Uudet värikollaasit 45: Aamun värit

Uudet värikollaasit "Aamun värit"

- the colours of the morning

stairs

a yellow dollhouse

katso kaikki kuvani tästä kauniista nukketalosta
- a dollhouse in Saint Petersburg
Nukkekoti on Pyhän Pietarin ja Paavalin linnoituksen museossa Pietarissa. Se on tehty 2000-luvulla.




Aamukahvi on tulossa. Ollaan 1900-luvun alun Pietarissa, ennen kuin maailma muuttui ja tuli kiireisemmäksi.

Sisustus. Interiors: Eliel Saarinen

Syksyn tunnelmaa. Autumn at Hvitträsk, Eliel and Loja Saarinen's home museum.
Eliel Saarinen's Hvitträsk (myös muut huoneet)
All photos by Anna Amnell
Eliel Saarinen (1873-1950), Finland's gift to the world. A Finnish American architect, Art Nouveau, Jugend, modernism,
Enemmän arvostettu nykyään maailmalla kuin Suomessa.
Eliel Saarinen oli Pietarin suomalaisen luterilaisen seurakunnan kirkkoherran poika. Lue lisää Kansallisbibliogafiasta.
http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/3614/


Ryijy



Sininen kaakeliuuni



Kirjat kaapissaan.  Tälläisen haluaisin. Onkohan tätä ideaa sovellettu?




details



työhuone



tuoli



Kun palasimme Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuudesta, nuorin lapsistani järjesti kirjamme samalla tavalla väreittäin. Se oli suunnattoman kaunista. Valitettavasti siitä ei ole kuvaa. Arki sekoitti värit.




Näitä valmistetaan edelleen Suomessakin. Kuvasin nämä huonekalut eräänä iltan helsinkiläisen huonekaluliikkeen näyteikkunasta.

Täydellinen koti Cranbrookissa. Saarinen House. Mm yllä olevat tuolit. Linkkejä muihin näyttelyihin!

Sisustus, Interiors -haaaste

Uudet värikollaasit: Psykedelia

a van/pakettiauto

Uudet värikollaasit 44 psykedelia

Hackesche Höfe, Berlin



graffiti



Graffiti in Helsinki

Photo Friday: 'Mirrors'

 Photo Friday: Mirrors. the final challenge on the old version and format of Photo Friday. Thank you!
Photo Friday jatkaa uudenlaisena

Kommentti: Toni Morrison

Toni Morrison (alkujaan Chloe Ardelia Wofford) on itsenäinen kirjailija. Hän ei mielistele ketään. Kun hänet kutsuttiin Valkoiseen taloon päivälliselle, jotkut kysyivät: Menetkö? Et voi käyttää siellä farkkuja. Morrison vastasi: Farkkuja! En ole käyttänyt koskaan farkkuja enkä aio käyttää nytkään,

(Nuori Toni oli hoikka)

ja

Morrison ja Obama

Kommenttini Facebookissa:

-- Toni Morrisonista. Hän on eräs lempikirjailijoitani. Koen hänet monikulttuurisena kirjailijana. Hän eli lapsuutensa ja kouluvuotensa kaupungissa, jossa oli paljon siirtolaisia (Lorrain, Ohio) . Mustat olivat vain yksi ryhmä muiden joukossa. Vasta opiskelijana hän koki mustien väheksyntää. Hän ei omaksunut isänsä ja monien mustien vihaa valkoisia kohtaan. Kuten monet muutkin sukulaisensa hän kääntyi katolisuuteen 12-vuotiaana - ja nimi Tony on lyhennys hänen kastenimestään Anthony. Jotkut tuttavat alkoivat sanoa Toniksi, sillä siihen aikaan harvinainen Chloe oli vaikea ääntää.

Hänen kirjansa lumoavat: ne ovat klassista maailmankirjallisuutta. Raamatun kielikuvat tuovat kirjoille voimaa ja syvyyttä. Hänellä on eurooppalaisten mestareiden Austenin, Tolstoin ja Woolfen tavoin runsaasti yksityiskohtia ja hiottu tyyli. Hän kertoo sydäntä riipaisevalla tavalla mustien ihmisten kohtaloista. Heitä ei unohda.

