Mustavalkomaanantai 142: kirjan valmistaminen

Berliini, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Marraskuu 2010: Kirjoitan Berliinin kirjailijaresidenssissä. Mieheni on turistina museoita kiertämässä. Kirjan valmistuminen on minulle aina hidasta.
suuri koko/a large size

Mustavalkomaanantai 142 'valmistelu', valmistautuminen', 'valmistaminen', '

Suru

Suru, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Newtown, Connecticut

Värikollaasi 105: Woodpine

Woodpine Xmas: kuvia Berliinin KadeWen tavaratalosta, Stockmannin caferian ikkunasta ja kotoa.
sama kuva suurena/ See in a larger size

Hyvää joulua! Merry Christmas! Joyeux Noel!

Woodpine, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kuvissa: Kaivopuisto, muotia näyteikkunasta, lamppu zagrebilaisessa antiikkikaupassa ja ruukkukasvi kotona.
Suurempi koko/ a larger size
Värikollaasi  105

Ihana amaryllis

Amaryllis, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Olen aivan ihastunut tähän amaryllikseen. Se on kukkinut jo kerran, ja nyt on neljä kukintoa ja kaksi vielä nupulla. Se kukkii varmaankin vielä kolmannen kerran.

Vallankumous kirjojen maailmasssa

Otin eilen influenssarokotuksen ja sain miniflunssan, joka väsytti. Ajankuluksi luin vanhoja lehtiä.  Kesäkuun Writing Magazine oli jäänyt lukematta, ja sieltä löytyi kiinnostava ja ajankohtainen artikkeli. Sen aiheena olivat muutoksen tuulet kirjamaailmassa. Otsikko kuulosti yllättävältä. (Michael Allen: Winds of Change. There has never been a better time to be a writer. - Writing Magazine June 2012)

Lehti kertoo, että jopa sellainen kuuluisa kirjailija kuin Timothy Mo on siirtynyt omakustantajaksi. Syy: hän kokee, että kustantajat väheksyvät kirjailijoita. (Oikeastaan sana 'despise' tarkoittaa halveksivat, mutta se kuulostaa liian rajulta suomeksi sanottuna). Tällainen tunne ei ole tuntematonta Suomessakaan. Meitä suomalaisia järkytti se, miten eräs suuri kustantaja kohteli Sofi Oksasta, joka uskalsi esittää kritiikkiä. Oksanen on siirtynyt osittain omakustantajaksi aivan kuten Mo. Mutta pienessä Suomessa harva kirjailija uskaltaa esittää julkista kritiikkiä.

Kirjallisuusagentti Jonny Geller kirjoitti The bookseller-lehdessä, että kustantajien on pakko ryhtyä kohtelemaan kirjailijoitaan kunnioittavammin, kuunnella heidän mielipiteitään heitä koskevissa asioissa. Allenin mukaan Gellerin päätelmä on vallankumouksellinen. ("Geller's proposed change of attitude is revolutionary.")

Tammikuussa 2012 ilmestyi maailmassa enemmän kirjoja kuin koko vuoden aikana vuonna 1950! Kasvun syyt: print-on-demand, omakustantaminen ja joihinkin erityisaloihin keskittyneet pienet kustantamot. Lisänä tulevat e-kirjat.

Yllättävän paljon näyttää olevan Suomessa ennakkoluuloja omakustanteita kohtaan . Johtuuko tämä nuoren kulttuurin heikosta itsetunnosta? Esimerkiksi englanninkielisessä maailmassa on omakustannekirjailijoita ollut vaikka kuinka kauan.
Mutta mistä löytää oikea keino omakustantaa kirjojaan?

Lisäys:
“You must feel as I do, that our actual profession seems easy, but trying to get into print, dealing with publishers, seem to be overwhelming tasks.” Marcel Proust kirjeessä ystävälleen, kun ei löytänyt romaanisarjansa "Kadonnutta aikaa etsimässä" ensimmäiselle osalle kaupallista kustantajaa. Hän kustansi sen itse.