tauko, Prahan vanha tori, suuri koko/a larger size
Prague
Photo Friday: "At Rest"
My very old blog. Vuodesta 2005-
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hevonen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hevonen. Näytä kaikki tekstit
perjantaina, huhtikuuta 05, 2013
sunnuntai, helmikuuta 24, 2013
Karusellihevosia
Kuva Pat's Webgraphics (rights to use are bought by me).
Katso lisää kuvia karusellihevosista.
Katso lisää kuvia karusellihevosista.
lauantaina, helmikuuta 23, 2013
Pakinaperjantai: Runoratsun tuskanhirnahdus
Hevosesta tehdään makkaraa, ja runoratsusta makulatuuria.
Pakinaperjantai: hirnahdus
Kuvassa alabasteripegasos kirpputorilla.
Pakinaperjantai: hirnahdus
Kuvassa alabasteripegasos kirpputorilla.
torstaina, helmikuuta 21, 2013
Hevonen ja minä
Pidän hevosista. Kuvassa Kalle ja Nikolai
Muita kuvia hevosista ja hevospatsaista (Helsinki, Tuhkholma, Praha, Krakowa, Ljublajana, Hattula, Turku..)
Asuimme kouluvuosieni aikana vuokralaisina pikkukaupungissa sukulaisten omistamassa talossa. Siitä vuokrattiin markkinoiden aikaan myös hevostalleja.
Pihaan ilmestyi toisinaan todella upeita hevosia. Vain kerran eräs hevonen pillastui ja nousi takajaloilleen. Olin ruusupensaan takana piilossa ja pelkäsin.
Pidin kovasti hevosista, ja minulla oli tapana mennä salaa talliin, laskeutua tallinvintiltä jonkun ystävällisen hevosen selkään ja lojua siinä hevosen selän päällä kädet hevosen kaulan ympärille käärittyinä. Hevosethan pitävät siitä, että niillä on seuraa.
Hevonen luovuuden symbolina. Pegasokseni. Taustalla pieni Jack Lewis sekä aasilla ratsastava joulupukki 1900-luvun alusta. Kuva on kirjassa The letters of C. S. Lewis".
Muita kuvia hevosista ja hevospatsaista (Helsinki, Tuhkholma, Praha, Krakowa, Ljublajana, Hattula, Turku..)
Asuimme kouluvuosieni aikana vuokralaisina pikkukaupungissa sukulaisten omistamassa talossa. Siitä vuokrattiin markkinoiden aikaan myös hevostalleja.
Pihaan ilmestyi toisinaan todella upeita hevosia. Vain kerran eräs hevonen pillastui ja nousi takajaloilleen. Olin ruusupensaan takana piilossa ja pelkäsin.
Pidin kovasti hevosista, ja minulla oli tapana mennä salaa talliin, laskeutua tallinvintiltä jonkun ystävällisen hevosen selkään ja lojua siinä hevosen selän päällä kädet hevosen kaulan ympärille käärittyinä. Hevosethan pitävät siitä, että niillä on seuraa.
Olen käynyt ratsastuksen alkeiskurssin. Mieheni ja tyttäreni ovat ratsastaneet vuosikausia, eivät kylläkään enää, tyttäreni allergian vuoksi. Kuvassa tyttäreni ratsastuskoulussa Tuomarinkylässä. ( vrt "Kyynärän mittainen tyttö" ja ratsastus. Lucia rakastaa myös hevosia.)
Ja mieheni ikioma hevonen.
Ja mieheni ikioma hevonen.
Hevonen luovuuden symbolina. Pegasokseni. Taustalla pieni Jack Lewis sekä aasilla ratsastava joulupukki 1900-luvun alusta. Kuva on kirjassa The letters of C. S. Lewis".
keskiviikkona, tammikuuta 23, 2013
Kommentti: Miten kertoa lapsille kuolemasta?
