maanantaina, joulukuuta 05, 2005

Kun meillekin hankittiin jouluvalot

jouluvalot3-1


Oli ensimmäinen joulu Kanadassa. Asuimme pienessä Copper Cliffin kaupungissa 400 kilometrin päässä Torontosta pohjoiseen. Kesä oli ollut hyvin lämmin, tuulikin oli kuuma ja kolibrit lentelivät puutarhassa. Syksy jatkui pitkään lämpimänä. Ruska oli värikkäämpi kuin Suomessa. Siihen ei oikein tottunut.

Kissan turkki tuli hyvin tuuheaksi. Miten se osasi aavistaa, mitä oli tulossa: korkeita lumikinoksia ja yli 40 asteen pakkasia?

Jo kauan ennen joulua ilmestyivät jouluvalot talojen eteen. Ne vaikuttivat räikeältä kitschiltä, sillä lamput olivat kaikenvärisiä, ja niitä oli laitettu sikin sokin. Jollakin oli talon edessä mahtava valoasetelma, jossa joulupukki ajoi reellä. Me päätimme, että emme ikinä hanki tuollaisia räikeitä valoja.

Eräänä päivä nuorin lapsista tuli koulusta synkkänä:
- Miksi meillä ei ole jouluvaloja? Kaikilla muilla on kotinsa edessä jouluvalot. Olisi iloisempaa tulla kotiin, jos meidänkin talon edessä olisi valot.

Mehän läksimme heti ostamaan jouluvalot. Menimme kolmestaan, mieheni joka ajoi autoa, nuorikki ja minä. Huomasimme, että oli mahdollista ostaa kaikki lamput samaa väriä, joten syntyi kompromissi. Poikamme raahasi jouluvalokassin innokkaasti kotiin.

Ulkorappusten vieressä kasvoi pieni kuusi. Kiinnitimme valot siihen. Lumikinokset nousivat korkeiksi, emme luoneet lunta kadun puoleiselta tieltä ollenkaan. Kovalla pakkasella kultasilmäinen paksuturkkinen Topi oli ainoa, joka uskaltautui ulos. Jouluaamuna oli mittarissa yli 40 astetta pakkasta, niin kylmää, että useat ihmiset eivät saaneet autoaan liikkeelle eivätkä päässeet joulukirkkoon.

Meidän kaupungissamme olivat aurausautot ajaneet kadut puhtaiksi. Tunsi itsensä aivan kuin lapseksi, kun käveli lumisilla kaduilla korkeiden kinosten keskellä. Jouluvalot toivat kodikkuutta niin kuin poikamme oli sanonut.

Valoisaa mieltä!

3 kommenttia:

  1. Blogisisko, minä sykistyn, kun näen jouluvalot. Nyt täällä meidän omakotitaloalueellakin oikein kilpaillaan kenellä on komeimmat valot.

    Kukaan ei taida enää muistaa vuoden 1973 öljykriisiä, nyt elätään kuin viiemistä päivää. Mutta pääasia, että kaikill aon kivaa ja valoisa mieli.

    Valotonta Joulua kaikille!

    - Prospero

    VastaaPoista
  2. Hyvä Lassi, hauskaa "nähdä" pitkästä aikaa.

    Luin juuri äsken, että jos "kaikki kuluttaisivat kuten suomalaiset, tarvitsisimme neljä maapalloa". (Vihreän liiton ilmaispostikortti.)

    Mutta onkohan tässä otettu huomioon se, että muualla aurinko lämmittää koteja ja ihmisiä? Monissa maissa ei taloissa tarvitse olla edes seiniäkään. Vesi lämpenee suihkunlämpöiseksi katolla olevassa säiliössä kuten esimerkiksi meillä Kyproksella asuessamme.

    Valoa riittää kautta vuoden niin paljon, että sen varassa voi lukea ilman lampunvaloa suuren osa vuorokaudesta kautta vuoden.

    Koetan kuitenkin omalta osaltani säästää energiaa. Minulla ei ole edes ajokorttia. Meillä ei ole ollut koskaan Suomessa asuessamme yhtään autoa. Ostan vaatteeni lähinnä kirpputoreilta.

    Voimme kukin tehdä paljon tässä asiassa kukin omalla tavallamme.

    Jouluvalot tuovat paljon iloa pitkään ja pimeään kauteen. Tuskin niistä pitää ruveta ensimmäiseksi moittimaan ihmisiä.

    Suon mielelläni tämän ilon niille. joilla on talo tai parveke, jonne valot laittaa. Nautimme iltakävelyillä kovasti Helsingin keskustan jouluvalaistuksesta. Kiitos siitä Helsingille!

    VastaaPoista