Hyvää Halloween-juhlaa milloin vietättekin sitä!
Täällä on suuri koko samasta.
Tämä on myös värikollaasi 54
Valokuvat ovat ylärivissä: Halloween-tienvarsikoristelu New Yorkin osavaltio, USA ja lasten Halloween-juhla torontolaisessa museossa
Alarivi: Halloween-ilmapallo kotona Helsingissä ja kurpitsoja Zagrebin torilla.
My very old blog. Vuodesta 2005-
maanantaina, lokakuuta 31, 2011
sunnuntaina, lokakuuta 30, 2011
Halloween book & food
Halloween-viikon alkajaisiksi syön Atkins-aamiaisen ja luen Anne Ricen vampyyrikirjaa "Vittorio the Vampire", 16-vuotiaan pojan ja lapsena vampyyrin morsiameksi myydyn tytön kovasta kohtalosta.
Poikani suositteli tätä kirjaa: sinun aikaasi. Hän tarkoitti renessanssia. Kirja alkaa 1400-luvun Firenzestä ja Milanosta. Olen lukenut Anne Ricelta aikaisemmin vain yhden Christ the Lord -sarjan yltiökatolisista mutta hienosti toteutetuista romaaneista, jotka hän kirjoitti palattuaan katolisuuteen, josta hän on sittemmin vieraantunut, vaikkakaan ei kristinuskosta.
Kun on kysymyksessä renessanssi, uskonto on luonnollisesti keskeinen. Ricen maailmassa on vampyyreja, enkeleitä ja katedraaleja. Hän esittää kiinnostavan legendan siitä, kuinka vampyyrit olivat Firenzen alueen alkuperäisasukkaita.
Ricen tyyli on häikäisevä, alkuosassa suorastaan ylenpalttinen, kun hän kuvaa renessanssin taidetta (Filippo Lippi), pukuhistoriaa, esineistöä ja sivistyneen ylimmän luokan elämäntapaa. Tämä on ensimmäinen lukemani Ricen vampyyrikirja. Olen nähnyt aikaisemmin elokuvan "An Interview with a Vampire".
Koin kirjan "Vittor the Vampire" ajoittain hyvin vastenmielisenä. Poikani arvelikin, että pitäisin lähinnä alkuosasta, renessansin kuvauksesta. Pidin myös kirjan lopusta, jossa Rice vertaa tiedonhaluista ja luovaa ihmistä vampyyriin. Vampyyri ja taitelija, kirjailija maksavat kovan hinnan siitä, että käyttävät ihmistä materiaalinaan. Mutta Rice on Vittorion ja hänen enkeleittänsä lailla sitä mieltä, vähäisinkin ihmisistä säteilee valoa, joka on lähtöisin Luojalta.
"Others write of doubt and darkness. Others write of meaninglessness and quiet. I write of indefinable and celestial gold that will forever burn bright. --I write of knowledge and its price."(Rice, 284)
Kun olimme koko perhe New Orleansissa, näimme sattumalta eräällä aukiolla myöhään illalla vampyyrien näköisiä, siis suunnattoman kauniita ja hienosti pukeutuneita naisia ja heidän samaa tyyliä olevia "holhoojiaan", jotka harjoittivat ikävää business-toimintaa turistialueella. Kuin suoraan Ricen vampyyrikirjasta. Rice kirjoittaakin New Orleansin ja Firenzen monista yhtäläisyyksistä.
Sisäpiha New Orleansissa. Kuva: Anna Amnell. Lisää kuvia New Orleansista ja Louisianasta
Halloween-juhlaa vietetään yleensä lokakuun viimeisenä päivänä, pyhäinpäivän aattona suurimmassa osassa läntistä maailmaa. Esimerkiksi USA:ssa on ensi viikko useilla seuduilla kouluilla lomaa, joten lapset voivat kiertää naamoituneina pyytämässä karkkeja oikeana Halloween-iltana.
Joillakin paikkakunnilla lasten Halloween-tapahtumat järjestetään jonain muuna sopivana iltana, jos Halloween osuu keskelle kouluviikkoa. Sekä koululaiset että opettajat pukeutuvat hassuihin Halloween-asuihin. Minulla on pelkästään hyviä muistoja Kanadan vuosien Halloween-juhlista.
Pyhäinpäivä onkin kokonaan eri juhla, vainajien muistojuhla, joka on siirretty Suomessa varsinaiselta paikaltaan. Saa nähdä, milloin nuoriso viettää Suomessa Halloweenia tänä vuonna.
Poikani suositteli tätä kirjaa: sinun aikaasi. Hän tarkoitti renessanssia. Kirja alkaa 1400-luvun Firenzestä ja Milanosta. Olen lukenut Anne Ricelta aikaisemmin vain yhden Christ the Lord -sarjan yltiökatolisista mutta hienosti toteutetuista romaaneista, jotka hän kirjoitti palattuaan katolisuuteen, josta hän on sittemmin vieraantunut, vaikkakaan ei kristinuskosta.
