Dekkarit: Rikos junassa, lentokoneessa, laivassa

Uusi tuttavuus: Boris Akunin: Murder on Leviathan. [ suom. Leviatanin purjehdus  *] Tätä kirjaa suositteltiin minulle pietarilaisessa kirjakaupassa, ja kyllä se onkin loistava. Näyttämölle astuu aivan uusi salapoliisi, venäläinen älykäs ja sivistynyt diplomaatti Erast Fandorin,  jonka on luonut georgialainen Boris Akunin (Grigory Chkhatishvili, filologi, kriitikko, esseisti, japanista kääntäjä). Aika on 1878, tapahtumapaikkoina Pariisi ja laiva nimeltä Leviathan, jossa Fandorin ja pariisilainen poliisipäällikkö Gauche etsivät julman joukkomurhan tekijää rikkaiden matkustajien joukosta.
Monissa salapoliisiromaaneissa ja elokuvisa rikosten tapahtumapaikkoina ovat junat, laivat ja lentokoneet.

*) Puhutaanko suomennoksessa medaljongista? Englanniksi kyseessä on 'badge' (rinta)merkki, joka kiinnitetään takinkaulukseen tai taskukellon vitjaan, samantyyppinen kuin nykyajan pinssit ja rintamerkit.

Miten vauva matkustaa?

Tämä taitaa olla paras kulkuneuvo, jonka olen nähnyt vauvalla:  Sade- ja aurinkokatoksella varustettu selkäreppu, jota kookas isä kantaa. 

Olen nähnyt myös hyvin vaudikasta vauvan ulkoiluttamista, kun filosofi Esa Saarinen juoksi Korkeavuorenkatua lenkille nähtävästi Kaivopuistoon  ja työnsi samalla kaksosiaan lastenvaunuissa.

Kun läksimme lasten pieninä ollessa Savoon kesälomalle, meillä oli mukana parhaimmillaan kolme alle kouluikäistä lasta, matkalaukut, potta muosikassissa ja kaksi isoa pehmolelua, ruskeaa apinaa, jotka seurasivat kaikkialle mukana. Kun vanhin lapsemme pääsi isänsä mukaan Italian matkalle, valmistin hänelle apinankuljetusrepun, sillä hän arveli, ettei voinut erota rakkaasta apinastaan kahdeksi viikoksi. Hän kantoi apinaa selässään muutaman päivän kotona, ja tuli sitten siihen tulokseen, että apina saa jäädä minun hoiviini kuten pikkusisko ja vauvaveli.

Hidas matkustaminen on katoava ylellisyys

Kommentti Kemppisen blogiin. Myös kuva lainattu sieltä. Siinä on junanostalgia täydellinen.

Kommenttini: Hidas matkustaminen on katoava ylellisyys.
Rakastan hitaita junia, joissa on leveät pehmeät penkit. Suomessa junamatkat ovat muuttuneet epämiellyttäviksi, sillä vauhti on liian nopea, juna heiluu ja tutisee ja istuimet ovat kovia kopukoita. Kodikkaita junia on vielä entisissä "Itä-Euroopan" maissa kuten Sloveniassa, Tsekissä ja Kroatiassa. Ikkunat voi avata ja ottaa junan pysähtyessä valokuvia kauniista maisemista ja vanhoista arvokkaista rakennuksista.

Yksi syy Agatha Christien kirjojen ja niistä tehtyjen TV-sarjojen suosioonkin on varmasti se, että niissä matkustetaan junalla.

Meillä ei ole ollut koskaan omaa autoa Suomessa asuessa. Joskus vuokraamme auton muutamaksi päiväksi. Taksi on mukavin, jos on huono sää tai pitkä & hankala matka kaupungissa

Torontossa oli vaikeaa tulla toimeen ilman autoa, vaikka siellä oli yllättävän hyvä julkinen liikenne, varsinkin jos asettui asumaan jonkin metroaseman lähelle. Nautimme kuitenkin kovasti autostamme. Se oli suuri farmariauto, johon pitkäsääriset lapsemmekin mahtuivat ja teimme joka kesä teini- ja yliopistoikäisten lastemme kanssa telttailumatkoja ympäri Yhdysvaltoja, tutkien sen kaunista maaseutua ja suurkaupunkeja. Maaseudulla nukuimme osavaltioiden ja liittovaltion leirintäalueilla, jotka olivat turvallisia ja kauniilla paikoilla. Teimme myös yhden Eurorail-matkan Euroopan junilla.

17.6.2014

Sain lahjaksi Dorothy L. Sayersin kirjan ja kanadalais-englantilaisen pianistin Angela Hewittin Chopin-tulkintoja, jotka laitoin heti iTunesiin jokapäiväiseksi musiikikseni.

Kesäistä: huovutettu villatakki päällä ja villasukat jalassa. Ulkona sataa. Lämpötila on plus viisi. Kai tässä odotellaan lumisadetta.

Luen taas vaihteeksi kirjan päivässä ja kirjoitan joka päivä hiukan.

Etelän kultasade

KORJAUS! Esitin tämän pensaan äsken onnepensaana, kun samaa pensasta kotonaan Göteborgissa  [kultasadekaari, katso kaunis kuva suurena] kasvattava Hannele kertoi, että kysessä on etelän kultasade. Tämä on hyvin korkea, noin kolme metriä.