Lue Chloe Ardelia Woffordin (Toni Morrison)  elämästä 1940-luvun Ohiossa. Lahjakas tyttö. Ensimmäisellä luokalla ainoa musta tyttö ja ainoa, joka osasi jo lukea. Monia valkoisia ystäviä. Rasismia vasta myöhemmin, kun isä ei antanut Chloen seurustella valkoisten poikien kanssa. Isä oli hitsaajana laivatelakalla, äiti lauloi kirkkokuorossa ja hänellä oli hyvin kaunis ääni. Lorrain on lähellä Detroitia.

Makrotex: Luonto

Syksy on tulossa. Iisalmelainen orava.

Makrotex: Luonto




my favourite tree. Lehmukseni




Syksyn lehdet.
Olen kiitollinen kommenteista, mutta en jaksa vastata niihin. Olen pahassa flunssassa.

Uudet värikollaasit: Kolme väriä

Kolme väriä: sininen, valkoinen ja keltainen
Uudet värikollaasit  43  : trikolori, kolme väriä
Hauskaa elokuista viikonloppua!

Mustaa ja valkoista

Mustavalkoinen toile de jouy -kangas. (Tässä vaiheessa en vielä huomannut, että piti olla kotikatu :) )
Mustaa ja valkoista valokuvahaaste



Kotikadun päässä näkyy erkkeristä mustavalkoinen maisema. 

Kotikadun ja Mannerheimin tien kulmassa on Ooppera. Siitä kulmasta vie raitiovaunu kaikkien helsinkiläisten kotikadulle Aleksille. Tavataan Stockmannin kellon alla.

Entisen kotikatuni, television silloisen Kotikadun, näkymä ikkunasta.

Reeli Haamer

 The Art of Reeli Haamer. Photo: Seija Pajunen



Photo: Seija Pajunen

Sirkus ja huvipuistot

Auringon noustessa näen erkkerini sivuikkunasta parin kilometrin takana Linnanmäen. Olen ottanut siitä paljon valokuvia, sillä se tuo mieleen lapsuuden "linnanmäet" tivolit ja sirkuksen. Sirkus oli ihmemaa, jonka liepeille me lapset tai ainakin leikkitoverini ja minä juoksimme heti, kun sen tuli kaupungin torille parin korttelin päähän kotitalostamme. Pikkukaupungissa lapset saivat seikkailla vapaasti. Vein kukkia sirkuksen "lihavalle naiselle" ja kävin ostamassa hänelle kermaa. Pikkuasioita toimittamalla saimme ilmaiset liput.



Kirkkaalla ilmalla kamerani saa esille sen kirkkaat värit. Se tuo mieleen lapsuuteni suuren suosikin sirkuksen.



Näiden tyttöjen unelma sirkustaiteilijan ammatista on toteutumassa. Minäkin haaveilin pikkutyttönä lähteväni sirkukseen, ja harjoittelin sitä varten pihalla nuoralla kävelyä, mutta pyykkinaru romahti helposti.
Trapetsiharjoittelu onnistui paremmin, sillä opin riippumaan vintillä pää alaspäin ja luin siinä asennossa kirjaa. Trapetsina oli hiilihanko, jonka ripustin riippumaan köysillä kattoparrusta.



Klovnin voi nähdä esiintyvän laivalla



Tai löytää kirpputorilta

Karuselli Moskovan Gorki-puistossa




My blue dressed puppet. Tämän kauniin käsinuken ostin kirpputorilta. Kun meidän lapset olivat pieniä, tein käsinukkeja. Mieheni oli hyvä esittämään niillä käsinukketeatteria.




Prahan Vanhassa kaupungissa näimme nämä kauniit karnevaalinaamiot. Kanadassa meillä oli tapana järjestää Halloween- naamiaiset. Sekä aikuisilla että lapsilla oli hauskaa.

