpenhaminan kansainväliseen sosialistien kokoukseen, josta naistenpäivän idea levisi Saksaan ja muualle Eurooppaan ja vuonna 1911 vietettiin ensimmäistä kansainvälistä naistenpäivää. 

Venäläiset naiset juhlivat sitä vuonna 1913 juliaanisen kalenterin mukaan eli helmikuun viimeisenä sunnuntaina, mutta kalenterin muuttuessa gregoriaaniseksi vallankumouksen jälkeen, naistenpäiväksi tuli 8. maaliskuuta.

Kansainvälistä naistenpäivää alettiin juhlia yleisesti Länsi-Euroopassa vasta sitten kun YK julkisti sen vuonna 1974 naistenoikeuksien ja kansainvälisen rauhan päiväksi. Joissakin entisissä Itä-Euroopan maissa se kiellettiin välillä, koska sen katsottiin liittyvän vanhaan kommunismin kauteen. Ranskassa on syntynyt perätön legenda, jonka mukaan naistenpäivä syntyi Yhdysvalloissa jo 1800-luvulla tekstiilitehtaan naisten jäätyä tulipalossa loukkuun. Tälläkin haluttiin tehdä ero Neuvostoliiton osuuteen naistenpäivässä.

Myöhemmin May Wood luopui sosialismista, sillä hän koki, että se ei ajanut naistenoikeuksia. Hänen miehensä erosi myös sosialismista Leninin vuonna 1917 muodostaman hirmuvallan jälkeen. Ehkä näistä syistä May Wood Simonsin osuus Kansainvälisen naistenpäivän syntyyn on pyyhitty pois.