En arvannut tätä [kirjaa Lucia ja Luka, 2013] kirjoittaessani, että naapurisopu on taas kerran
koetteella. Venäjää on
pelätty melkein aina.
On vuosi 1563 Turun linnassa Katariinan ja Juhanan aikaan. Kyynärän mittaisen Lucian perhe on paennut linnaan suojaan. Katariina Jagellonica oli antanut oli rukkaset Iivanalle, joka hautoi yhä kostoa. Kyynärän mittaisesta Luciasta olisi hupia Iivanan hovissa. Juhana -herttua ja Lucian isä Olavi ovat syystä hermostuneita:
On vuosi 1563 Turun linnassa Katariinan ja Juhanan aikaan. Kyynärän mittaisen Lucian perhe on paennut linnaan suojaan. Katariina Jagellonica oli antanut oli rukkaset Iivanalle, joka hautoi yhä kostoa. Kyynärän mittaisesta Luciasta olisi hupia Iivanan hovissa. Juhana -herttua ja Lucian isä Olavi ovat syystä hermostuneita:
kirjan tekstiä:
Jos Hannu ei
olisi ollut tarkkaavainen ja kuullut roistojen suunnitelmaa, nämä olisivat jo
lähettäneet Katariinan ja Lucian yli lumisten arojen, ohi luostareiden ja
ränsistyneiden savutupien kohti Moskovan olkikattoisia hirsitaloja ja
kultakupolisia kirkkoja, joiden keskellä kohosi punavalkoinen Kreml.
Siellä asui
mahtava hallitsija Iivana, korkeakorkoisiin punaisiin saappaisiin ja jalokivin
koristettuun brokadikauhtanaan pukeutunut kotkannenäinen mies, joka oli
rakentanut suuren valtakunnan ja jonka sanat soljuivat kuin hunaja, mutta järki
oli sekoamassa. Kansa sanoi Iivanaa Rääkkääjäksi.
Moskovassa
käyneet kertoivat, että Iivanaa pelkäsivät nykyään kaikki muut paitsi hänen
imettäjänsä, ikivanha nainen, jonka kasvot olivat uurteiset kuin puun kaarna.
Lempeän puolisonsa kuoleman jälkeen Iivana ei rakastanut enää muita kuin
metsästyshaukkaansa Adragania.
Kostonhaluinen
Iivana halusi ryöstää Juhanan vaimon Katariinan koristeeksi pitoihinsa, joista
kerrottiin mitä oudoimpia tarinoita. Makeiset, piparkakut ja piiraat tarjottiin
kullatuilta puunoksilta. Paistetut jättiläiskalat aseteltiin kultavadeille
kidat ammolleen muistuttamaan siivet levällään olevia lohikäärmeitä. Ne
näyttivät syöksyvän pitopöytien ääressä istuvien kimppuun niin kuin Iivana
raivonpuuskissaan.
Olavin oli
pakko nojata seinään. Hän oli järkyttynyt ajatellessaan, että hänen ainoa eloon
jäänyt tyttärensä Lucia olisi ilman veljensä Hannun valppautta joutunut taas
ryöstetyksi. Se ajatus sai kylmät väreet kulkemaan Olavi-herran selässä. Lucia ei
ollut turvassa, ennen kuin roistot oli saatu kiinni.
Anna Amnell: Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika 2013. Sivut 73-74.
(ikäsuositus 8-15 +)
kirja-arvosteluja Lisätietoa sivupalkissa.
P.S. Iivana Julma järjesti lukuisia ryöstöyrityksiä Juhanan vaimon puolalaisen prinsessan Katariinan saamiseksi linnaansa. Lucia olisi joutunut hovikääpiöksi, mikä oli monien lyhytkasvuisten kohtalo siihen aikaan,
Lisäys:
Tämä ei ole venäläisvihaa. Kuten länsimaiset ihmiset yleensä rakastan venäläistä kirjallisuutta, oopperaa, balettia, ikoneita, kauniita vanhoja kaupunkeja (Tunnen vasta Pietarin, jossa olen ollut kolmesti, yhteensä yli kuukauden - viimeisten kolmen vuoden aikana! En käynyt koskaan Neuvostoliitossa. ). Venäläiset ovat minusta ystävällisiä ja mukavia ihmisiä. Katso esim kuviani Pietarista tai lue Aurora- kirjani, jotka kertovat suomalais-venäläisen suvun vaiheista sortovuosien aikana.
Lisäys: nyt olen käynyt myös Moskovassa, nähnyt sen kauniin keskiaikaisen osankin, Kremlin (=linnoitus). Kirkot kauniita, Romanov-Pajarien talo entistetty.
