Photo Friday: "End of Day"

Ilta-aurinko
In the evening
Photo Friday

Luovuus. Creativity

Afrikkalainen käärmeennahkamatto. An African snakeskin rug.



Sain tuliaisiksi Afrikasta käärmeennahkalompakon. A snakeskin wallet.

Elämä yhtä lukumaratonia

Yhden päivän lukumaraton on ihan kiva idea. Joillekin koko elämä on lukumaratonia. Eskapismia? 
Luin Tapio Koivukarin uuden kirjan

Koulutyttönä ajattelin, että luen "kaikki" kirjat, kaikki hyvät ja minua kiinnostavat kirjat. Aikuiseksi tulemiseen kuuluu sekin tuska, että aika ei riitä edes kaikkien parhaimpien ja kiinnostavimpien asioiden tekemiseen, kaikkein parhaimpien ja kiinnostavimpien kirjojen lukemiseen.

 Kaikki kouluvuoteni olivat yhtä lukumaratonia. Jossain välissä luin kokeisiin ja kirjoitin ylioppilaaksi. Sama jatkui yliopistossa, sillä sekä estetiikka ja nykyiskansojen kirjallisuus (Ranska ja Venäjä) että englantilainen filologia olivat sitä samaa minulle. Eräs opiskelutoverini kertoi näkevänsä untakin Dickensin maailmasta, taisi olla Dickensin englanniksikin. Toinen opiskelutoveri siirtyi elokuviin ja jäi sinne. Minua rajoitti se, että piti olla töissäkin ja elättää itseäni opiskeluaikana. Kun lapset syntyivät ja vähän kasvoivat, heille alettiin lukea ja käytiin läpi lasten maailmankirjallisuus. 

Nykyään vierastan jatkuvaa kirjojen ahmimista. Siinä muuttuu kuluttajaksi, ja arvostelukyky voi heikentyä, sillä kirjamarkkinoille suolletaan nykyään kaikenlaista. On elämäkin, jos sitä jaksaa ja osaa elää.

Pyhän Henrikin säätiön hallitus on myöntänyt seitsemännen säätiön kulttuuripalkinnon raumalaiselle kirjailijalle Tapio Koivukarille. Palkinto on suuruudeltaan 5 000 euroa.
Lisäys:
Tapio Koivukari sai Runeberg-palkinnon.

Mustat kyltit

Kissojen Praha

Värikollaasit 10.  2.8. ’Musta’

Makrokuvat: 'katse ylös'

Tolkien House- kahvila Zagrebissa

Tolkien House -tavern in Zagreb



A sign in Stockholm's Old Town
Kyltti Tukholman Vanhassa kaupungissa

Kyltti Tukholman Vanhassa kaupungisssa
A sign in Stockholm Old Town





Street signs in Lutherstadt Wittenberg, Germany
Katukyltit Wittenbergissä




Hotellin kyltti Porvoossa
A sign in Porvoo, Finland




Enkelikahvilan kyltti Pietarissa Iisakin kirkon aukion kulmassa. Tähän kahvilaan olemme pelastautuneet pari kertaa sateella.  Lieneeköhön se vielä toiminnassa?
"Angels" -cafe in Saint Petersburg near Saint Isaac's Cathedral.




Georgialainen ravintola Pietarissa.
A georgian restaurant in Saint Petesburg,
Vietin täällä erään Halloween illan.




Roza, a Black Rose in Varazin, Slovenia
Musta ruusu -kyltti Varazinissa Sloveniassa




Anna Akhmatova-museon kyltti Pietarissa
Akhmatova Home Museum in Saint Petersburg



Katso myös tämä: tyylikäs musta silmälasiliikkeen kyltti (tyttäreni ottama kuva)
Frydek-Mistek kaksoiskaupunki, Tsekki.

Teen etukäteen seuraavaksi viikoksi.  On menossa tämän kerrostalon ikkunaremontti, joten en pysty paljon muuhunkaan keskittymään. :)

Kiiltävä. Shining

Aalto vases. Green. Vihreä. Näyteikkunassa kuvattuja, omia ja sukulaisten maljakoita, joita on ollut meillä hoidossa, kun he ovat olleet töissä ulkomailla. Joskus niitä on ollut hoidossa niin monta, että eräs nuori vieras sanoi: Täällähän on kuin Stockmannilla.

