Mieheni sai uuden ikioman partiohuivin. Hän oli lapsena 8-13 -vuotiaana kotipaikkakuntansa partiossa. Lippukunnan nimi oli Korvenveikot, ja heillä oli sininen huivi. Pojilla oli hauskaa, sillä he olivat joka kesä partioleirillä, yhtenä kesänä Sulkavalla kansainvälisellä jamboreella, johon osallistui poikia monista maista. Englantilaisia, skotteja kilteissään ja muita ulkomaalaisia. He tekivät pyöräretkiä kesäisin ja kokoontuivat talvella joka viikko Suojeluskunnantalolla, joka on nykyään Nuorisotalo. Mieheni kuuluu Helsingissä Korvenkoukkaajien seniorijäseniin.
Luokkatoverini Seija ja minäkin halusimme partioon. Kun sanomalehdessä oli ilmoitus tyttöjen partiokokouksesta, ostimme uuden vihkon ja kirjoitusvälineet ja menimme innoissamme paikalle. Siellä oli teini-ikäinen tyttö, joka piti meille yhden kokouksen. Sihen toiminta lopahti. Tytöille ei ollut partiota.
