Näytetään tekstit, joissa on tunniste 2000-luku. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 2000-luku. Näytä kaikki tekstit

maanantaina, kesäkuuta 01, 2015

Circle. 10 vuotta bloggaajana.

blue  and white

Aloitin bloggaamisen 2.6.2005. Olimme asuneet silloin jo useita vuosia mieheni alkuaikoina hyvin tilavassa virka-asunnossa palattuamme Kanadasta yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen. Meillä ei ollut alussa paljon mitään huonekaluja tai muutakaan tavaraa. Silloinkin oli paha lamakausi. Koti kalustettiin Hietalahden kirpputorilta, jossa avautui ihanuuksien ihmemaa.

Osallistun tällä blogikirjoituksella myös Pieni lintu-blogin tämän viikon kuvahaasteeseen, jonka teemana on 'round, 'pyöreä', ympyrä. Tämä on lamasta lamaan kuvaus. (Vähensin tekstiä saadakseni enemmän tilaa kuville.)
Katso myös kirjoitukseni  Bloggaaminen vuonna 2005, mukana myös Blogisisko. Anssi miettidsen raportti bloggaamisesta.
Vuotta 2005 sanottiin bloggaajien vuodeksi.

muistoja

Tämä kirpputorilta ostettu lautanen toi mieleen vaihto-oppilasvuoteni ja koko perheen yhteiset matkat eri puolilla Yhdysvaltoja Kanadan vuosien aikana.



Madame Victoria Chevalier's cup

Meillä kävi vieraina  uusia Kanadan sukulaisia. Tämän kupin on omistanut miniäni isoäiti Viktoria. Hän  oli ostanut nämä kupit häämatkallaan New Yorkista - 1930-luvun alussa.


Grosvenor, England

Kun neljäs kirjani ilmestyi, omistin sen neljälle yli 90-vuotiaalle isoäidille.


B kaunis arki

Olin kirjoittanut neljä Aurora-kirjaa 1900-luvun alun maailmasta, Suomesta ja Kanadasta, mutta uudella vuosituhannella kiinnostuin myös 1550-luvusta. Perustin kirjoilleni ja niiden aikakausille omat blogiot. Muitakin blogeja syntyi Blogisisko-blogin ympärille, minusta tuli monibloginen.


rings

Olimme aikoinaan tehneet autolla ja telttaillen häämatkan Lappiin ja edenneet Jäämeren rannalle simpukoita poimimaan. Nyt oli aika tehda toinen matka hääpäivän kunniaksi.


Blue and white

Tytär oli asunut Kiinassa, mutta sinne emme ehtineet mennä.


Kaarlen silta (Charles Bridge) Praha

Mutta kun hän muutti miehensä kanssa Tsekin tasavaltaan, me saimme nähdä Prahankin, jonka Kaarlen sillan luona tämä on kuvattu. Aloimme tehdä sukulaismatkoja.


Berlin,  Hackesche Höfe

Klikkaa kuvan kohtaa. Kuva on nähtävissä! Uusimman kirjan aineiston etsiminen vei Berliiniin. Kuvassa art nouveau-portaikko Hackesche Höfessä, entisessä juutalaisessa kaupunginosassa, joka on kokonaan jälleenrakennettu.

  kultalautanen

Elämää ei tarjota meille kultalautasella muualla kuin korkeintaan museoissa  -ja silloinkin vain silmänruokaa. Tutustuimme Balkanin maihin vierailemalla sisarenpoikani luona. Avautui uusi tuntematon kulttuuri.


220

Elämä tuo myös särkyneitä unelmia ja surua. Äitini ja sisareni kuolema oli suuri suru. Sisareni oli vielä nuori kuollessaan syöpään.

a round rug

Ei pidä lannistua, vaan toimia niin kuin afrikkalaiset, jotka osaavat tehdä käärmeennahasta maton.


Yöastia

Matkoilla voi oppia, että elämässä on puolensa. Hienoissa linnoissakin löytyy monenlaista. Eämässä on raadolliset puolensa.