Kun on kysymyksessä renessanssi, uskonto on luonnollisesti keskeinen. Ricen maailmassa on vampyyreja, enkeleitä ja katedraaleja. Hän esittää kiinnostavan legendan siitä, kuinka vampyyrit olivat Firenzen alueen alkuperäisasukkaita.
Ricen tyyli on häikäisevä, alkuosassa suorastaan ylenpalttinen, kun hän kuvaa renessanssin taidetta (Filippo Lippi), pukuhistoriaa, esineistöä ja sivistyneen ylimmän luokan elämäntapaa. Tämä on ensimmäinen lukemani Ricen vampyyrikirja. Olen nähnyt aikaisemmin elokuvan "An Interview with a Vampire".
Koin kirjan "Vittor the Vampire" ajoittain hyvin vastenmielisenä. Poikani arvelikin, että pitäisin lähinnä alkuosasta, renessansin kuvauksesta. Pidin myös kirjan lopusta, jossa Rice vertaa tiedonhaluista ja luovaa ihmistä vampyyriin. Vampyyri ja taitelija, kirjailija maksavat kovan hinnan siitä, että käyttävät ihmistä materiaalinaan. Mutta Rice on Vittorion ja hänen enkeleittänsä lailla sitä mieltä, vähäisinkin ihmisistä säteilee valoa, joka on lähtöisin Luojalta.
"Others write of doubt and darkness. Others write of meaninglessness and quiet. I write of indefinable and celestial gold that will forever burn bright. --I write of knowledge and its price."(Rice, 284)
Kun olimme koko perhe New Orleansissa, näimme sattumalta eräällä aukiolla myöhään illalla vampyyrien näköisiä, siis suunnattoman kauniita ja hienosti pukeutuneita naisia ja heidän samaa tyyliä olevia "holhoojiaan", jotka harjoittivat ikävää business-toimintaa turistialueella. Kuin suoraan Ricen vampyyrikirjasta. Rice kirjoittaakin New Orleansin ja Firenzen monista yhtäläisyyksistä.
Sisäpiha New Orleansissa. Kuva: Anna Amnell. Lisää kuvia New Orleansista ja Louisianasta
Halloween-juhlaa vietetään yleensä lokakuun viimeisenä päivänä, pyhäinpäivän aattona suurimmassa osassa läntistä maailmaa. Esimerkiksi USA:ssa on ensi viikko useilla seuduilla kouluilla lomaa, joten lapset voivat kiertää naamoituneina pyytämässä karkkeja oikeana Halloween-iltana.
Joillakin paikkakunnilla lasten Halloween-tapahtumat järjestetään jonain muuna sopivana iltana, jos Halloween osuu keskelle kouluviikkoa. Sekä koululaiset että opettajat pukeutuvat hassuihin Halloween-asuihin. Minulla on pelkästään hyviä muistoja Kanadan vuosien Halloween-juhlista.
Pyhäinpäivä onkin kokonaan eri juhla, vainajien muistojuhla, joka on siirretty Suomessa varsinaiselta paikaltaan. Saa nähdä, milloin nuoriso viettää Suomessa Halloweenia tänä vuonna.
lauantaina, lokakuuta 29, 2011
Kirjailijan työhuone
Minulla ei ole ollut koskaan työhuonetta. Kirjoitin lehtijuttuni Torontossa keittiönpöydän ääressä ja myöhemmin poikani huoneessa, kun hän oli Pariisissa opiskelemassa.
Paras tilanne oli alussa Korkeavuorenkadulla, kun käytin ruokasalia työhuoneena. Samassa talossa erään asukkaan keittiö remontoitiin, ja sain vanhat kaapit itselleni. Laitoin ne yhdelle lyhyelle seinälle ruokasaliin ja päällystin ne tapetilla. Siinä oli työhuoneeni.
Nuorin lapsistani opetti minut käyttämään tietokonetta. Siitä olen kiitollinen. Kirjoitin alussa hänen tietokoneillaan, sitten eräs lasteni ystävistä osti halvalla Nokialta ikivanhoja poistokoneita ja toi miehelleni ja minullekin omat tietokoneet.
Leveille ex-siivouskomeronhyllyille laitoin ensinnäkin opetusmateriaalin. Opetin englantia aikuisille, pidin mm suggestopedisia kursseja, joihin tarvitaan paljon opetusmateriaalia, ainakin minä tarvitsin kuvia, musiikkia jne.
Toisille hyllyille levitin aineiston, jota tarvitsin kirjoittamiseen. Lopetin lehtijuttujen tekemisen melkein kokonaan ja aloin kirjoittaa historiallisia nuortenkirjoja.