Olen kiitollinen lapsuuteni tivoleille ja sirkuksille, jotka tulivat pikkukaupunkiimme. Olen kuvannut blogin otsikossa olevat marionetit Helsingin keskuksessa kadulla.

Katso kaikki kuvat Linnanmäki, Sirkus, huvipuisto, klovnit etc

Valo ja varjo

Photo Friday: 'Shadows

Julma ehdotus suurten ikäluokkien vanhentumisesta johtuvaan hoitaja- ja hoitopaikkapulaan

Luulin, että Utrion puheet "ystävällisistä itsemurhapillereistä" olivat jonkinlainen tilapäinen mainostemppu. Mutta Wikipedia-sivun mukaan hän kannattaa edelleen tällaista julmaa säästöohjelmaa: 
"Hänen mielestään omaehtoinen kuolema voisi ehkä olla myös ratkaisu suurten ikäluokkien vanhentumisesta seuraavaan hoitaja- ja hoitopaikkapulaan." Kaari Utrion Wikipedia-sivulla. 

Tulevat natsit mieleen.

Menisivätkö seuraavaksi vammaiset, rumat, tyhmät ja muut, jotka häiritsevät kauniiden ja menestyneiden elämää? Ottakaa ihmeessä tämä aihe esille julkisissa keskusteluissa, ettei tule ikävää yllätystä.'

Vrt P. D. James Children of men:  "Elderly/infirm citizens have become a burden; nursing homes are for the privileged few. The rest are expected and sometimes forced to commit suicide by taking part in a "quietus" (Council-sanctioned mass drowning) at the age of 60."
https://en.wikipedia.org/wiki/The_Children_of_Men

Hesperian puistossa elokuussa

Maanantaiaamu Hesperian puistossa Töölönlahden länsirannalla on kuin maaseudulla. Vieressä on Kansallisoopperan rakennus, kauempana näkyy Helsingin keskusta.
Makrokuvat Elokuu 2



Arvokasta seuraa.



Vielä on kukkien aika




Hyvä sopu



Lokin tämän kesän poikasen aamupala



Loppukesän kauniit kukat



Lisäys aamulla: jättikuppi kamomillateetä kurkkukipuun.



Varmuuden vuoksi syvällä lautasella, jotta en läikytä kamomillateetä tietokoneen tai kirjan päälle.

Photo Friday: 'Saturation'

Saturation

Ensimmäinen koulupäivä

Ensimmäinen koulupäivä. Löysin muutama vuosi sitten kirpputorilta nämä kengät. Minulla oli samanlaiset kengät, kun aloitin koulun. Vaikka koulu oli saman kadun varrella korttelin päässä, äiti saattoi minut kouluun. Minulla oli kaunis mekko ja lyhyt tukka. Äiti oli nuori ja piti kauniista vaatteista. Hän halusi, että meillä lapsilla on kauniit vaatteet, sillä hänen kotonaan oli ollut yksitoista lasta ja kouluun piti laittaa, mitä sattui löytymään. Opettaja pilkkasi äitiä sanoen, että hän oli kirjava kuin tikka huonoissa vaatteissaan. Meille ei käynyt niin. Usein sain vaatteita eräältä tutulta lääkärin perheeltä, jolla oli viisi tyttöä. Ehkä nämä kengätkin oli ostettu jollekin tytöistä kevätjuhliin, ja jääneet aivan uusiksi. Näissä kengissä kävin koulua, kunnes tuli syksy ja sateet.



Ensimmäisenä koulupäivänä. Tämä kuva on kylläkin otettu vuotta aikaisemmin.. Hame ja liivi olivat vaaleansiniset. Otsatukka on vino, sillä teini-ikäinen tätini oli leikannut sen. Minä rakastin kansakoulua ja vihasin oppikoulua.

P.S. Onneksi opettajan ilkeät sanat eivät murskanneet äitiä. Hän otti sen haasteena niin kuin kaiken muunkin. Me elimme kuin italailaisessa elokuvassa, kirjoitin hänen kuolinpäivänänään. Äiti eli 97-vuotiaaksi.

https://blogisisko.blogspot.fi/2007/04/me-elimme-kuin-italialaisessa.html