2012-10-28 15.26.54

Kävimme Pietarissa kolmesti hyvän sään aikana. Rakastuimme Pietariin. Olimme yhteensä kuukauden maassa, jonne en ollut astunut jalallani vanhan vallan aikana. Mutta onko siellä nyt vanha vai uusi valta, kun voisin mennä sinne taas? Ehkä uskallan, sillä  uteliaisuus voi voittaa. Onkohan enkelikahvila vielä tallella? Onko minusta Moskovaan menijäksi?


Sivuvaunullinen moottoripyörä A motorcycle with a side car

Menneisyys, historia kiehtoo minua edelleen, mutta en taida mennä enää ajassa yhtä kauas kuin ennen. Lähihistoriakin kiinnostaa - ja opettaa. Kirjoitan hitaasti.Tästä saisi vauhtia.


Linnanmäki kesäkuussa


Nykyisen asuntomme erkkerin sivuikkunasta näkyy etäällä Linnanmäki, jossa olen käynyt vain kerran, opiskeluaikana.

Bloggaaminen on elämistä yhtä aikaa menneisyydessä ja nykyhetkessä ja kurkottamista tulevaisuuteen.

Hyvää kesää!

maanantaina, syyskuuta 01, 2014

Uusi peili: mahdoton maailma

uusi peili

Uusi kaunis peili nojaamassa olohuoneen kirjahyllyyn, odottamassa paikkaansa. Onko tässä symboliikkaa?

Hyvä hinta - ja laatusuhde, vitsaili poikamme, sillä mieheni löysi peilin roskalavan vierestä. Siinä on pieni lohkeama yhdessä nurkassa, mutta se ei näy. Suurin peilimmekin on samoin hankittua, jonkin myymälän hylkäämä.

Peilin sijoittaminen eteiseen kahden kapean kirjahyllyn paikalle aloitti ketjureaktion. 1500-luvun romaanit, miltei kaikki pokkareita, siirrettiin kaappiin, jossa on ollut tähän asti Poirot, Midsomer-ym DVD:t. Ne taas siirrettiin makuuhuoneen nurkkaan kapeaan tilaan ikkunan viereen. Ne ovat lisäeriste vetoa vastaan, muovipäällysteisinä eivät kerää pölyä. Huh, nythän piti alkaa muoviton viikko. Mutta miten DVD:t voisi muuten säilyttää? Paperipusseissako? Eikö saisi olla DVD-levyjä? Pitäisikö heittää pois kunnon tavara, ja niistä tulisi jätettä?

keskiviikkona, heinäkuuta 09, 2014

Helteellä

IMG_0017

Kun tuuletusikkunat ovat auki erkkerin toisessa sivussa, siihen tarvitaan näkösuoja, koska sillä puolella ei ole näkösuojana puuta. Punottu verhonpidike pitää valoverhon lempeästi paikallaan. Toisella puolen on lehmuksen lisäksi näkösuojana paksu valkoinen pöytäliina, jonka ensisijainen tehtävä on estää näin helteellä auringonpaahde iltapäivällä. En halua laitella monimutkaisia kalliita rullaverhoja joka paikkaan.

Kun ikkunat ovat korkeita, verhojen siirtely sujuu koko asunnossa kätevästi ylimääräisellä pitkällä verhotangolla, jonka päässä on sileä kullanvärinen pallo. Ei tarvetta verhojen riuhtomiseen eikä ylimääiräisiin kalliisiin verhokeppeihin, jotka asetettaiisin kuhunkin ikkunaan. 20 vuotta asunnossa, jossa oli paljon korkeita ikkunoita, opetti säästäväiseksi, suurin osa verhoistamme on ollut aina kotoisin kirpputorilta. Nämä kallit pitsiverhot ostin kaupasta. Ne ovat käytännölliset, ne läpäisevät valoa, ovat näkösuoja, ja ne voi pestä pesukoneen hienopesuohjelmalla ja ripustaa heti ikkunaan. Vaikka asumme yläkerrassa, kadulta nousee paljon pölyä, ja verhot täytyy pestä usein. Pidän verhojen kuvioista. Verhot on tehty Turkissa, mutta niiden kuviomalli on Viktorian ajan Englannista.