Leena Lumi-blogissa keskustellaan kirjasta Hallava Hevonen. En ole vielä lukenut kirjaa, mutta olen lukenut keskustelua kiinnostuneena ja kommentoinut esitettyjä mielipiteitä. Lukekaa keskustelua.
Kommentti mielipiteseen, että lapsille pitä kertoa kuolemasta "realistisesti":
--mikä on realismia kuolemassa? Kuka tietää sen? Kuka on kuoleman asiantuntija?
Onko ihminen vain lihaksista ja luista tehty elämisen kone, joka lakkaa kuolemassa? Onko ihminen jotain enemmän kuin se? Ihmiskunta on pohtinut tätä asiaa aina ja käsitellyt sitä usein nimenomaan symbolisesti.
Onhan Topeliuksen Varpunen joululauluaamuna eräs suomalaisten rakastetuimpia lauluja. Se syntyi kun Topelius kuvasi symbolisesti vanhan suomalaisen pakanuudenaikaisen kulttuurin lintusymbolia käyttäen pienen poikansa kuolemaa. Se on samalla kristillinen symboli kuolleen pojan sielusta lintuna "enkelien maassa", ja sitä lauletaan kirkoissa Kauneimmat joululaulut -tilaisuuksissa.
Symboliikkaa on äärettömän tärkeää ihmisille kaikissa kulttuureissa ja uskonnoissa. Miksi ihmeessä lapsille ei saa puhua kuoleman symboliikasta, joka on tärkeä osa ihmiskunnan kulttuuria.
Olen muutenkin ollut näkevinäni viime aikoina outoa realistisuuden vaatimusta lastenkirjalllisuudessa. Mistä luulet sen johtuvan?
Lisäys:
Näin Topelius kertoi lapsille 1-vuotiaan poikansa Rafaelin kuolemasta:
"Niin kuin hamppulintu lensi häkistään vapauteen, niin liiteli Rafaelinkin viaton henki ikuiseen vapauteen; emme tosin kuulleet hänen riemuansa niin kuin kuulimme linnun viserryksen-" Topelius: Kesästä joka ei koskaan tullut. (suom, English)
perjantaina, heinäkuuta 20, 2012
Aili Nupponen: Kiire minne?
Kuvat: Kiireetöntä menoa Helsingissä ja Krakowassa
Liian kiire
"Liian kiire
pysähtyä, ajatella, suunnitella
miettiä, oppia, järjestää,
muistaa ystävää, sukulaista, ventovierasta,
naapuria!
Kiire kansalaisopiston kokoukseen,
matkalle, kerhoon, tilaisuuteen,
huomispäivään, tulevaisuuteen
pysähtymättä tähän hetkeen
tavoitteena se autuaaksi tekevä
asia, tapahtuma, tunnetila.
Kiire minne?"
- aili nupponen -
Aili Nupposen blogista
Liian kiire
"Liian kiire
pysähtyä, ajatella, suunnitella
miettiä, oppia, järjestää,
muistaa ystävää, sukulaista, ventovierasta,
naapuria!
Kiire kansalaisopiston kokoukseen,
matkalle, kerhoon, tilaisuuteen,
huomispäivään, tulevaisuuteen
pysähtymättä tähän hetkeen
tavoitteena se autuaaksi tekevä
asia, tapahtuma, tunnetila.
Kiire minne?"
- aili nupponen -
Aili Nupposen blogista
sunnuntai, kesäkuuta 10, 2012
Venäjänvinttikoira
Asuimme kouluvuosieni aikana vuokralaisina pikkukaupungissa sukulaisten omistamassa talossa. Siitä vuokrattiin markkinoiden aikaan myös hevostalleja.
Pihaan ilmestyi toisinaan todella upeita hevosia. Vain kerran eräs hevonen pillastui ja nousi takajaloilleen. Olin ruusupensaan takana piilossa ja pelkäsin.