Makrokuvat, makrolinky Kiiltävä/Shiny




Sininen. Blue




punainen, red
Sisareni jäämistöä, nyt hänen pojallaan. Maljakko on pieni, mutta hätkähdyttävä, kun valo leikkii siinä.



colorless, blue, red (klikkaa kuva suureksi)




neonvihreä, neon -green
näyteikkunassa pääsiäisen aikaan




colourless, väritön
Oma suuri Aalto-maljakkoni on väritön, ja yli 30 vuotta vanha. Sain sen luokkatoveriltani läksiäislahjaksi Kanadaan muuttaessani, siihen tuli naarmu, kun kuljetin sen käsimatkatavarana sylissäni, mutta toin takaisin Suomeen viisaasti muuttokuormassa, jossa se pysyi ehjänä. Säilytän siinä tärkeitä papereita, sillä ne näkyvät silloin ja muistuttvat, minne mentävä, mitä tehtävä. :)




Valon leikkiä vanhassa maljakossa.  Ylemmässä kuvassa pienempi koko, ihanteellinen maljakko kieloille tai orkideankukalle, joka on pudonnut. Olen tarjonnut Aalto-maljakosta salaattia ja muuta kaunista ruokaa..Muista maljakoista ei ole kimaltelevia kuvia.



Maidonvalkoinen on eräs suosikeistani. Olen saanut lahjaksi useita pieniä. Kuva on orerru Pohjois-Esplanadin liikkeen näyteikkunasta.

En ole Aallon arkkitehtuurin tai huonekalujen ihailija - liian kalliita, liian epämukavia- , mutta pidän tästä maljakosta, joka on valloittanut maailman. Niitä on kertynyt lahjoina, ja olen antanut niitä nuorille, jotka usein sitten vaihtavat keskenään itselleen mieluisen värin. Tämä maljakko lienee eräs suosituimmista keräily & käyttöesineistä Suomessa. Ulkomaalaiset ystävät keräävät niitä myös.

Tyttökirjat: Mary Marck ja Martta Wendelin

Tänään Hesarissa: Martta Wendelin, joka loi Kotilieden kannet ja myös Mary Marckin ( Kersti Bergroth) tyttökirjojen kannet. Millaisia olivat Marckin kirjat?

Lapsena luetun kirjan vaikutuksen huomaa myöhemmin, ehkä vasta aikuisena. Vaikuttajan ei tarvitse olla yksi kirjan henkilöistä, se voi olla ihmisryhmä. Tällaisia olivat [minulle] helsinkiläiset yhteiskoululaiset Mary Marckin Eeva-kirjoissa. --Pidin niissä kuvatusta koululaisten välisestä ystävyydestä ja taloudellisesti sekä emotionaalisesti turvallisesta kotielämästä. Mary Marckin kirjojen Helsinki sekä keskiluokan ja yläluokan tilavat kodit olivat eskapismia, mutta myös rohkaisevaa optimismia: jos käyn koulua, minäkin voin muuttaa Helsinkiin, minulla ja minun lapsillani voi olla samanlainen koti.

En halunnut lukea kirjoja köyhistä pula-ajan tytöistä, jotka asuvat uneliaassa pikkukaupungissa ja käyvät tyttökoulua. Minusta olisi ollut hauskaa olla yhteiskoululainen ja asua Helsingissä. Tunsin, että pikkukaupungissa asuminen, köyhyys ja tyttökoulu typistivät maailmaani.

Lue koko kirjoitus "Yhteiskoululaisia Helsingissä" blogistani 
http://amnellanna.blogspot.fi/…/yhteiskoululaisia-helsingis…


tai Sara Kokkosen kirjasta "Rasavillejä ja romantikkoja"Anna Amnell: Yhteiskoululaisia Helsingissä. - Sara Kokkonen: Rasavillejä ja romantikkoja. Rakkaat suomalaiset tyttökirjat. Avain 2013. Luvussa Kersti Bergroth (Mary Marck)/Lukijat kertovat, sivut 72-76. 

Kuvassa Anna Amnell, taustalla entinen Iisalmen Kaupunginkirjasto (1985).
 Tämä kirjasto oli kuin toinen koti minulle.