  IMG_0005

sunnuntaina, heinäkuuta 31, 2011

Ruusu on nyt surun symboli


Punaiset ruusut kellumassa veden pinnalla, punaiset ja valkoiset ruusut norjalaisten käsissä Oslossa kohotettuina ylös toivon vertauskuvina.

Viime päivinä on kodeissa itketty television ääressä. Minusta tuntuu, että tämän jälkeen aina kun näen ruusun, ajattelen noita lapsia ja nuoria, jotka joutuivat tuon käsittämättömän hyökkäyksen kohteeksi. Maailma muuttui taas rajusti niin kuin se muuttui New Yorkissa tämän vuosituhannen alussa.

sunnuntaina, lokakuuta 11, 2009

Malja Suomelle



Eurooppalaisia nuoria menossa Yhdysvaltoihin vaihto-oppilaiksi. Samassa pöydässä muiden teini-ikäisten kanssa tämän blogin kirjoittaja, vasemmalla pilkullisessa mekossa. Laseissa on vettä, mutta maljanjuontiote on viinimaiden tyyliä.

Suomi on muuttumassa rytinällä. Valta on siirtymässä oikealle, ja se aiheuttaa paniikkia vasemmistossa. Sitä on mielestäni "etelän median" epätoivoinen yritys kaataa hallitusta keinolla millä hyvänsä. Onhan suuri joukko toimittajia selvästi vasemmalla, minkä ymmärtää, kun ajattelee suomalaisen toimittajakoulutuksen historiaa.

Muutosta tapahtuu muuallakin kuin politiikassa. Me tavalliset kansalaiset voimme esittää mielipiteitämme julkisesti blogeissamme. Maahan on alkanut vähitellen muuttaa jälleen väestöä muista maista. Maahanmuuttajia pelätään, vaikka entiset maahanmuuttajat ovat sopeutuneet erinomaisesti. Vai ovatko juuri entisaikojen emigrantit muuttaneet Suomen siksi, mikä se on nyt, sivistynyt länsimaa? Ihmisiä eivät pysty estämään lopulta edes muurit ja rautaesiriput, sillä ihmiset haluavat olla yhteydessä toistensa kanssa yli rajojen. En tarkoita sitä, ettei ongelmista saisi puhua. Päinvastoin - avoin keskustelu on tarpeen, ja sitä on alkanut nyt harjoittaa myös paikkakuntani lehti Helsingin Sanomat.

Olen ihan ihmeissäni tämän sunnuntain lehdestä, sillä siinähän on lukemista vaikka kuinka paljon. Minua kiinnostaa erityisesti Picasso-näyttelyssä tehty haastattelu Anna Kortelaisesta.

Miltähän Picasso-näyttely tuntuu minusta nyt? Näin nimittäin vaihto-oppilaana legendaarisen Picasson 75-vuotisnäyttelyn New Yorkin nykytaiteen museossa, jossa se oli esillä kesäkauden 1957, ja pelkästään toukokuussa kävi näyttelyssä 100 000 vierailijaa. Olin viikon Scarsdalessa vieraana perheessä, jonka äiti oli taiteilija, ja hän vei minut taidenäyttelyihin ja katsomaan Broadway-musikaalia. Tarkoitus oli mennä kuuntelemaan myös Billy Grahamia, joka puhui samalla viikolla Yankee Stadiumilla, mutta sinne olivat kaikki tiet tukossa. Sekin oli tuon kesän suuria tapahtumia.

Picasson näyttely teki minuun suuren vaikutuksen. Olihan taide siihen aikaan lempiharrastukseni. Viivyin kaikkein kauimmin Guernican edessä, ihmettelin sitä, miten valtavan paljon yksityiskohtaisia luonnoksia Picasso oli työtä varten tehnyt. Näinkin muutama päivä sitten TV:ssä ohjelman Picassosta ja Guernicasta, johon hänen uransa huipentui, jalostui, mutta laski sitten alaspäin, ja Picassosta tuli poliittinen maskotti ja taiteilijana aika turhanpäiväinen. Vaikka pidän edelleen eniten Picasson varhaistuotannosta, arvostan sittenkin eniten Guernicaa taideteoksena. Se on hirvittävä samalla tavalla kuin jokin Shakespearen näytelmistä tai antiikin tragedioista.

perjantaina, kesäkuuta 19, 2009

Pelastakaa kirjailijakokous!