Pidin kovasti hevosista, ja minulla oli tapana mennä salaa talliin, laskeutua tallinvintiltä jonkun ystävällisen hevosen selkään ja lojua siinä hevosen selän päällä kädet hevosen kaulan ympärille käärittyinä. Hevosethan pitävät siitä, että niillä on seuraa.
Eräänä talvena ilmestyi pihaan vinttikoira. Eräs mies oli myynyt hevosen ja saanut osan hinnasta vinttikoiran muodossa. Leikkkitoverini, pieni poika, ja minä olimme rakentaneet pihalle aidan viereen ikioman mökin, hökkeliksi me sitä sanoimme. Siellä oli matto lattialla niin kuin lumilinnoissakin ja pieni kynttilänpätkä. Kaunis suuri koira tuli meidän luokse leikkimökkiin.
Istuin leikkimökin lattialla ja nojasin koiraan. Aina kun näen vinttikoiran, muistelen sitä koiraystävääni. Tajusin juuri, etten muista enää sen koiran nimeä. Mutta onhan siitä hyvin, hyvin kauan aikaa, kun sen viimeksi näin.
(2017 : Tämä koira on tullut vuosikymmenten takaa uusimpaan kirjaani, joka ilmestyy todennäköisesti vasta vuonna 2018.)
Pihaan ilmestyi toisinaan todella upeita hevosia. Vain kerran eräs hevonen pillastui ja nousi takajaloilleen. Olin ruusupensaan takana piilossa ja pelkäsin.
Pidin kovasti hevosista, ja minulla oli tapana mennä salaa talliin, laskeutua tallinvintiltä jonkun ystävällisen hevosen selkään ja lojua siinä hevosen selän päällä kädet hevosen kaulan ympärille käärittyinä. Hevosethan pitävät siitä, että niillä on seuraa.
Eräänä talvena ilmestyi pihaan vinttikoira. Eräs mies oli myynyt hevosen ja saanut osan hinnasta vinttikoiran muodossa. Leikkkitoverini, pieni poika, ja minä olimme rakentaneet pihalle aidan viereen ikioman mökin, hökkeliksi me sitä sanoimme. Siellä oli matto lattialla niin kuin lumilinnoissakin ja pieni kynttilänpätkä. Kaunis suuri koira tuli meidän luokse leikkimökkiin.
Istuin leikkimökin lattialla ja nojasin koiraan. Aina kun näen vinttikoiran, muistelen sitä koiraystävääni. Tajusin juuri, etten muista enää sen koiran nimeä. Mutta onhan siitä hyvin, hyvin kauan aikaa, kun sen viimeksi näin.
(2017 : Tämä koira on tullut vuosikymmenten takaa uusimpaan kirjaani, joka ilmestyy todennäköisesti vasta vuonna 2018.)
lauantaina, toukokuuta 08, 2010
Ratsastajapatsas Ljubljanassa
maanantaina, syyskuuta 28, 2009
Vanhat ihmiset ovat arvostettuja Kiinassa
Vanhuus on arvostettua kiinalaisessa kulttuurissa, kertoo toimittaja Jenny Kotiranta. "'Vanha hevonen ei koskaan eksy', kiinalainen sanalasku kuuluu. Se tiivistää yhteen lauseeseen kiinalaisten vanhuksia kunnioittavan elämänasenteen.--" Lue lisää global.finlandin sivulta
Konfutselaisuudella on ollut merkittävä vaikutus perinteisen kiinalaisen ajattelun kehittymiseen jo kahdentuhannen vuoden ajan. Kungfutse eli vuosina 551-479 eKr. Konfutselaisuuden keskeisimipiä tavoitteita ovat hyväsydämisyys ja inhimillisyys.