Olin tutustunut Viktorian aikaan kirjoittaessani siitä artikkelia Kotilieteen vuonna 1984. 1980-luvun lopulla aloittelin kirjaa sortovuosista. Ensimmäinen valmistui työn ohella 1991. Minulla oli oma työpöytä, ja ikkunasta näin fantastisen kulttuurimaiseman, joka inspiroi minua, kun kirjoitin Aurora-kirjat. Tuo kuvassa näkyvä lehmus lohdutti minua vaikeina aikoina.
Kun mieheni virka-asunto pieneni rajusti peruskorjauksen vuoksi, aloin kirjoittaa makuuhuoneessa. Istuin yleensä jalat ristissä kuvassa näkyvän sängyn päällä ja kirjoitin lopulta omalla läppärilläni!
Kirjoitin yhteensä kuusi kirjaa tuossa huoneessa. Kollaasissa on tunnearvoa.
Teen paljon tutkimustyötä kirjoihini, varmaankin liikaa. Rakastan historiaa, varsinkin Viktorian ja Edwardin aikaa sekä renessanssia, josta kirjoitin kirjat Kyynärän mittainen tyttö ja Pako Tallinnaan ja kirjoitan nyt jatko-osaa Turusta. Kuten kuvasta näkyy, Nestor-kissakin väsyy kirjoihin, joita on joka paikassa.
Nestor on pojan ja miniän kissa, joka on meillä hoidossa silloin tällöin, nimetty romaani- ja sarjakuvasankari Nestor Burman mukaan. Kirjallinen kissa.
Työhuonekuvat olivat esillä viime vuonna Turun ja Helsingin kirjamessuilla.
Paras tilanne oli alussa Korkeavuorenkadulla, kun käytin ruokasalia työhuoneena. Samassa talossa erään asukkaan keittiö remontoitiin, ja sain vanhat kaapit itselleni. Laitoin ne yhdelle lyhyelle seinälle ruokasaliin ja päällystin ne tapetilla. Siinä oli työhuoneeni.
Nuorin lapsistani opetti minut käyttämään tietokonetta. Siitä olen kiitollinen. Kirjoitin alussa hänen tietokoneillaan, sitten eräs lasteni ystävistä osti halvalla Nokialta ikivanhoja poistokoneita ja toi miehelleni ja minullekin omat tietokoneet.
Leveille ex-siivouskomeronhyllyille laitoin ensinnäkin opetusmateriaalin. Opetin englantia aikuisille, pidin mm suggestopedisia kursseja, joihin tarvitaan paljon opetusmateriaalia, ainakin minä tarvitsin kuvia, musiikkia jne.
Toisille hyllyille levitin aineiston, jota tarvitsin kirjoittamiseen. Lopetin lehtijuttujen tekemisen melkein kokonaan ja aloin kirjoittaa historiallisia nuortenkirjoja.
Olin tutustunut Viktorian aikaan kirjoittaessani siitä artikkelia Kotilieteen vuonna 1984. 1980-luvun lopulla aloittelin kirjaa sortovuosista. Ensimmäinen valmistui työn ohella 1991. Minulla oli oma työpöytä, ja ikkunasta näin fantastisen kulttuurimaiseman, joka inspiroi minua, kun kirjoitin Aurora-kirjat. Tuo kuvassa näkyvä lehmus lohdutti minua vaikeina aikoina.
Kun mieheni virka-asunto pieneni rajusti peruskorjauksen vuoksi, aloin kirjoittaa makuuhuoneessa. Istuin yleensä jalat ristissä kuvassa näkyvän sängyn päällä ja kirjoitin lopulta omalla läppärilläni!
Kirjoitin yhteensä kuusi kirjaa tuossa huoneessa. Kollaasissa on tunnearvoa.
Teen paljon tutkimustyötä kirjoihini, varmaankin liikaa. Rakastan historiaa, varsinkin Viktorian ja Edwardin aikaa sekä renessanssia, josta kirjoitin kirjat Kyynärän mittainen tyttö ja Pako Tallinnaan ja kirjoitan nyt jatko-osaa Turusta. Kuten kuvasta näkyy, Nestor-kissakin väsyy kirjoihin, joita on joka paikassa.
Nestor on pojan ja miniän kissa, joka on meillä hoidossa silloin tällöin, nimetty romaani- ja sarjakuvasankari Nestor Burman mukaan. Kirjallinen kissa.
Työhuonekuvat olivat esillä viime vuonna Turun ja Helsingin kirjamessuilla.
perjantaina, lokakuuta 28, 2011
Photo Friday: 'Wide angle'
Helsinki, Finland
Photo Friday 'wide angle'
Helsinki Senate Square
the statue of Alexander II, Helsinki Cathedral
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)