020 sunset in Helsinki

Auringonlasku Helsingissä muutama päivä sitten. Kuvassa Hotelli Torni, joka esiintyy muun muassa John Irvingin romaanissa Until I Find You.

Lahden kansainväinen kirjailijakokous pidettiin tänä vuonna Messilän kartanossa. Hesarin Kuiskaaja kirjoittaa tänään juhannusaattona "Kirjailijakokous muuttui museoksi." Tämän vuoden kokouksessa kuultiin soraääniä: "Lahden kansainvälinen kirjailijakokous on suurten ikäluokkien ja sodanjälkeisen kirjallisuuden museo". (HS/Kulttuuri/Kuiskaaja. Kohtauksia kulttuurielämästä. 19.6. 2009)

Tietty aikakausi on ohi. Maailma on muuttunut avoimemmaksi. Mukkulan kokouksella on ollut merkittävä tehtävä pitkään. Tilanne on muuttunut maailman muuttuessa. Pelastakaa kirjailijakokous siirtämällä se sinne, minne saadaan enemmän kirjailijoita ja enemmän yleisöä. Kokousta valmistellaan huolella. Siinä on suuri työ. Olisi tärkeää saada sille sopivammat puitteet.

Helsingissä on muun muassa ihastuttava Villa Kivi, Helsingin kirjailijoiden oma talo, ja runsaasti muita kokouspaikkoja. Matkat voi tehdä nopeasti julkisilla kulkuneuvoilla. Suuri osa suomalaisista kirjailijoista asuu Helsingissä ja lähiympäristössä. Ulkomaalaisille vieraille Helsinki olisi myös kiinnostava lomailukohde. Helsingissä pidetään paljon konferensseja. Jo kirjailijahaastattelut Akateemisessa kirjakaupassakin kiinnostavat suuria yleisöjoukkoja. Uskon, että kansainvälisen kirjailijakokouksen tapahtumat kiinnostaisivat suuria joukkoja suomalaisia, ja niitä voitaisiin mainostaa myös turisteille, joita käy Helsingissä kesäisin paljon. Kirjallisuus kiinnostaa. Se tulee tuoda lähelle ihmisiä.

Kansainvälisyys on aina piristänyt suomalaisten luovuutta. Parnasson blogin kommenteissa joku kysyi, missä oli venäläinen kirjallisuus. Sehän on aivan toista kuin 1960- ja 1970 -luvuilla. Venäläiset kirjailijat voisivat kiinnostaa sekä Suomessa asuvia venäläisiä että turisteja.

lauantaina, kesäkuuta 13, 2009

Sambakaarnevaali 2009

2009-06-13Sambakaarnev

Lola Wallinkoski ja Wilson Kirwa, vuoden 2009 sambakaarnevaalin kuningatar ja kuningas ja muita osallistujia.

Klikkaa kuvaa ja katso sitä Flickrissä oikein suurena ja katso slideshow.

Vuoden 2008 paraati

Vuoden 2007 sambaparaati

Sambaparaati herättää joka vuosi Helsingin eloon kesän alussa. Osallistujat ovat kuin perhosia tai ennemmin kolibreja. Yleisön joukossa on kaikenikäisiä, miehiä, naisia, lapsia, paljon myös turisteja eri puolilta maailmaa.

Ainakin joissakin lauluissa lauletaan papukaijoista ja muista linnuista, mutta minulle tulevat aina mieleen muinaiset soturit. Näin aidon etelä-amerikkalaisen sulkakoristeisen kuninkaan - luonnollista kokoa olevan mallinuken lasikaapissa - amerikkalaisessa museossa. Se oli hätkähdyttävä näky. Voi kuvitella, miltä nuo soturit näyttivät yli 1000 vuotta sitten, kun heidän nerokas ja julma kulttuurinsa oli vielä kukoistuksessa.

Pidän kovasti Helsingin sambaparaatista. Siinä on mukana myös lapsia ja nuoria, joten se on koko perheen harrastus.