Tyttäreni on asunut Kiinassa ja tuonut meille monenlaisia esineitä sieltä. Kuvassa on perinteinen kansanomainen koriste-esine, kiinalainen suutari. Vanhat ihmiset ovat arvostettuja käsityöläisinä Kiinassa. (Kuva poistettu)
Konfutselaisuudella on ollut merkittävä vaikutus perinteisen kiinalaisen ajattelun kehittymiseen jo kahdentuhannen vuoden ajan. Kungfutse eli vuosina 551-479 eKr. Konfutselaisuuden keskeisimipiä tavoitteita ovat hyväsydämisyys ja inhimillisyys.
Tyttäreni on asunut Kiinassa ja tuonut meille monenlaisia esineitä sieltä. Kuvassa on perinteinen kansanomainen koriste-esine, kiinalainen suutari. Vanhat ihmiset ovat arvostettuja käsityöläisinä Kiinassa. (Kuva poistettu)
keskiviikkona, marraskuuta 05, 2008
maanantaina, kesäkuuta 04, 2007
Pegasos kirpputorilla
Hietalahden kirpputorilta voi löytää vaikka mitä Tämä alabasterista tehty lentävä hevonen oli liian kallis, mutta kuvan sain onneksi ottaa ihan ilmaiseksi. Nainen, jonka pöydällä Pegasos oli, laittoi tumman kankaan taustaksi. Yleensä ihmiset ovat hyvin ystävällisiä ja hyväntuulisia kirpputorilla.
keskiviikkona, huhtikuuta 11, 2007
Ääniä ja muistikuvia lapsuudesta
Ikkuna oli äsken auki ja kuulin ulkoa tuttua ääntä, hevosten kavioiden kopinaa. Korkeavuorenkatua menivät Koffin vankkurit Kaivopuistoon päin jyllantilaisten hevosten vetäminä.
Lapsuuteni Iisalmessa liikuttiin yleensä hevosella ja reellä, hevosella ja rattailla. Autoja oli vain muutama. Kun lähdettiin ulos leikkimään, äiti varoitti aina: Älkää jääkö hevosen alle.
Asuimme sukulaisten omistamassa puutalossa keskellä kaupunkia. Se oli kuin elämää Pikku Pietarin pihassa. Markkinoiden aikaan talleja vuokrattiin markkinamiehille. Pihalla oli tällöin koko ajan hevosia.
Hiivin aina talliin hevosia ihailemaan. Tarkkailin niitä tallin ylisiltä. Alakouluikäisen vaistollani valitsin ystävällisen hevosen, jonka selkään saatoin liukua suoraan heinäluukusta. Makasin sitten hevosen lämpimän ja leveän selän päällä hiljaisessa tallissa.
Opin tuntemaan myös hevosten voiman ja pelottavuuden. Eräänä kauniina kesäpäivänä, kun leikin pihalla, kookas musta hevonen pillastui, karkasi hoitajansa käsistä ja alkoi ravata ympäri pihaa. Olin juossut ruusupensaiden taakse piiloon ja hevonen tuli perässä, seisoi takajaloillaan siinä ruusujen takana korkeana kuin torni.
Kuka taltutti hevosen? Sitä en muista. Saattoi olla äitikin. Mutta en pelännyt senkään jälkeen lapsena hevosia. Olin innokas eläinsuojeluyhdistyksen jäsen ja saatoin mennä moittimaan aikuisia miehiä, jos nämä kohtelivat hevosia huonosti. En pelännyt edes sen jälkeen, kun näin traagisen onnettomuuden markkinoiden aikaan.
Juopunut markkinamies sanoi haluavansa ostaa hevosen. Omistaja piteli hevosta ohjaksista kiinni kadulla. Minä seisoin tietenkin uteliaana portilla ja näin kuinka tuo tuntematon mies alkoi muka tutkia hevosta varoituksista huolimatta.
Näen edessäni hetken, jolloin hevonen potkaisi miesparkaa, tämä lensi kuin säkki ilmassa ja putosi kadulle kuolleena.
