Värikollaasi 86, vihreät, Praha ja Helsinki
suuri koko
Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
maanantaina, kesäkuuta 11, 2012
sunnuntai, kesäkuuta 10, 2012
Kultturiraitiovaunu metallinhohtoinen
Kultturiraitiovaunu metallinhohtoinen, originally uploaded by Anna Amnell.
Jostain hohtaa pintaan välähdys lämpöä. Aika yllättävä näky keskieurooppalaisen lämmön ja syvien kulttuurijuurien jälkeen, joita näin Berliinissä, Prahassa ja Krakowassa. Kulttuuria ilman menneisyyttä, historiaa ja uskontoa, sitä kai se on. Konemainen näkemys kulttuurista. Ovatko revontulet tuomassa väriä? Kulttuuriratikka.
Täällä kerrotaan, millaista on kulttuuri Helsingissä. Yllätyksiäkin on ollut
Verkkokeinussa ja mökillä luettavaa
Kanadalainen kirjailija Mazo de la Roche loukkaantui, kun joku kriitikko sanoi, että hänen Jalna -kirjansa olivat vain mukavaa luettavaa verkkokeinussa kesällä puun varjossa suklaata naposteltaessa.
Minä taas ilahduin kovasti, kun Kirjasammon Sivupiirissä sanottiin, että kirjani Kyynärän mittainen tyttö sopii luettavaksi kotona, junassa ja kesämökillä. Minä ilahduin.
Kuvassa tyttäreni lukee kirjaa lontoolaisen ystävänsä puutarhassa. Huomaa kissa, joka lepää ruohikossa.
Pitkä artikkeli Mazo de la Rochesta
http://journals.hil.unb.ca/index.php/scl/article/view/12829/13845
Minä taas ilahduin kovasti, kun Kirjasammon Sivupiirissä sanottiin, että kirjani Kyynärän mittainen tyttö sopii luettavaksi kotona, junassa ja kesämökillä. Minä ilahduin.
Kuvassa tyttäreni lukee kirjaa lontoolaisen ystävänsä puutarhassa. Huomaa kissa, joka lepää ruohikossa.
Pitkä artikkeli Mazo de la Rochesta
http://journals.hil.unb.ca/index.php/scl/article/view/12829/13845
Venäjänvinttikoira
Asuimme kouluvuosieni aikana vuokralaisina pikkukaupungissa sukulaisten omistamassa talossa. Siitä vuokrattiin markkinoiden aikaan myös hevostalleja.
Pihaan ilmestyi toisinaan todella upeita hevosia. Vain kerran eräs hevonen pillastui ja nousi takajaloilleen. Olin ruusupensaan takana piilossa ja pelkäsin.
Pidin kovasti hevosista, ja minulla oli tapana mennä salaa talliin, laskeutua tallinvintiltä jonkun ystävällisen hevosen selkään ja lojua siinä hevosen selän päällä kädet hevosen kaulan ympärille käärittyinä. Hevosethan pitävät siitä, että niillä on seuraa.
Eräänä talvena ilmestyi pihaan vinttikoira. Eräs mies oli myynyt hevosen ja saanut osan hinnasta vinttikoiran muodossa. Leikkkitoverini, pieni poika, ja minä olimme rakentaneet pihalle aidan viereen ikioman mökin, hökkeliksi me sitä sanoimme. Siellä oli matto lattialla niin kuin lumilinnoissakin ja pieni kynttilänpätkä. Kaunis suuri koira tuli meidän luokse leikkimökkiin.
Istuin leikkimökin lattialla ja nojasin koiraan. Aina kun näen vinttikoiran, muistelen sitä koiraystävääni. Tajusin juuri, etten muista enää sen koiran nimeä. Mutta onhan siitä hyvin, hyvin kauan aikaa, kun sen viimeksi näin.
(2017 : Tämä koira on tullut vuosikymmenten takaa uusimpaan kirjaani, joka ilmestyy todennäköisesti vasta vuonna 2018.)
Pihaan ilmestyi toisinaan todella upeita hevosia. Vain kerran eräs hevonen pillastui ja nousi takajaloilleen. Olin ruusupensaan takana piilossa ja pelkäsin.
Pidin kovasti hevosista, ja minulla oli tapana mennä salaa talliin, laskeutua tallinvintiltä jonkun ystävällisen hevosen selkään ja lojua siinä hevosen selän päällä kädet hevosen kaulan ympärille käärittyinä. Hevosethan pitävät siitä, että niillä on seuraa.
Eräänä talvena ilmestyi pihaan vinttikoira. Eräs mies oli myynyt hevosen ja saanut osan hinnasta vinttikoiran muodossa. Leikkkitoverini, pieni poika, ja minä olimme rakentaneet pihalle aidan viereen ikioman mökin, hökkeliksi me sitä sanoimme. Siellä oli matto lattialla niin kuin lumilinnoissakin ja pieni kynttilänpätkä. Kaunis suuri koira tuli meidän luokse leikkimökkiin.
Istuin leikkimökin lattialla ja nojasin koiraan. Aina kun näen vinttikoiran, muistelen sitä koiraystävääni. Tajusin juuri, etten muista enää sen koiran nimeä. Mutta onhan siitä hyvin, hyvin kauan aikaa, kun sen viimeksi näin.
(2017 : Tämä koira on tullut vuosikymmenten takaa uusimpaan kirjaani, joka ilmestyy todennäköisesti vasta vuonna 2018.)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)