Tänä vuonna en ottanut yhtä paljon kuvia kuin aikaisemmin, sillä oletimme paraatin alkavan ilmoitettuun aikaan, mutta jouduimme odottelemaan kadun varrella ainakin puoli tuntia. Katsoimme siksi vain alkuosan. Näin myöhemmin vain raitsikkapysäkiltä kiinnostavan joutsenlaivan ja merenneidot, joilla oli valtavat pyrstöt. Paljon mielikuvitusta ja työtä on tarvittu tähänkin paraatiin.

Nyt näin ensi kerran myös paraatin alun. Lola Wallinkoski ja Wilson Kirwa olivat todella edustava pari sambakuningattareksi ja kuninkaaksi, ja uskon, että suuri joukko oli kerääntynyt katsomaan juuri heitä.

tiistaina, kesäkuuta 09, 2009

EU-vaalit: nyt on mielipiteiden kirjoa


Sain yli viisi vuotta sitten, huhtikuussa 2004, Kiiltomadon keskustelufoorumissa niskaani nettikivityksen ryöpyn, kun kirjoitin:

"Minä en kannata kumpaakaan, en vasemmistolaisuutta enkä oikeistolaisuutta, vaan länsimaiseen demokratiaan kuuluvaa mielipiteitten vapaata kirjoa. ["Mekin saamme nyt puhua."] -- Minun mielestäni Suomen poliittinen kenttä on sekaisin, sillä puolueet eivät vastaa enää yhteiskunnassa tapahtuneisiin muutoksiin. Sen tähden marksilaisten termien toistaminen vaikuttaa minusta vanhentuneelta jankutukselta, joka estää näkemästä yhteiskunnan todellista tilaa. Yhä useampien on vaikeaa löytää puolue, jota äänestää."

"Tarvitaan uusjako politiikkaan" oli väliotsikkonani, kun kirjoitin silloin:
"Nykyinen poliittinen jakaantuminen, pysyminen oikeisto-vasemmisto -taisteluhaudoissa, ei vastaa mielestäni nykytilannetta."

Olin mennyt vuonna 2004 sattumalta mukaan Kiiltomato-nimiseen kirjalliseen keskustelupalstaan. Se oli ainutlaatuinen kokemus: tulin tuntemaan, millaista on suomalainen vasemmisto - sillä sitähän silloisen Kiiltomadon keskustelupalstan kulttuuri oli. Jo vuonna 2004 oli nähtävissä, että suomalainen vasemmisto oli jäänyt ajasta jälkeen. Se oli jämähtänyt vanhoihin luokkataistelufraaseihin, joiden avulla ei pystytä vastaamaan nykyajan yhteiskunnan haasteisiin. Kokoomus tajusi ensimmäisenä tilanteen, se uudistui ja on menestynyt. Se on tavallaan uusi puolue.

Vuonna 2007 HBL kirjoitti Maria Guzenina -ilmiöstä. (Lue blogikirjoitukseni ja kommentit) On kysymys paljolti samasta kuin Mitro Revon tapauksessa - vaikkakin monet aikoinaan luterilaisesta kirkosta eronneet vasemmistolaiset ovat siirtyneet usein nimenomaan ortodoksiseen kirkkoon.

Näissä vuoden 2009 EU-vaaleissa demarina menestynyt Liisa Jaakonsaarikin on esimerkki toisenlaisesta demariajattelusta, kuin mihin on totuttu. Hän on Eurooppa-myönteinen, Nato-myönteinen, järkevä ja mukava ihminen, yleisesti luotettava ihminen. Häntä äänestivät monet ei-vasemmistolaiset.

Minä en olisi voinut äänestää häntä hänen puolueensa vuoksi, sillä niin karmeita ovat olleet omat kokemukseni vasemmistolaisuudesta, joka hallitsee kulttuurissa ja mediassa. Katso vaikkapa vanhat kirjoitukseni klikkaamalla hakusanaa Kiiltomato.