Tuo tapahtuma vaikutti varmaankin siihen, että minua pelotti, kun olin aikuisena ratsastuskoulussa. Sain vielä ensimmäiseksi ratsuksi Debizan, kauniin tummanruskean hevosen, joka tajusi heti, että olin avuton aloittelija ja juoksi suoraa päätä niitylle syömään heinää. Pysyin kuitenkin sen selässä. Vaikka minulla oli kurssin loppuajan hyvänluontoinen pieni hevonen, melkein poni, en jatkanut alkeiskurssia pitemmälle. Taisin pelätä sitä, että joutuisin satuloimaan hevosen.
Ehkä rakkaus hevosiin ja kaupunkiin, jossa kuului kodikas hevosen kavioiden kopina, on syynä siihen, että pidän niin paljon elokuvista, joissa liikutaan hevosilla ja vaunuilla, niin kuin esimerkiksi Sherlock Holmes - TV-sarjassa.
Lapsuuteni Iisalmessa liikuttiin yleensä hevosella ja reellä, hevosella ja rattailla. Autoja oli vain muutama. Kun lähdettiin ulos leikkimään, äiti varoitti aina: Älkää jääkö hevosen alle.
Asuimme sukulaisten omistamassa puutalossa keskellä kaupunkia. Se oli kuin elämää Pikku Pietarin pihassa. Markkinoiden aikaan talleja vuokrattiin markkinamiehille. Pihalla oli tällöin koko ajan hevosia.
Hiivin aina talliin hevosia ihailemaan. Tarkkailin niitä tallin ylisiltä. Alakouluikäisen vaistollani valitsin ystävällisen hevosen, jonka selkään saatoin liukua suoraan heinäluukusta. Makasin sitten hevosen lämpimän ja leveän selän päällä hiljaisessa tallissa.
Opin tuntemaan myös hevosten voiman ja pelottavuuden. Eräänä kauniina kesäpäivänä, kun leikin pihalla, kookas musta hevonen pillastui, karkasi hoitajansa käsistä ja alkoi ravata ympäri pihaa. Olin juossut ruusupensaiden taakse piiloon ja hevonen tuli perässä, seisoi takajaloillaan siinä ruusujen takana korkeana kuin torni.
Kuka taltutti hevosen? Sitä en muista. Saattoi olla äitikin. Mutta en pelännyt senkään jälkeen lapsena hevosia. Olin innokas eläinsuojeluyhdistyksen jäsen ja saatoin mennä moittimaan aikuisia miehiä, jos nämä kohtelivat hevosia huonosti. En pelännyt edes sen jälkeen, kun näin traagisen onnettomuuden markkinoiden aikaan.
Juopunut markkinamies sanoi haluavansa ostaa hevosen. Omistaja piteli hevosta ohjaksista kiinni kadulla. Minä seisoin tietenkin uteliaana portilla ja näin kuinka tuo tuntematon mies alkoi muka tutkia hevosta varoituksista huolimatta.
Näen edessäni hetken, jolloin hevonen potkaisi miesparkaa, tämä lensi kuin säkki ilmassa ja putosi kadulle kuolleena.
Tuo tapahtuma vaikutti varmaankin siihen, että minua pelotti, kun olin aikuisena ratsastuskoulussa. Sain vielä ensimmäiseksi ratsuksi Debizan, kauniin tummanruskean hevosen, joka tajusi heti, että olin avuton aloittelija ja juoksi suoraa päätä niitylle syömään heinää. Pysyin kuitenkin sen selässä. Vaikka minulla oli kurssin loppuajan hyvänluontoinen pieni hevonen, melkein poni, en jatkanut alkeiskurssia pitemmälle. Taisin pelätä sitä, että joutuisin satuloimaan hevosen.
Ehkä rakkaus hevosiin ja kaupunkiin, jossa kuului kodikas hevosen kavioiden kopina, on syynä siihen, että pidän niin paljon elokuvista, joissa liikutaan hevosilla ja vaunuilla, niin kuin esimerkiksi Sherlock Holmes - TV-sarjassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)