Asuimme leirintämatkoilla valtion ja osavaltion leirintäalueilla, jotka olivat luonnonpuistoissa. On ihanaa herätä teltassa metsän ääniin. Kuva on haalistunut, mutta muistot eivät. Kuva suurena
Valokuvatorstai 6, aiheena 'aamu'.
Kiinnostaako Suomen luonto?
Kannattaa tutustua Maatiainen-yhdistykseen, joka "pyrkii säilyttämään vanhat viljely- ja koristekasvit sekä alkuperäiset eläinrodut eli maatiaiskasvit ja -eläimet. Lisäksi yhdistys haluaa vaalia perinnemaisemia."
Yhdistys julkaisee Maatiainen-nimistä jäsenlehteä. Uusimmassa numerossa on artikkeleitä mm seuraavista aiheista: kansatieteellisiä elokuvia dvd:nä, maatiaskanat, puutarhan sienijuuret, vanhat viljakannat, vanhojen lajien suojelua Saksassa ja Ranskassa, myös ranskalaisista viljankorjuulauluista. (Tähkäpäitä poimimassa - runollista eikö totta?)
Yhdistyksen sivuilla on myös kuvagalleria maatiaiskukista.
Kuvasi muistuttaa Fanny Churbergin maalausta Metsän sisällä. Voin melkein kuulla lintujen laulun.
VastaaPoistaLintujen lauluun minä heräsinkin tuona aamuna. Täytyy etsiä tuo Churbergin maalaus, jonka mainitset.
VastaaPoistaKiesus. Teltassa!
VastaaPoistaIkina en oo ollut, enkä oo
Petja,
VastaaPoistapaljon olet menettänyt, mutta voithan kokea sen vielä. Ehkä lastenlastesi kanssa?
Telttaillessa voi tavata hienoa väkeä kuten esimerkiksi vyötiäisen kiiltävässä haarniskassaan. Se tulee vain kurkistamaan, mitä väkeä ovat turistit.
Kaunis kuva. Tuli vaan tuon linnun laulun jälkeen mieleen karhut. ;)
VastaaPoistaLuonnonsuojelualueilla oli leirintäalueilla yötä päivää vartijat, joten ne olivat turvallisia. Samoin esimerkiksi alligaattoreista oli varoitus, jos niitä oli jossain lammessa.
VastaaPoistaKäärmeiden varalta teltan tulee olla ehjä ja tiiviisti kiinni nukkuessa. Pesukarhujen, vyötiäisten, oravien ym muiden eläinten vuoksi ei saa jättää niitä houkuttelevia ruokia koskaan pöydälle tai ottaa telttaan sisälle.
Pohjois-Amerikassa (ja muuallakaan) ei ole yhtä tavallista kuin Suomessa hankkia kahta asuntoa. Vain todella suurissa kaupungeissa, esimerkiksi New Yorkissa tai Montrealissa asuvat, hyvin varakkaat ihmiset hankkivat loma-asunnon muualta. Eläkeläiset saattavat hankkia terveydellisistä syistä loma-asunnon Floridasta tai Arizonasta. Suomalaisilla on sielläkin kesämökkejä.
Nykyaikana yleistyneet motorhome- autot saattavat maksaa toki kesämökin verran. Jotkut amerikkalaiset perheet viettivät ainakin siihen aikaan jopa pari viikkoa vuodessa samalla leirintäalueella, oman kaupungin lähellä luonnonpuistossa tai meren rannalla esim Cape Codissa. Siellä voi olla luonnossa ja uida.
Usemmilla ihmisillä oli auton perässä pyörillä kulkeva "tent trailer", josta nousi yöksi teltta tai sitten auton tilalla motorhome. Ne olivat välttämättömiä kaupallisilla leirintäalueilla, jotka olivat usein vain aidattu sorakenttä.
Mutta näm liittovaltioiden tai osavaltioiden leirintäalueet olivat erittäin kauniilla seuduilla ja hyvässä kunnossa. Ja halpoja, koko perheen yöpyminen maksoi muutaman dollarin.
Näistä asioista saa varmaankin nykyään tietoja netistä. Toivon, että samanlaisia leirintämahdollisuuksia on vielä olemassa.
Mieheni oli ollut lapsena ja koululaisena partiossa ja olimme kumpikin asuneet maalla tai maaseudunomaisessa ympäristössä, joten luonto oli meille jo ennestään tuttu ja läheinen.
Pahat hyönteisallergiat ovat johtaneet siihen, että kesät vietetään kaupungeissa.
Kirjoitan tästä aiheesta kohta toisenkin jutun.
Kuulostaa mukavalta matkailulta, mutta omat matkailut ovatkin olleet telttailuja tai nykyään vaunuilua.
VastaaPoistaOnpa tunnelmallinen kuva.
VastaaPoistaAnsku, hetket suurissa metsissä, vuoristoissa ja meren rannalla olivat unohtumattomia. Tekisi mieli tehdä vielä muutama samanlainen matka. Ehdimme vain Missisippiin asti kierroksillamme.:)
VastaaPoistaHyötykasviyhdistyksellä on samantapainen aate. http://www.hyotykasviyhdistys.fi/yhdistys.shtml
VastaaPoistaKaunis kuva!
Sini, hyvä, että mainitsit myös hyötykasviyhdistyksen. Maatiainen- lehden viimeisimmässä numerossa kerrotaan, että Saksassa ja Ranskassa on myös vastaavia yhdistyksiä. Yhdysvalloissa samoin.
VastaaPoista