Andrew Capes kirjoitti muistokirjoituksen Jane Austenin romaanin henkilölle

Jane Austen ja hänen maailmansa kiehtoo. Yhä uusia romaaneja ilmestyy Jane Austenista, hänne luomistana henkilöistä ja hänen maailmastaan. Kuvassa Cassandra Austenin piirros: Jane Austen

Tästä on keskusteltu jo yli vuoden ajan! Löysin "Jane Austen's World" -blogista fiktiivisen muistokirjoituksen, jota on kommentoitu kyseisessä blogissa viime vuoden alusta asti. The Obituary of Charlotte Collins by Andrew Capes

Muistokirjoitus on liian realistinen ollakseen fiktiota fiktiosta.

Ylpeys ja ennakkoluulo -kirjassa omahyväinen pastori Collins kosii Elizabeth Bennettiä, mutta saa rukkaset. Hän kosii pikaisesti Elizabethin ystävää Charlottea, joka suostuu. Miten kävi Charlottelle ja muille kirjan henkilöille?

Kuten monet muutkin luulin alussa, että tässä kerrotaan nyt todellisista henkilöistä, joita Jane Austen käytti mallinaan. Näin ei kuitenkaan ole.  Yllätyksiä on tiedossa. "Andrew Capes" on kirjoittanut mielestään realistisen ennusteen kirjan henkilöille: pahat ja lurjukset menestyvät.

Petolllinen Wickam kunnostautuu monissa sodissa ja saa aatelisarvon. Hänen poikansa menee naimisiin itseään paljon vanhemman Anne de Bourghin kanssa ja perii koppavan vanhan rouvan kuoltua ökykartanon. Collinsin pojasta tulee parlamentin jäsen. Darcy kuolee ennen Elizabethia, mitä muistokirjoituksen lukijat eivät halua hyväksyä. Elizabethin ja Darcyn lapsista ei kerrota mitään.

Jane Austen kirjoitti usein papeista, sillä hänen isänsäkin oli pappi, komea ja miellyttävä Oxfordissa koulutettu oppinut mies, joka innosti tyttöjäänkin lukemaan kaunokirjallisuutta.  Vanhempien avioliitto oli onnellinen päinvastoin kuin monet avioliitot, joita Austen kuvasi ja joille naurettiin, kun Jane luki kirjojaan perheelleen.

Entä Collins? Hän kuolee nuorena, mistä lukijat ovat vahingoniloisia. Jotkut lukijat muistuttavat kuitenkin, että useimpien Ylpeys ja ennakkoluulo -elokuvien Collins ei muistuta Austenin kookasta ja vakavaa omahyväistä Collinsia vaan hänestä on tehty typerä pelle.

Jane Austen on eräs suosikkikirjailijoitani. Aurora-blogissani myös kirjoitus Austenista ja  kuvia taloista, joissa Jane  asui.

Kommentti: Hienoa väkeä

Cocktail-kutsut voivat olla komedia tai tragedia tai jotain siltä väliltä. Kirjailijoille kaikki on materiaalia.

Kommentti Kirsti Elillän blogiin, jossa on puhuttu viimeksi mm  cocktail-kutsuista.

Muutamien viime vuosien ajan kävin joidenkin ulkomaisten lähetystöjen cocktail-tilaisuuksissa lähisukulaisteni seurassa. Koin ne erittäin kiinnostaviksi näytelmiksi, joita seurasin lähinnä katsojana ja kuuntelijana. Tuollaiset kutsut paljastavat ihmisestä paljon. Niissähän voi tutustua ihmisiin, jos haluaa. Hienotunteisuus ja hyvät tavat ovat valttia.

Vielä paljastavampia olivat ne kutsut, joilla kävin opiskeluaikana. Olin pari kolme vuotta osapäivätyössä lastentarhassa, jossa oli enimmäkseen ulkomaisten diplomaattien ja suomalaisen yhteiskunnan yläluokan lapsia. Poikaystäväni ja minä pääsimme monille hienoille kutsuille.

Silloin näin ruohonjuuren tasolta, millaisia olivat sen ajan suomalaiset kuuluisuudet ja toisaalta esimerkiksi englantilaiset diplomaatit - Helsinki oli heille kylmän sodan aikana tärkeä paikka.

Monet suomalaiset kuuluisuudet olivat koppavia ja luokkatietoisia, eivät tunteneet edes kadulla vastaan tullessaan meitä vähäpätöisiä opiskelijoita, mutta brittisivistyneistö oli sydämellistä ja epämuodollista. Ehkä asiaan vaikutti myös se, että britit arvostavat lapsuutta ja lastensa kasvattajia.

2. kommentti eli vastaus nimimerkki V:lle:

"ystävälliset britit saattoivat olla tiedustelun töissä": Niin olen aina olettanut heidän olleen silloin. Sivistys- ja koulutustaso oli heillä niin huimaava. Elettiin vaarallista aikaa, ja Tehtaankatu kuhisi KGB:n väkeä.

3. kommentti

Margareta, sanoit viisaasti :"Minä näkisin asian niin, että ei tarvitse olla brittiläinen vakooja, että voi käyttäytyä kauniisti toisia kohtaan. :)"

Savossa sanotaan, että ihmisellä voi olla sydämen sivistystä, ja se on arvokas ominaisuuus yhtä hyvin kylänraitilla kuin cocktail-kutsuilla liikuttaessa. Jos se puuttuu, ihminen on kuin helisevä vaski ja kilisevä kulkunen, kuten sanoi jo kauan ennen cocktail-kutsujen aikaa nykyään persona non grataksi tullut Paavali 60-luvulla jKr eli jaa, kuten KGB opetti meitä sanomaan.

Helsinki illalla

Kämp illalla, originally uploaded by Anna Amnell.


Kämp illalla

 

Kämp Cafe in the evening

 

Tyhjä Esplanadin puisto

Valokuva paras matkamuisto

Matkoilla tulee nykyään aika harvoin ostettua matkamuistoja. Tämä johtunee siitä, että valokuva tuntuu parhaalta matkamuistolta. Se voi vangita tärkeän hetken.

Kuvassa on belgradilainen kissa. Se istui hotelliamme vastapäätä olevan kivimuurin päällä aamulla. Minusta vaikutti siltä, että se odotti siinä, millaisia ihmisiä olisi sinä aamuna pesemässä hampaitaan kylpyhuoneen ikkunan ääressä.  Pension Travelling Actor -hotellia vastapäätä ei ollut nimittäin mitään asuinrakennuksia.

Värikollaasi

Värikollaasit 79

Vasemmanpuoleinen väri näyttää Värikollaasit-blogissa minun koneellani vaaleanpunaiselta. Siksi kuvasin ja käytin vaaleanpunaista. Tuossahan se ei ole lainkaan vaaleanpunainen.

Taas uusi menetelmä. En osannut laittaa suuremmaksi. Yksi syy voi olla, että katsoin samalla Aurelio Zeniä. Huom! Alempaa voi klikata isommaksi!
Alla oleva on 3. versio. Ensimmäinen oli pieni, koska en osannut vielä saada sitä suureksi.

Klikkaa tätä kuva, jotta saat sen suureksi.

Tänään iltakävelyllä otetut kuvat täällä.