sunnuntaina, heinäkuuta 08, 2012

Ruusukupit


Hääkahvit perheen kesken, originally uploaded by Anna Amnell.
Muoti vaihtelee astioissakin. Uusin Avotakka kertoo, että "kuuminta keräilytavaraa nyt ovat retrokupit. -- Älä unohda kesäkukkaisia 30-40-luvun mummonkuppejakaan!" Ruusukupit eivät ole kuulemma enää ihan muodissa, mutta muoti voi muuttua, lehti lohduttaa ja kertoo samalla, että nyt ruusukuppeja saattaa saada edullisesti.

Olen kerännyt Kanadan vuosilta asti ruusukuppeja. Ihailen niitä museoissa, nehän eivät ole suinkaan vain 1930-40-lukujen ilmiö.

Minulla on myös sukulaisten ja ystävien antamia ruusukuppeja eri maista, kuppeja, joihin liitty monenlaisia muistoja. Käytämme niitä harvoin. Koko kokoelmani taisi olla viimeksi käytössä tyttären hääpäivänä, jolloin meillä oli kotona kahvitarjoilu aivan lähiomaisille. Tyttäreni toivoi nimenomaan ruusuteemaa.


 Kukka-astioita

Kukka-astioitani


antique cups

Antiikkiruusukuppeja Zagrebin museossa ja osa pienestä posliinirasiasta.
Antiikkikupit ovat olleet mallseina 1900-luvun ruusukupeille.

Veranta


IMG_1474, originally uploaded by Pink Lady on the Loose!.
Provence
En ole ollut koskaan Etelä-Ranskassa, mutta se on ollut monesti mielessäni symboli täydellisestä elämästä. Olin kerran ranskan suggestopedian kurssilla osittain nähdäkseni käytännössä, miten suggestopedisia kielikursseja pidetään ja kohentaakseni huonoa ranskaani. Opettaja oli kollegani, joka oli innostanut minut tähän uuteen metodiin. Sain valita itselleni roolihahmon, jolle loin maailman keksimällä hänelle suvun, ammatin ja kodin, koko elämäntarinan. Asuin tuolla kurssilla kuvitelmieni Provencessä, jossa minulla oli iso talo ja iso perhe, paljon kotieläimiä.


Kun katselen tyttäreni ottamia kuvia Provencestä, huomaan, että juuri tällaiseksi sen kuvittelin. Lisää hänen ottamiaan kuvia on Nojatuolipuutarhablogissani .

lauantaina, heinäkuuta 07, 2012

Chopin ja sade

lehmus sateessa

Katson ohjelmaa Chopinistä. Ulkona sataa.

Saako kirjailija vastata kirjansa kritiikkiin?

red carpet

Kenelle levitetään punainen matto kirjallisuudessa?

Viimeisin Writing -lehti (July 2012) kirjoittaa, että kirjailijoiden pitäisi ottaa julkisesti kantaa siihen, mitä heidän kirjoistaan kirjoitetaan. Viitataan Arthur Krystalin artikkeliin "Should Writers Reply to Reviewers?" March 18th, Chronicle of Higher Education .  Pitäisi muistuttaa siitä, että kirjan takana on ihminen, vaikka kriitikko ei satukaan tuntemaan tätä. Asiaton ja jopa ilkeä kritiikki voi haavoittaa kirjailijaa.Tämähän on täysin päinvastaista, kuin mitä Suomessa yleensä ajatellaan: kirjailijan pitäisi kärsiä hiljaa jalosti muistellen, miten paljon pahempaa oli Aleksis Kiven elämä. 

Krystal kirjoittaa, että hyvä kritiikki on hyödyksi, mutta asenteellinen vahingollinen sekä kirjailijalle että lukijalle. Jos kritiikki on asiaton, Krystal neuvoo kirjailijaa reagoimaan.

Olen kirjoittanut kahdesti Internetissä, toisen kerran blogista, toisen kerran Book Crossing -kritiikistä, sillä kummassakin annettiin täysin virheellisiä tietoja kirjoistani. Kerran soitin kriitikolle, joka moitti savon murteen käyttöäni. Paljastui, että kriitikko oli 'käynyt' joskus Savonlinnassa, jossa puhutaan savoa täysin eri tavalla kuin Ylä-Savossa, ja sitä murretta kirjojeni palvelijat puhuvat. Lopulta toimittaja myönsi, että taustalla taisi olla hänen nuoruutensa poliittinen ideologia. 

Viime aikoihin astihan osa kirjailijoista on ollut kriitikoiden, toimittajien ja joidenkin poliittisten puolueiden jatkuvassa suosiossa. Heille levitetään punainen matto, heitä suojellaan ja palkitaan jatkuvasti. Parasta on jos on "vankka vasemmistolainen tausta", kuten erästä kirjailijaa ylistettiin. Jotkut heistä ovat suorastaan kyllästyneet tähän lellimiseen.

Tilanne näytti jo tässä välillä parantuvan. Nyt on kuitenkin tulossa uusi syrjinnän väline, vetoaminen kirjailijan korkeaan ikään. Siitähän kirjoitti myös Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja äskettäin Kirjailija-lehdessä.

Samasta aiheesta uusin

Kommenttini -- blogiin (joka on lopetettu)
Emma-kirjoissa on todellakin [ollut] ajankohtaisia asioita jo kauan ennen muita. Mutta kriitikot ja lehdet eivät useinkaan huomaa tai ole kiinnostuneita muusta kuin samoista kirjoista, joita muutkin pitävät esillä. Kai kyseessä on lähinnä ajanpuute. Ole iloinen siitä, että olet nyt selvästi läpäissyt kiviseinän.:)

Minäkin kirjoitin jo 1990-luvun alussa monikulttuurisuudesta, maahanmuuttajista, lapsityövoimasta, lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä, itsemurha-aikeista Aurora-kirjoissa. Vain Iisalmen Sanomat ja Hesarin kaupunkitoimitus ja ihan muutama kriitikko mainitsivat siitä. Mutta koska ne kirjat julkaisi ns. kirkollinen kustantaja, useimmat kriitikot eivät ole koskeneet niihin pihdeilläkään.:) Nythän Kirjapajaan kirjoittavat monet julkkikset. He eivät näytä kokevan syrjintää, sillä he kuuluvat jo samaan sakkiin, josta kirjoitetaan koko ajan.

Luulisin, että Ismo Loivamaa on käsitellyt kirjaasi muutoin asianmukaisesti. Koin hänet hyvin kannustavana kriitikkona varsinkin alkuaikoina. Hän on tehnyt hyvin paljon lasten- ja nuortenkirjallisuuden puolesta.

Värikollaasi 87: My Helsinki


SummerCollagesAmnell, originally uploaded by Anna Amnell.

Summer Collages 17.6.-12.8.2012

Värit tässä tehtävässä ovat minusta kauniita mutta vaikeita. On hauskaa käydä läpi valokuviaan, jotta löytää sopivia kuvia. Talo Helsingissä, tuoli Esplanadin kesäkahvilassa ja The Art of Tolerance -nalle Senaatintorilla  (United Buddy Bears in Helsinki, katso kaikki nämä nallet kansiostani).