Anni Heinon blogiin 11.4.2006
Muistan oman siirtolaisuuteni ajoilta, miten tärkeitä suomalaiset sanomalehdet olivat. Alkuaikoina mieheni kävi lukemassa Hesarit paikallisen yliopiston kirjastosta.
Aloin itse arvostaa suomalaisia lehtiä vähän myöhemmin ja sain onneksi joka viikko kasan vanhoja Hesareita siirtolaislehdestä, johon kirjoitin kolumnin monen vuoden ajan. Niitä lehtiä tutkimme Torontossa koko perhe ja annoimme eteenpäin muille luettaviksi.
Kerrottiin, että Floridassa suomalaiset lehdet olivat kahviloissa puhkiluettuja.
Tämä oli ennen Internetin aikaa.
siirtolaisuus
Kemppisen blogiin 26.7.2006
Suomi on harvaanasuttu maa. Tänne sopisi paljon lisää ihmisiä. Houkutellaan tänne siirtolaisia.
Asuin monta vuotta toisessa harvaanasutussa pohjoisessa maassa, Kanadassa. Siellä ajateltiin, että jokainen monilapsinen siirtolaisperhe edistää maan kehitystä ja vaurastumista.
Perhe tarvitsee lääkäreitä, hammaslääkäreitä, eri alojen kauppiaita, opettajia, sanomalehtiä, kirjoja, kouluja jne. Jossain lehdessä oli ihan laskettu, kuinka monta ihmistä kukin uusi perhe työllistää. Se oli yllättävän suuri joukko.
Siellä käytettiin siirtolaisten ottamisessa pistejärjestelmää, otettiin niitä, joiden ammattia tarvitaan ja jotka sopeutuvat parhaiten. Oltiin siis realisteja.
Mutta sen lisäksi ainakin aikaisemmin annettiin ihanteellisesti verohuojennusta niille, jotka lähettivät rahaa kotimaahansa vanhemmille tai sisaruksille. Lähiomaisille sai luvan muuttaa myös Kanadaan (Se lienee tuonut ongelmia, sanovat tutut kanadalaiset). Toisen ihmisen kulttuuria ja uskontoa kunnioitettiin.
Suomessa kannattaisi ottaa mallia muualtakin kuin Ruotsista (ja vielä vähän aikaa sitten Itä-Saksasta ja NL:sta).
Elintason parantuessa myös lapsiluku pienee, kun vanhempien ei tarvitse enää hankkiä elättäjien joukkoa vanhuuden varalle. Koulutus luo tietoa myös siitä, miten ehkäisykin onnistuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti