tiistaina, heinäkuuta 15, 2014

Makrokuvat: Marjat. Karhunvatukka ja mesimarja

One of my favourites

En unohda koskaan niitä laajoja pensaita, joissa kasvoi villinä mehukkaita karhunvatukoita.  Paikka oli jokin USA:n etelävalloista. Oltiin telttailumatkalla, joka ulottui Missisipille Biloxiin ja New Orleansiin asti. Tämä kuppi löytyi zagrebilaisesta astiakaupasta.

  Mesimarja

Lapsuuteni suosikkimarja oli mesimarja. Niitä kasvoi mummolassa talon lähellä ojan pientareella, joka oli ikioma marjamaani, "lapsen marjat", kuten mummo sanoi. Muut eivät niitä syöneet.

Ojan toisella puolen oli lähde, jonka reunalla kasvoi maariankämmeköitä, jotka olivat elämäni ensimmäiset orkideat. Niitä vain katseltiin lähteellä käydessä, ei koskaan taitettu maariankämmekkää.
Makrokuvat : Marjat  Nyt Pieni Lintu -blogissa!

maanantaina, heinäkuuta 14, 2014

Seis siitepölyt ja saastehiukkaset

IMG_0042

Nyt on taas kaikissa kadunpuoleisissa tuuletusikkunoissa suodatinkangas, joka pysäyttää allergiaooireita aiheuttavat sieni-itiöt ja siitepölyt, samoin liikenteen aiheuttamat mikroskooppisen pienet saastehiukkaset.  Ilma tuntuu heti raikkaammalta.

Sama suodatinkangas kestää kaupungissa 3-6 kk ja maaseudulla jopa vuoden. Tämä on uutta ja parempaa laatua kuin se suodatinkangas, jota meillä on ollut aikaisemmin.
Filtrete G-110, 08 x 1,1 m.

perjantaina, heinäkuuta 11, 2014

Black and white toile de jouy

toile de jouy


Photo Friday: Black & white toile de jouy fabric at the fleamarket in Helsinki. Photo: Anna Amnell
Mustavalkoinen maisemakangas

torstaina, heinäkuuta 10, 2014

Luovuus ja sairastaminen


On kummallista, kuinka luovuus ja sairastuminen liittyvät yhteen. Aloin taas jatkaa uutta kirjaa, ensin sanelemalla pieniä pätkiä Dragon Dictatationilla sähköpostiin, josta ne voi koota välillä yhteen, sitten pitempiä jaksoja suoraan tietokoneelle. Juttua alkaa ryöpytä. Mutta nyt kuume nousi.

keskiviikkona, heinäkuuta 09, 2014

Helteellä

IMG_0017

Kun tuuletusikkunat ovat auki erkkerin toisessa sivussa, siihen tarvitaan näkösuoja, koska sillä puolella ei ole näkösuojana puuta. Punottu verhonpidike pitää valoverhon lempeästi paikallaan. Toisella puolen on lehmuksen lisäksi näkösuojana paksu valkoinen pöytäliina, jonka ensisijainen tehtävä on estää näin helteellä auringonpaahde iltapäivällä. En halua laitella monimutkaisia kalliita rullaverhoja joka paikkaan.

Kun ikkunat ovat korkeita, verhojen siirtely sujuu koko asunnossa kätevästi ylimääräisellä pitkällä verhotangolla, jonka päässä on sileä kullanvärinen pallo. Ei tarvetta verhojen riuhtomiseen eikä ylimääiräisiin kalliisiin verhokeppeihin, jotka asetettaiisin kuhunkin ikkunaan. 20 vuotta asunnossa, jossa oli paljon korkeita ikkunoita, opetti säästäväiseksi, suurin osa verhoistamme on ollut aina kotoisin kirpputorilta. Nämä kallit pitsiverhot ostin kaupasta. Ne ovat käytännölliset, ne läpäisevät valoa, ovat näkösuoja, ja ne voi pestä pesukoneen hienopesuohjelmalla ja ripustaa heti ikkunaan. Vaikka asumme yläkerrassa, kadulta nousee paljon pölyä, ja verhot täytyy pestä usein. Pidän verhojen kuvioista. Verhot on tehty Turkissa, mutta niiden kuviomalli on Viktorian ajan Englannista.

  IMG_0005