Miksi muuten ei lehdistössä ole kirjoitettu siitä, että uskonnolla on ollut yleensäkin suuri vaikutus näihin vaaleihin. Ainakin Mitro Repo (ortodoksi), Timo Soini (katolinen), Sari Essayah (helluntalainen), Eija-Riitta Korhola (luterilainen) ja Hannu Takkula (luterilainen) ovat tunnustuksellisia kristittyjä. 11.6. Kotimaa-lehden mukaan myös Liisa Jaakonsaari (luterilainen)on puhunut uskostaan.

Eurovaalien voittajissa ei taida olla ollenkaan sitä kiihkeää uskonnonvastaisuutta, mikä leimaa niin monia vasemmistolaisia toimittajia. Heidän juttunsa ovat varmaankin tehneet omalta osaltaan vasemmistolaisuuden vastenmieliseksi suomalaisille.

Koti, uskonto ja isänmaa ovat ihmisille rakkaita - kaikkialla maailmassa. Se joka tämän kieltää, ei tunne ihmissydäntä.

Mieheni sanoo, että telkkarissa puhutaan juuri (puolen päivän aikaan) nyt samasta asiasta, eli vasemmiston kriisistä, YLEn aamuteeveessä.

P.S. Myös keskusta on konservatiivinen, se haikailee edelleen Kekkosen ajan menestyksen aikoja. Sen pitäisi ryhtyä koko kansan "vihreäksi" puolueeksi. Maaseutu on tärkeää, luonto on tärkeää. Meissä suomalaisissa asuu edelleen maalainen, vaikka olisimme asuneet vuosikymmeniä kaupungissa. Kekkonen tuo taas mieleen häpeälliset suomettumisen ajat.

Olisin muuten voinut äänestää monia nyt voittaneista, mutta yhtähän sitä äänestetään. Uskon, että kaikki toimivat Suomen hyväksi EU:ssa.

Lisäys:

Hyvä esimerkki median uskonnonvastaisesta asenteesta on, että samana päivänä, kun ihmetellään, miksi kansa äänestää uskovaisia, tuli postissa kaikkiin koteihin, ainakin Hesarin mukana, Mediaplanetin tuottama erikoisjulkaisu, ilmoitusliite "Vatsan hyvinvointi", joka tuputtaa uskonnonvastaista eaa:ta suomalaisille. Kansa nurisee.

Lisäys 2: Helsingin Sanomat kirjoitti viisi päivää myöhemmin eli sunnuntaina 14.6. samasta aiheesta, uskonnon vaikutuksesta EU-vaaleihin "Henki voitti materian".

torstaina, tammikuuta 01, 2009

2009

My favourite

Valokuvablogissani on mosaiikki, joka muodostuu tämän vuodenvaihteen ilotulituksen yksityiskohdista. Kannattaa katsoa näitä kuvia suurina.

perjantaina, elokuuta 15, 2008

Suomalaiset naiset rakastavat värejä pukeutumisessa



Keski-ikäinen suomalainen nainen Hietalahden kirpputorilla

Nanson ja Anna-lehden teettämän tutkimuksen mukaan suomalaisten naisten pukeutuminen on muuttumassa. On tyyliä ja on värejä. Haastateltuja 2010, ikä 15-75 vuotta.

Pukeutujat prosenttia ikä
Rohkeat itseensä panostajat 27 25-44-vuotiaat
Vaatimattomat 19 25-34-vuotiaat
Perushuolitellut 18 +45 tai +65
Näyttäytyjät 8 alle 25-vuotiaat
Rennot peruspukeutujat 7 kaikki ikäryhmät
Naiselliset tyylittelijät 4 yli 45-vuotiaat


Lue lisää

Vertaa tätä kirjoitukseeni Muoti: neljän kerroksen väkeä , joka käsittelee slovenialaisen Zizekin käsityksiä pukeutumisen uusista yhteiskuntaluokista.

Zizek on tietenkin kansainvälinen tutkija, mutta omat havaintoni Sloveniasta ja Kroatiasta: Ljubljanassa yleisvaikutelma varakkaan perushuoliteltu, Zagrebissa suuri osa naisista pukeutui erittäin vaatimattomasti, mutta loisteliaat "näyttäytyjät" herättivät huomiota värikkäillä, omaperäisillä ja erittäin tyylikkäillä vaatteillaan.